Tiedote 3.12.2015

Kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan (sd.) lakialoite langattomien tukiasemien ja radiomastojen sijoittelun paremmin huomioonottamiseksi on eduskukunnan lähetekeskustelussa tänään. Langattoman viestinnän myötä myös tarve rakentaa tukiasemia ja radiomastoja on kasvanut. Niiden sijoittelua varten ei ole selkeitä pelisääntöjä myöskään tietoyhteiskuntakaaressa. Matkapuhelimen käyttöön on yksilön mahdollista ainakin jossain määrin itse vaikuttaa. Tukiasemien ja radiomastojen säteily ei kuitenkaan ole yksilön itsensä hallittavissa. Näin ollen asiaan liittyy oikeudellisia ongelmia, jotka tulisi ottaa paremmin huomioon lainsäädännössä. Vaikka tukiasemien säteily on heikompaa kuin matkapuhelimien säteily, altistutaan sille kroonisesti, enemmän tai vähemmän esimerkiksi asuinpaikasta riippuen.

– Tukiasemasäteily ei ole jakautunut tasaisesti ympäristöömme, vaan altistumistasoissa on suuria eroja esimerkiksi eri asuntojen tai työpaikkojen välillä riippuen esimerkiksi siitä, miten lähellä tukiasemia ja radiomastoja ne sijaitsevat, Eloranta pohtii.

Radiotaajuinen säteily ei ole ihmisille ja ympäristölle riskitöntä, vaan Maailman terveysjärjestön (WHO) luokituksen mukaan radiotaajuinen säteily on mahdollinen karsinogeeni (luokka 2B) eli mahdollisesti syöpää aiheuttava eli siitä on syytä olla huolestunut. Tähän perusten lakialoitteessa esitetään, että tietoyhteiskuntakaaressa tulisi määritellä seuraavat asiat: teleyhtiöiden pitäisi tehdä antenneista sijoittamissuunnitelma ja arvio säteilytehosta. Yhtiöiden olisi toimitettava sijoittamissuunnitelma kaikille kiinteistön ja rakennuksen omistajille ja niille, jotka asuvat tai säännöllisesti oleskelevat niissä tai lähetinlaitteiden pääsäteilykeilan alueella sekä muille, joiden etua tai oikeutta suunnitelma koskee. Näillä tahoilla olisi oikeus tehdä muistutus sijoittamissuunnitelmasta. Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tulisi ylläpitää sähköistä avointa rekisteriä, josta käyvät ilmi tukiasemien ja radiomastojen sijaintitiedot.

– On tärkeää, että matkaviestinverkon tukiasemien ja radiomastojen sijaintia koskevat tiedot ovat kansalaisten saatavilla avoimessa ajantasaisessa rekisterissä siten, että kuka tahansa voi tarkistaa matkapuhelintukiasemien ja radiomastojen sijainnin. Tämä on tärkeää siksi, että oikeusvaltiossa jokaisella tulee olla oikeus saada käyttöönsä kaikenlaatuinen tieto, jolla voi olla vaikutusta yksilön terveyteen ja hyvinvointiin tai omaisuuden käyttöön ja sen arvoon, Eloranta painottaa.

Euroopan parlamentti on jo vuonna 2009 antanut päätöslauselman, jossa se toteaa, että matkapuhelinantenneja asennettaessa tulee erityisesti huolehtia siitä, että erityisherkät kohteet, kuten koulut, päiväkodit, vanhainkodit ja terveydenhoitolaitokset eivät ole tarpeettoman lähellä matkapuhelintukiasemia, jotta voidaan rajoittaa sähkömagneettisille kentille altistumista. Myös Euroopan neuvosto suositteli vuonna 2011, että sen jäsenvaltioiden tulisi ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin erityisesti lasten ja nuorten suojelemiseksi matkapuhelimien tuottamalta säteilyltä, koska näillä ryhmillä on kohonnut riski sairastua päänalueen kasvaimiin.

– Tämä suositus tulee ottaa huomioon myös meillä Suomessa. Näin ollen ehdotan lakialoitteessani myös, että tukiasemat ja radiomastot tulisi sijoittaa ensisijaisesti yleisille alueille niin, että niistä ihmisille aiheutuva säteilyaltistus minimoidaan. Niitä ei tule sijoittaa asuintalojen tai erityisherkkien kohteiden, kuten koulujen, päiväkotien, vanhainkotien tai sairaaloiden yhteyteen, Eloranta korostaa.