Sairaanhoitaja on vastuussa ihmiselämästä

Sairaanhoitajan päivää vietettiin 12.5. ympäri maailman. Sairaanhoitajaliitto kutsui kansanedustajat tutustumaan sairaanhoitajan työhön ja tehtäviin. Minä olin viime maanantaina (15.5.) tutustumassa Turun kaupungin vanhusten asumispalveluiden tehostetun palveluasumisen yksikössä Sävelkodin palvelutalossa. Sairaanhoitajan työstä minulle kertoivat sairaanhoitajat Satu Suikkanen ja Janina Somerpalo.

Asukkaita autetaan aamulla ylös, annetaan lääkkeitä, laitetaan kipulaastarit, huolehditaan lääkkeiden tilaamisesta, käydään katsomassa jalkaa, haavaa, mitataan kuumetta, arvioidaan tarvitaanko lääkäriä,  arvioidaan asukkaiden toimintakykyä, tehdään hoitotyön yhteenvetoja ja yhteistyötä lääkärin ja omaisten kanssa sekä paljon muuta kuuluu sairaanhoitajantyöhön vanhusten asumispalveluyksikössä hoitotiimin työstä vastaamisen lisäksi.

Palveluasumisessa monia sairauksia

Sävelkodin palvelutalossa asuu noin neljäkymmentä asukasta kukin omissa asunnoissaan, joissa on oma kylpyhuone ja keittonurkkaus. Kaikki osallistuvat yhteisiin ruokailuihin joko ruokasalissa tai omassa asunnossaan. Asukkaat tulevat palveluasumiseen yhä huonompikuntoisena. Suurimmalla osalla on muistisairauksia ja niiden lisäksi on monenlaista vaivaa, sydän- ja verisuonisairauksia, keuhkosairauksia, tuki- ja liikuntaelinsairauksia, psyykkisiä sairauksiakin. Tämä asettaa myös sairaanhoitajan työlle suuria vaatimuksia, kun moninaisia oireita tulee osata tulkita. Pitää osata arvioida milloin pitää kääntyä lääkärin puoleen tai milloin on syytä kutsua ambulanssi. Onkin hyvä, että Sävelkodissa on neljä sairaanhoitajaa. Arkisin ja viikonloppuisin päivävuorossa on aina sairaanhoitaja ja iltavuoroihinkin pyritään mahdollisimman usein saamaan sairaanhoitaja.

Sijaisia tarvittaisiin koulutusten ajaksi

Sairaanhoitajat kehittävät mielellään työtään koko ajan paremmaksi. Hoitotyön kehittämiseen liittyvää koulutusta onkin kiitettävässä määrin tarjolla Sävelkodinkin henkilökunnalle. Ongelmana on kuitenkin se, että jos osallistuu esimerkiksi iltapäivän koulutukseen, joutuu samalla jättämään omat työnsä työkaverin hoidettavaksi, kun sijaista ei koulutuksen ajaksi ole saatavissa. Koulutukseen osallistuminen jää näin tarvetta vähemmäksi. Olisikin hyvä, että sijaisen voisi saada silloin kun osallistuu koulutukseen.

Arvostusta lisää

Välillä tuntuu, ettei sairaanhoitajan työtä välttämättä arvosteta tarpeeksi, ainakaan sairaanhoitajaa vanhustyössä. Opiskelijoidenkaan mielestä työ ei aina ole kovin hohdokasta. Tämä on harmi, sillä nimenomaan vanhustyössä sairaanhoitajan monipuolinen osaaminen tulee hyvin esiin, kun asukkailla on monia eri sairauksia ja erilaisia ongelmia niihin liittyen, kenellä sydänvaivaa, kenellä munuaisvaivaa jne. Sairaanhoitajan pitää osata arvioida milloin tarvitaan heti lääkäriä ja mitkä asiat hoituvat omin keinoin tai myöhemmin lääkärin kanssa. Kokemusta siis tarvitaan, kun ollaan vastuussa ihmisten hengestä. Tavallaan vastuuta on jopa enemmän kuin sairaalassa, koska siellä lääkärin voi soittaa heti paikalle, mutta täällä lääkäri on paikalla vain kerran viikossa, toki hänelle voi joka päivä soittaa.

Työvälineitä tarvittaisiin lisää

Sairaanhoitajan työssä arviointia helpottaisi, jos työvälineitä olisi nykyisten kuumemittarien, veranpainemittarien ja silmien, korvien ja käsien lisäksi vähän enemmän. Hyvä lisä tutkimusvälineisiin olisi happisaturaatiomittari, jolla voidaan mitata elimistön happitasapainoa ja arvioida mm sitä toimiiko sydän kunnolla ja CRP-mittari, jonka avulla voidaan mitata tulehdusarvoja. Näin turhia päivystyskäyntejä ja ambulanssin paikalle kutsumisia voitaisiin vähentää ja rahaakin säästyisi. Happipullo ja imu on onneksi saatu ja ne ovat hyvänä apuna hoitotyössä.

Tilojen tarkoituksenmukaisuus työn organisoinnissa

Kuusikerroksisessa palvelutalossa ongelmana ovat myös epätarkoituksenmukaiset tilat. Asukkaat asuvat viidessä kerroksessa, yhdessä kerroksessa on henkilökunnan tiloja, joista löytyy tietokoneet, joissa potilastiedot ovat. Onkin aika hankalaa, kun tiedot eivät ole asukkaan luona saatavissa, vaan aivan eri kerroksessa. Kannettava tietokone saatiin asiaa helpottamaan, mutta sitä ei voikaan käyttää, kun talossa ei ole langatonta verkkoa. Koko viime viikon talon ainoa hissi oli remontissa ja ruoka piti kantaa jokaisen asukkaan huoneeseen pitkin portaita, kun asukkaat eivät voineet itse kulkea ruokasaliin. Hoidon organisointi on muutenkin aika hankalaa kerrostalossa.

Lääkkeiden saatavuus äkillisissä tilanteissa ongelmana asumispalveluissa

Toinen ongelma on mistä saadaan lääkkeitä äkilliseen tarpeeseen päivystysaikaan. Palvelutalossa asukkaat maksavat itse lääkkeensä, josta sairaanhoitajat ne heille lääkärin reseptien mukaan lähiapteekista tilaavat, mutta kun kiireellistä tarvetta tulee vaikkapa pistettävän kipulääkkeen muodossa onkin ongelmana se, että lähiapteekki ei päivystä ja että lääkettä joudutaan tilaamaan ja näin lääkkeen saaminen voi kestää parikin päivää. Ensiapulääkkeitä kyllä on, muttei esimerkiksi pistettäviä kipulääkkeitä, joita esimerkiksi saattohoitopotilas saattaa tarvita nopeastikin. Tähän ongelmaan olisi tärkeää saada joku toimiva ratkaisu, ettei lääkkeitä turhaan tarvitse odottaa.

Henkilöstömitoitus kunnossa

Viime aikoina on paljon keskusteltu henkilöstömitoituksesta. Ympärivuorokautisen hoivan osalta suositus on 0,5 eli 5 hoitajaa kymmentä hoidettavaa kohden. Maan hallitus oli vastikään aikeissa tuota mitoitusta alentaa, mutta heikennys onneksi peruttiin. Sävelkodissa mitoitus on laskentatavasta riippuen 0,58-0,68 eli suositusta selvästi korkeampi. On todella hyvä, että Turussa hoidetaan ikäihmiset hyvin. Etenkin sairaanhoitajia on nyt tarpeeksi, kun saatiin neljäs sairaanhoitaja. Tämä on hyvä asia ihan kollegiaalisen tuenkin näkökulmasta. Päivävuorossa on yleensä kaksi sairaanhoitajaa ja illassa yksi. Sijaisia saadaan yleensä hyvin. Painetta on enemmän lähihoitajapuolella, jossa on toisinaan painetta selviämisessä. Tämä on ikävä asia, sillä silloin kun lähihoitajia on liian vähän, niin kuntouttava työote vähenee, kun asioita tehdään enemmän asiakkaan puolesta ja näin kuntoisuus ja omatoimisuus vähenee. Eikä toki ole hyvä, että lähihoitajat uupuvat tällä tavoin työssään.