Eloranta: Hallituksen toimet vaarantaneet tasa-arvoisen varhaiskasvatuksen

Tiedote 7.4.2017

– Näyttää siltä, että hallituksen toimet ryhmäkokojen suurentamiseksi ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamiseksi ovat olleet ratkaiseva sysäys tasa-arvoisen varhaiskasvatuksen vaarantumisessa. SDP on koko tämän hallituskauden varoittanut tästä tiestä, painottaa kansanedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen Eeva-Johanna Eloranta (sd.).

Varhaiskasvatuslaki tuli voimaan vuonna 2015, mutta jo samana vuonna säädöksiä muutettiin rajaamalla lasten varhaiskasvatusoikeutta ja suurentamalla lasten ja henkilöstön välistä suhdelukua. Monet kunnat eivät kuitenkaan ole ottaneet käyttöön heikennyksiä, jotka ovat olleet mahdollisia vuoden 2016 elokuusta lähtien.

Hiljattain julkaistu OAJ:n kysely osoittaa huolestuttavasti kasvavia eroja kuntien varhaiskasvatuspalveluissa Varsinais-Suomessa. Asuinpaikan valintaan voi vaikuttaa se, kuinka määrätietoisesti kunnassa panostetaan lapsiin, nuoriin ja koulutukseen. OAJ:n mukaan lasten vanhemmat ovat yhä tietoisempia varhaiskasvatus- ja koulutuspalvelujen kuntakohtaisista eroista.

– Koulutuspolitiikan suunta pitää muuttaa ja se kannattaa aloittaa koulutien alusta eli varhaiskasvatuksesta. Maksuton yli 3-vuotiaiden osapäiväinen varhaiskasvatus ohjaisi perheitä varhaiskasvatuksen käyttöön lapsen edun näkökulmasta ja parantaa samalla koulutuksellista tasa-arvoa. Ehkäpä Pisa-tuloksetkin saadaan näin nousemaan, Eloranta toivoo.

Varhaislapsuus on jokaisen ihmisen elämässä keskeinen kehitysvaihe, joka muodostaa pohjan myöhemmälle oppimiselle ja ihmisenä kasvamiselle. Päätökset laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja päivähoidosta tehdään kunnissa. Sosialidemokraatit haluavat, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus paitsi hoivaan, lepoon, ravintoon ja turvaan, mutta myös kehittymiseen ja oppimiseen. Jokaiselle lapselle pitää taata oikeus monipuoliseen kulttuuriin, leikkiin, taidekasvatukseen, liikuntaan, moninaisiin elämyksiin, virikkeisiin, oppimiseen sekä sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen harjoitteluun.

Lapsen oikeus turvalliseen ja kehittävään varhaiskasvatukseen puolestaan mahdollistaa sen, että vanhemmilla on entistä paremmat mahdollisuudet yhdistää perhe-elämä ja työnteko. Me tarvitsemme tekoja, jotka parantavat työllisyyttä.