Pelottavat ulkoistamisen jäljet

Olen julkisesti tuotettujen, kuntien itsensä tuottamien hyvinvointipalvelujen kannattaja. Kun kunta itse tuottaa kuntalaistensa tarvitsemat terveyspalvelut, on niiden laatua helppoa demokraattisesti valvoa, siis mm. kunnan valtuutettujen ja lautakuntien jäsenten toimesta. Kunnallisten palveluiden ei myöskään tarvitse tuottaa omistajalleen eli kunnalle voittoa, riittää että ne tuottavat kuntalaisille hyvinvointia. 

Miksi kunnat ostavat palvelunsa? 

Vielä 1980-luvulla pidettiin selviönä, että kunnat tuottavat tarvitsemansa palvelut itse. 1990-luvulla Esko Ahon (kesk.) hallituksen ohjelmassa oikein kannustettiin kuntia ostopalveluihin. Usein väitteenä oli ja on edelleen, että yksityiset palvelut olisivat jotenkin tehokkaampia ja parempia kuin julkisesti tuotetut. Ihan alussa kaikki näyttikin hyvältä kun syntyi pieniä hoivapalveluyrityksiä. Nyt hoitomarkkinat ovat kuitenkin vallanneet muutamat suuret monikansalliset yritykset, jotka ovat syöneet nämä pienemmät pois markkinoilta.  

Varoittavia esimerkkejä naapurissa 

Kurkistetaanpa naapurimaahamme Ruotsiin, jossa hyvinvointipalvelumarkkinat ovat paljolti samojen toimijoiden hallussa kuin Suomessakin. Ruotsin vanhustenhoivapalveluissa on kuohunut syksystä lähtien. Ensiksi eräs tutkimus kyseenalaisti yksityisen palvelutuotannon tehokkuuden ja laadun verrattuna kunnalliseen toimintaan. Sitten kävi ilmi vakavia laiminlyöntejä Carema-yhtiön vanhustenhoidossa, jossa mahdollisimman alhaisten kustannusten saavuttamiseksi mm. vaipat piti punnita, ettei niitä vaan vaihdettaisi liian usein, haavat olivat jääneet hoitamatta ja myös ruoasta ja henkilökunnan määrästä säästettiin. 

Vanhuksilla ja sairailla tehdään bisnestä 

Nopeasti kasvanut yksityinen hoito- ja hoivapalvelusektori tuottaa voittoa reilut 10 % eli kaksinkertaisesti muuhun bisnekseen verrattuna. Riskipääomayhtiöt ovatkin oikein kiinnostuneita hoivapalveluiden tuottamisesta. Ruotsissa jo puolet suurimmista julkisen sektorin hyvinvointipalveluja tuottavista yrityksistä on riskipääomasijoittajien omistamia. Edellä mainitun Carema Caren omistaa Carema Holding-yhtiö, jonka taas omistaa Ambea. Tämän osakkaina ovat amerikkalainen KKR ja saksalais-ruotsalainen Jerseyn veroparatiisisaarilla majaileva Triton. Carema Caren voitto nelinkertaistui kahdessa vuodessa 79 miljoonasta 624 miljoonaan kruunuun, jotka siis valuvat veroparatiisimaihin. Syynä tähän on kansainvälisten korkojen vähennysoikeus, joka on mahdollista esim. Suomessa ja Ruotsissa. Tämä mahdollistaa sen, että yhtiö voi maksaa veroja huomattavasti vähemmän kuin sen muuten pitäisi.  

Edellä mainittu Careman emoyhtiö Ambea sattuu olemaan myös suomalaisen Mehiläisen omistaja. Mehiläinen tuotti viime vuonna liikevoittoa lähes 35 M€. Konserniavustusta se maksoi Ambealle 36 M€ tilittäen sen osakkeenomistajilleen. Veroja Mehiläinen maksoi Suomeen vain 365 000 € eli vain reilut 10 % voitostaan.  

Verorahat veroparatiiseihin 

Tässä kohtaa viimeistään alkaa kaivata julkisesti tuotettuja hyvinvointipalveluita takaisin. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että osin tai jopa pääosin verorahoin maksetut palvelut tulouttavat voittonsa veroparatiisiyhtiöiden omistajille. Epäreilulta tuntuu, että tällainen yritys voi verosuunnittelun avulla vähentää maksamiaan veroja voidakseen maksimoida omistajiensa voitot. 

Mikä sitten saa kunnat turvautumaan yksityisiin hyvinvointipalveluihin? Yhtenä syynä on mm. pienimpien kuntien vaikeus rekrytoida osaavaa henkilökuntaa mm. lääkäreitä. Tästä syystä niiden on lähes pakko turvautua yksityisiin palveluihin mm. yksityisten firmojen usein nuoriin ja kokemattomiin keikkalääkäreihin tai hoivapalveluihin. Tarpeeksi suuressa kunnassa kyetään nämä palvelut järjestämään myös omana tuotantona. Tässä ollaan samalla myös kuntaliitoskeskustelun ydinasioiden äärellä. Toisena syynä yksityisten palveluiden käyttämiseen on joidenkin puolueiden ideologinen vimma mukamas parempien ja tehokkaampien yksityisten palveluiden lisäämiseen kunnassa. Ihmettelen vaan, että kuka vielä voi näiden tosiasioiden äärellä huutaa yksityisten hyvinvointipalveluiden perään.

4 kommenttia kirjoitukseen “Pelottavat ulkoistamisen jäljet”

  1. Unohdit tuosta sen, että julkiselle puolelle on todella vaikea päästä töihin ilman tietyn puolueen jäsenkirjaa. Ainakin Porissa jopa siistijät valitsee lautakunta ja ilman SDP:n jäsenkirjaa on ihan turha edes hakea töihin. Yksityiselle puolelle pääsee yleensä vain pätevyyden perusteella, joten monesti ne parhaat hakeutuvat siksi yksityiselle puolelle.

  2. Ovatko suomalaiset todella näin tyhmiä. Kuntien tulisi nyt ehdottomasti perustaa omat osakeyhtiömotoiset yksityiset terveysasemat. Niillä tienaa miljoonia ? Minä tulisin asiakkaaksi heti jopa ilman KELA korvausta, vaikka olen maksanut sairausvakuutusmaksua 40 vuoden työurani aikan juuri terveyspalveluja silmälläpitäen.

  3. Pettynyt SDP:n jäsen 7.3.2012 klo 18:43

    Nyt olisi todella korkea aika että sosiaalidemoratit rupevat tosissaan miettimään uutta ja ajantasalla olevaa puolueohjelmaa. Se on nyt auttamattoman vanha ja aikansa elänyt. Uusia haasteita on vaikka kuinka paljon kuten esim. miten järjestää julkinen terveyspalvelut, hoivapalvelut ja vanhustenhoito.
    Riskipääomasijoitusyhtiöiden markkinoilletuloa on rajoitettava ja mahdollisten palvelujen tarjontaa
    ja valvontaa säänneltävä tarkasti lainsäädännössä. Ruotsissa jopa voitontavoittelu, joka on mennyt liiallisuuksiin, on ehdotettu kiellettäväksi moraalisista syistä. Sairailla ja vanhuskilla ei tehdä businestä.
    Tässä vain muutamia esimerkkejä.

  4. Paljonkos se kunnallinen terveyskeskus sitten maksaa veroja?