”Olet sitä, mitä syöt. Halusin olla harmiton kuin vesi, kepeä kuin salaatinlehti, pirteä kuin porkkana, mehukas kuin omena… Halusin persikkaposket ja kaalinkovan vartalon, raparperijalat ja hapankorpun kapean vatsaviivan. Jostain syystä hapankorppumaiseksi muuttui vain luonteeni.” Näin kuvaa Laura omaa syömishäiriötään Siskonmakkarat -kirjassa.  

Syömishäiriöt ovat vakava ja lisääntyvä ongelma etenkin kouluikäisillä yläaste- ja lukioikäisillä tytöillä. Joidenkin arvioiden mukaan anoreksiaa sairastaa 0,5-1 % 12-24-vuotiaista tytöistä ja naisista bulimiaa noin 1-3 %. Toisaalta on arvioitu, että noin puolet syömishäiriöpotilaista jää tunnistamatta. Ahmintahäiriön osalta osuus voi olla vieläkin suurempi. Monet asiaa tuntevat ovat sitä mieltä, että syömishäiriöt ovat vielä paljon yleisempiä kuin mitä useat kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet. Suomalaisessa tutkimuksessa on arvioitu, että jopa joka kymmenes 18-vuotias tyttö on kärsinyt diagnoosikriteerit täyttävästä syömishäiriöstä ja jopa joka viidennellä tytöllä on ollut syömishäiriöoireilua nuoruusvuosiensa aikana.  Vaikka sairastuneet ovat pääosin tyttöjä, on noin 10 % sairastuneista kuitenkin poikia tai miehiä. Todella suuresta ongelmasta on siis kyse.

Usein syömishäiriön puhkeamiseen liittyy häpeän tunne, huono itsetunto, mielialaongelmat, masennus ja täydellisyyteen pyrkivä luonne, toisinaan myös hoikkaa vartaloa vaativa harrastus, kuten baletti tai voimistelu. Monilla sairastuneilla on myös yksinäisyyttä, epävarmuutta itsestä, kiusaamista tai muita elämän kriisejä, asioita, joita nuori ei pysty käsittelemään ja jotka aiheuttavat epämääräistä pahaa oloa ja tunnesolmuja, joihin syömisen kontrollointi ja oman kehon tarkkailu tuovat helpotusta. Oireesta muodostuu syömishäiriö, kun se toistuu siinä määrin, että se alkaa joko omissa tai lähiympäristön silmissä selvästi haitata arkista toimintakykyä tai fyysistä terveyttä. 

Kouluterveydenhuolto on avainasemassa myös lasten ja nuorten syömishäiriöiden ennaltaehkäisyssä, havaitsemisessa ja hoitoon ohjauksessa. Voi sanoa, että monissa tapauksissa terveydenhoitajan avulla on alkava syömishäiriö saatu ehkäistyä. Tässä työssä onnistumisessa avainasemassa on ammattitaito, moniammatillinen yhteistyö ja säännöllinen koulutus syömishäiriöiden muuttuvien hoitopolkujen- ja linjojen tuntemiseksi.

Ongelmia ovat kouluterveydenhoidon liian vähäiset resurssit ja terveystarkastukset, puutteellinen koulutus asiasta ja liiankin tiukka vaitiolovelvollisuus. Tiheämmät terveystarkastukset erityisesti yläasteikäisillä auttaisivat kouluterveydenhoitoa ennaltaehkäisemään ja havaitsemaan alkavia syömishäiriötä varhaisemmassa vaiheessa.  

Myös syömishäiriöihin liittyvän tiedon jakaminen nuorille esim. erilaisten teemapäivien tai terveydenhoitajan oppituntivierailujen muodossa ennaltaehkäisee niiden puhkeamista ja toisaalta helpottaa nuoren hakeutumista ammattilaisen apuun jo varhaisessa vaiheessa eikä vasta sitten kun ongelma on muuttunut vakavammaksi. Tässä työssä myös kolmas sektori eli valtakunnallinen syömishäiriöön sairastuneita ja heidän läheisiään edustava järjestö Syömishäiriöliitto-SYLI ry on mukana jakaessaan kokemukseen perustuvaa syömishäiriötietoutta ja osaamista. Liitto myös edistää syömishäiriöön sairastuneiden hoitoa ja kuntoutusta ylläpitäen mm. vertaistukitoimintaa ja keskustelupalstoja. Vertaistuki on ainutlaatuista samassa elämäntilanteessa olevan tai olleen antamaa ymmärrystä ja yhteisyyden tunnetta joka toimii tärkeänä lisänä ammattiavun ohella ja helpottaa irti pääsemistä syömishäiriöihin liittyvästä häpeän tunteesta .

Nykyisin muotia oleva hoikkuuden ihannointi on saanut aikaan sen, että vain kovin harvat nuoret ovat tyytyväisiä kehoonsa ja laihdutuskuurit alkavat jo varhaisessa vaiheessa värittää nuorten ja jopa lasten normaalia suhtautumista ruokaan. Tässä ollaankin syömishäiriöiden alkulähteillä ja näitä asenteita pitäisi alkaa muuttaa.

Erilaiset syömishäiriöt ovat todella yleisiä etenkin nuorten tyttöjen ja naisten keskuudessa. Häiriö aiheuttaa voimakasta ahdistuneisuutta, häpeää ja itseinhoa eli voimakasta elämälaadun heikkenemistä. Meidän tuleekin tehdä kaikkemme, jotta tietoisuus häiriöistä lisääntyy, jotta nuoret uskaltavat hakea tietoa ja apua sekä saavat siitä lisää tietoa kun tunnistavat oireet itsessään. Tärkeää on myös vaikuttaa asenteisiin, niin että asiasta uskalletaan puhua ilman häpeää.

Näissä tilanteissa riittävän vertaistuen tarjolla oleminen joko kokoontuvina ryhminä tai nettiryhminä on ensiarvoisen tärkeää, jotta vertaistukea voi saada. Tuki on tärkeää myös sairastuneiden omaisille; mitä tehdä kun huoli läheisestä herää. Tiedotusta mm. terveydenhuollon, etenkin kouluterveydenhuollon suuntaan tulee lisätä, jotta sairastuneita voidaan auttaa jo ennen kuin oireet pahenevat. Varhaisen puuttumisen merkitys lienee syömishäiriöissäkin ratkaisevan tärkeää. Tärkeää on myös järjestön jäsenmäärän kasvattaminen mitä tulee vahvasti edistää kasvavan tiedottamisen ohella mm. verkkoja ja sosiaalista mediaa hyödyntäen.

Syömishäiriöt ovat vakava ja lisääntynyt ongelma etenkin yläaste- ja lukioikäisillä tytöillä. Arvion mukaan jopa joka kymmenes 18-vuotias tyttö on kärsinyt diagnoosikriteerit täyttävästä syömishäiriöstä ja joka viidennellä on ollut syömishäiriöoireilua nuoruusvuosiensa aikana. Sairastuneista noin 10 % on poikia. Joidenkin arvioiden mukaan noin puolet syömishäiriöpotilaista jää tunnistamatta. Ahmintahäiriön osalta osuus voi olla vieläkin suurempi. Suuresta ongelmasta on siis kyse. Mistä löytyvät syyt?

Nykyisin muodikas hoikkuuden ihannointi on saanut aikaan sen, että vain kovin harvat nuoret ovat tyytyväisiä kehoonsa ja laihdutuskuurit alkavat jo varhaisessa vaiheessa värittää nuorten ja jopa lasten normaalia suhtautumista ruokaan. Näitä asenteita ja ihanteita pitääkin tarmokkaasti alkaa muuttaa. Niin viiltely kuin ruoan jälkeen oksentelukin ovat oireita, joita nuoret myös oppivat toisiltaan. Suorituspaineet, kiusatuksi tuleminen ja ahdistus saattavat purkautua myös tätä kautta. Näiden tekojen vahingollisuudesta tulisi puhua varhain ja opettaa terveystiedossakin tunnetaitoja. Erityisen tärkeää on puuttua tyttöryhmissä joskus esiintyvään julmaan luokitteluun ja mielivaltaisiin vaatimuksiin, joilla toisia suljetaan pois. 

Vakavan syömishäiriön puhkeamiseen liittyy usein huono itsetunto, mielialaongelmia, toisinaan täydellisyyteen pyrkivä luonne tai hoikkaa vartaloa vaativa harrastus. Monilla sairastuneilla on myös yksinäisyyttä, epävarmuutta itsestä, kiusaamista tai muita elämän kriisejä, joita nuori ei pysty käsittelemään. Niiden aiheuttamaan epämääräiseen pahaan oloon tuovat syömisen kontrollointi ja oman kehon tarkkailu helpotusta. Oireesta muodostuu syömishäiriö, kun se toistuu siinä määrin, että se alkaa omissa tai lähiympäristön silmissä selvästi haitata toimintakykyä tai terveyttä.

Kouluterveydenhuolto on avainasemassa monissa asioissa, niin myös lasten ja nuorten syömishäiriöiden ennaltaehkäisyssä, havaitsemisessa ja hoitoon ohjauksessa. Tässä on avainasemassa moniammatillinen yhteistyö ja oikeanlainen hoitoon ohjaus. Nykyistä tiheämmät terveystarkastukset erityisesti yläasteikäisillä auttaisivat ennaltaehkäisemään alkavia syömishäiriötä varhemmin.

Syömishäiriöihin liittyvän tiedon jakaminen nuorille ja vanhemmille ennaltaehkäisee niiden puhkeamista ja toisaalta helpottaa nuoren hakeutumista ja ohjaamista ammattilaisen apuun jo varhain. Tässä työssä myös kolmas sektori eli valtakunnallinen syömishäiriöön sairastuneita ja heidän läheisiään edustava järjestö Syömishäiriöliitto-SYLI ry on mukana jakaessaan kokemukseen perustuvaa syömishäiriötietoutta ja osaamista. Liitto myös edistää syömishäiriöön sairastuneiden hoitoa ja kuntoutusta ylläpitäen mm. vertaistukitoimintaa ja keskustelupalstoja. Vertaistuki on saman elämäntilanteen kokeneen ymmärrystä ja yhteisyyden tunnetta, joka toimii tärkeänä lisänä ammattiavun ohella ja auttaa syömishäiriöstä paranemista.

Syömishäiriöliitto – SYLI ry:n lauantaina 21.4. Turussa pidetty vuosikokous valitsi yksimielisesti liiton uudeksi puheenjohtajaksi toimikaudelle 2012-2013 turkulaisen kansanedustajan Eeva-Johanna Elorannan. Liiton puheenjohtajaksi häntä ehdotti Lounais-Suomen syömishäiriöperheet ry.

Perusteena valinnalle nähtiin, se että Eeva-Johanna Eloranta on seurannut pitkään Syömishäiriöliiton työtä ja hän pitää sitä erittäin tärkeänä ottaen huomioon ongelman vakavuuden ja yleisyyden maassamme. Elorannalla on pitkä kokemus järjestötyöstä sekä työntekijän että luottamushenkilön roolissa ja hänellä on kykyä ja halua ajaa tärkeinä pitämiään asioita. Hän toimii tällä hetkellä kansanedustajana ja on sivistys- ja ympäristövaliokuntien jäsen.

Eloranta näkee Syömishäiriöliitto – SYLI ry:n työn merkittävänä sen jäsenyhdistysten tarjotessa kokemuspohjaista vertaistietoa ja vertaistukea syömishäiriöön sairastuneille ja heidän läheisilleen. Vertaistuen eli samassa elämäntilanteessa olevan tai olleen tuki on ammattiavun ohella korvaamaton lisä syömishäiriöstä selviytymiseen, Eloranta toteaa. Syömishäiriössä ei myöskään ole kyse mistään marginaali-ilmiöstä, vaan hyvin yleisestä ongelmasta, hän jatkaa. Syömishäiriöliiton tuleekin nyt panostaa yhä enemmän profiilin nostoon, jotta kaikki syömishäiriöistä kärsivät löytävät toiminnan.

Uusiksi hallituksen jäseniksi valittiin Niko Heikka Helsingistä ja Irja Luova Haminasta sekä varajäseneksi ravitsemusterapeutti Katri Mikkilä Jyväskylästä. Niko Heikka valittiin myös liiton varapuheenjohtajaksi. Hallituksen jäseninä jatkavat Tampereen Tyttöjen Talon johtaja Taina Karman Tampereelta, esh Marja Nieminen Naantalista, psykologi Marja Koskinen Tampereelta ja sairaanhoitajaopiskelija Ninni-Ingrid Nurmos Kemistä., varajäsenenä jatkaa liikunnanohjaaja Jasmine Hri Turusta.

Vuonna 2004 perustettu Syömishäiriöliitto – SYLI ry on valtakunnallinen syömishäiriöön sairastuneita ja heidän läheisiään edustava järjestö, jonka tehtävänä on lisätä kokemukseen perustuvaa syömishäiriötietoutta ja – osaamista. Liiton tarkoituksena on edistää syömishäiriöön sairastuneiden hoitoa ja kuntoutusta, toimia jäsenistönsä oikeuksien valvojana, tehdä tunnetuksi edustamiensa ryhmien erityispiirteitä sekä tukea alueellisten jäsenyhdistystensä toimintaa.

Jäsenyhdistykset vastaavat paikallisesta toiminnasta, mm. läheisille ja sairastuneille suunnatusta vertaistukitoiminnasta. Jäsenyhdistyksiä on tällä hetkellä kuusi:

• Lounais-Suomen syömishäiriöperheet ry (kotipaikka Turku)
• Etelän-SYLI ry (ent.Etelä-Suomen syömishäiriöperheet ry) (Helsinki)
• Pohjanmaan syömishäiriöperheet ry (Kokkola)
• Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry (Tampere)
• Pohjois-Suomen syömishäiriöperheet ry (Rovaniemi)
• Kaakkois-Suomen Syömishäiriöperheet ry (Kouvola)
• Itä-Suomen-SYLI (Kuopio), perustettu helmikuussa 2012

Jäsenyhdistyksistä kahdella (Lounais-Suomen ja Etelän-SYLI yhdistykset) on työntekijät. Muut yhdistykset toimivat täysin vapaaehtoisvoimin. Jäsenyhdistyksissä on yhteensä lähes 600 henkilöjäsentä.

Kansanedustaja ja Pohjoismaiden neuvoston jäsen Eeva-Johanna Elorannan mukaan (sd.) valtioneuvoston liikennepoliittisen selonteon tulevaisuuden haasteissa on arktisen alueen kehitysnäkymien osalta varsin niukat toteamat.

- Arktisella alueella on kuitenkin huomattava taloudellinen potentiaali, josta Suomikin voi hyötyä liittyen etenkin luonnonvaroihin ja uusiin kuljetusreitteihin, Eloranta sanoo.

Eloranta huomauttaa, että pohjoisten merireittien vapautuminen jäästä voi tulevaisuudessa mullistaa koko maapallon logistiikkavirrat. Suomen tuleekin huomioida pohjoisten merireittien tuleva avautuminen tehtäessä liikennestrategisia päätöksiä pitkälle tulevaisuuteen.

- Tällä hetkellä Suomelta puuttuvat hyvät yhteydet Barentsin merelle ja sen keskuksiin esim. Murmanskiin ja Tromssaan. Henkilö- ja tavaraliikenteen yhteydet puuttuvat myös Perämeren kaaren alueelta Venäjälle itään ja Norjaan pohjoiseen, Eloranta huomauttaa. – Tarvitsemmekin kipeästi yhteisen kansallisen strategisen näkemyksen Pohjois-Suomen liikennejärjestelmän kehittämisen tavoitteista ja toimenpiteistä, mm. pohjoismaisella foorumilla sitä on jo odoteltu, kertoo Eloranta.

Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd.) on jättänyt hallitukselle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa hän kysyy hallituksen toimenpiteitä ei-sähköisten pankkipalvelujen hinnoittelun kohtuullistamiseksi.

- Vaikka tänä päivänä suuri osa suomalaisista hoitaa pankkiasiointinsa sähköisesti, tulee kuitenkin muistaa, että kaikilla ei ole mahdollisuutta tai kykyä turvautua pankkiasioinnissa sähköisiin palveluihin. Emme voi olettaa, että jokaisella on tietokone käytössään, tai että esimerkiksi kaikkien ikäihmisten tulisi sellaista osata käyttää, Eloranta muistuttaa.

Eloranta huomauttaa, että ns. perinteinen ja samalla huomattavasti kalliimpi pankkiasiointi pankkikonttorissa rasittaa kohtuuttomasti näiden ihmisten taloutta, jotka muutoinkin ovat usein huonommassa taloudellisessa asemassa. Hänen mukaansa on täysin kohtuutonta, että peruspankkipalvelut heikentävät toimeentuloa. Yhden laskun maksamisesta voi koitua usean euron ylimääräiset kustannukset.

- Eläkkeensaajien Keskusliitto ja Kuluttajaliitto luovuttivat maaliskuussa Kohtuuhintaiset peruspankkipalvelut kuuluvat kaikille -adressin eduskuntaryhmille. Järjestöt olivat keränneet adressiin 24 529 allekirjoittajaa. Kyseiset järjestöt toivoivat, että Eduskunta tekisi kaikkensa sen eteen, ettei huonossa taloudellisessa asemassa olevia tai ikäihmisiä syrjittäisi pankkiasioinnissa. Eloranta kertoo olevansa järjestöjen kanssa samaa  mieltä.

Eloranta muistuttaa, että, yhtenäisen euromaksualueeseen SEPAan siirtymisen myötä kansallisesta suoraveloituksesta luovutaan Suomessa vuoden 2014 alussa. Nyt pankit ja laskuttajat suosittelevat suoraveloituksen tilalle e-laskua, tai vaihtoehtoisesti verkkopankkia käyttämättömille asiakkaille uutta suoramaksu- palvelua. Tämä toimisi nykyisen suoraveloituksen tavoin, mutta takeita sen maksuttomuudesta ei ole saatu.

Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd.) on jättänyt perjantaina 30.3.2012 hallitukselle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen yhteiskuntatakuun toteutumisesta erityistä tukea tarvitsevien nuorten osalta. Kysymyksen allekirjoittivat myös muut Sdp:n sivistysvaliokunnan  jäsenet. Asia nousi esiin valiokuntaryhmän vierailtua tammikuussa Turun Luolavuoren koulussa, joka tarjoaa perusopetusta erityistä tukea tarvitseville nuorille.

Hallitus on luvannut toteuttaa yhteiskuntatakuun, jonka mukaan jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan jatkomahdollisuus lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Eloranta huomauttaa kysymyksessään, että erityistä tukea tarvitsevilla nuorilla yhteiskuntatakuu ei tällä hetkellä toteudu ja siihen tulisi nyt kohdistaa erityishuomio.

– Huolena on erityistä tukea tarvitsevien nuorten perusopetuksen jälkeisten koulutuspaikkojen ja -alojen vähäisyys. Opiskelupaikkojen määrä on vuositasolla joustamaton ja liian pieni. Vaikka opiskelijoiksi hakeutuvien määrä vaihtelee ikäluokittain huomattavasti, ei tätä oteta huomioon aloituspaikkatarjonnassa, Eloranta huomauttaa.

Eloranta nostaa esiin myös ongelman aloituspaikkojen epätasaisesta jakautumisesta valtakunnallisesti.

– Esimerkiksi Varsinais-Suomessa erityistä tukea tarvitseville nuorille on aivan liian vähän jatko-opinto- ja kuntoutuspaikkoja. Turku on maakunnan keskus, joka tarjoaa palveluja perusopetuksen osalta yli kymmenen ympäristökunnan erityistä tukea tarvitseville oppilaille. Turussa kaikista erityisoppilaista joka vuosi viidennes jää ilman jatko-opiskelumahdollisuutta, laajaa tukea tarvitsevista oppilaista jopa puolet.

Eloranta on huolissaan siitä, että juuri eniten tukea tarvitsevat nuoret saattavat peruskoulun jälkeen pudota täysin tyhjän päälle vaikka juuri heistä meidän tulee kantaa erityishuolta.

– Monissa tapauksissa 11 vuoden aikana saavutetut tulokset ja panostukset erityisoppilaiden perusopetuksessa saattavat valua nopeastikin hukkaan, kun itsenäiseen elämään valmentavat taidot unohtuvat ja nuori saattaa lopulta jopa laitostua.

Eloranta huomauttaa myös, että Suomessa on vain seitsemän ammatillista erityisoppilaitosta eri puolilla maata, jotka usein tarjoavat opetusta erityisryhmille sisäoppilaitosperiaatteella.

– Erityisnuoren on siis usein jo 15-vuotiaana muutettava toiselle paikkakunnalle, usein monen sadan kilometrin päähän kotoa vaikka samaan aikaan kannamme huolta lähikoulujen- ja lukioiden säilymisestä.

Sdp:n kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta on tyytyväinen oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilta (r.) kirjalliseen kysymykseensä saamaansa vastaukseen, jossa Eloranta patisti hallitusta ryhtymään toimiin lasten kanssa työskentelevän rikostaustan selvittämisestä annetun lain kiristämiseksi.

Eloranta jätti asiasta helmikuussa hallitukselle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen.

– Nykyisellään laissa on useita puutteita, jotka mahdollistavat myös seksuaalirikoksista aiemmin tuomitun pääsyn tekemisiin lasten ja nuorten kanssa. Edelleen liian usein viaton lapsi joutuu hyväksikäytetyksi sellaisen ihmisen toimesta johon lapsen tulisi voida luottaa, Eloranta huomauttaa.

Elorannan mukaan yhtenä ongelmana on se, että vain työ- tai virkasuhteeseen haettaessa hakijan on esitettävä ote rikosrekisteristään. Suomessa on kuitenkin valtavasti vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintaa, jossa ollaan läheisessä kontaktissa nimenomaan lapsiin. Kuitenkin mm. useimmat harrastus- ja urheiluseurat toimivat täysin vapaaehtoisten voimin, samoin myös lasten- ja nuorten tukihenkilöt. Vaikka valtaosa vapaaehtoisista toimii puhtaasta auttamisen halusta, on valitettavia rikoksia päässyt tapahtumaan.

– Tammikuussa 2012 myös lapsiasiavaltuutettu on vedonnut lain muuttamisen puolesta. Hänen mukaansa nykyinen laki ei riittävän hyvin estä seksuaalirikoksiin syyllistyneitä toimimasta lasten parissa. Siksi hallituksen olisi nyt pikaisesti puututtava asiaan, Eloranta esitti kirjallisessa kysymyksessään.

Eloranta iloitsee asian etenemisestä. Hänen oikeusministeriltä saamassaan vastauksessa todetaan, että oikeusministeriö on asettamassa työryhmää valmistelemaan lainmuutoksia, jotka mahdollistaisivat nykyistä laajemmin lasten kanssa toimivien vapaaehtoistoimijoiden rikostaustan selvittämisen. Työryhmän asettamisen taustalla on uusi lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumista koskeva direktiivi, joka edellyttää, että vapaaehtoistoiminnan järjestäjillä on oltava mahdollisuus pyytää vapaaehtoistoimintaan hakevalta henkilöltä tietoja tämän mahdollisista seksuaalirikostuomioista.

– Ministerin mukaan direktiivin mukaiset lainsäädäntömuutokset tulee toteuttaa viimeistään joulukuussa 2013, eli lain epäkohtaan ollaan nyt saamassa muutos, iloitsee Eloranta.

Kaikille yhteinen katsomusoppiaine uskontotieto edistämään lasten ja nuorten yhdenvertaisuutta ja suvaitsevaisuutta

Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd.) on jättänyt tänään hallitukselle toimenpidealoitteen nykyisen uskonnon oppiaineen korvaamisesta kaikille yhteisellä uskontotiedon ja etiikan oppiaineella. Aloitteen allekirjoittivat myös muut sivistysvaliokunnan sos. dem. jäsenet Tuula Peltonen, Anneli Kiljunen ja Pauliina Viitamies.

Vuonna 2003 uskonnonvapauslain uudistamisen yhteydessä oppilaiden oman tunnustuksen mukaisesta uskonnonopetuksesta siirryttiin oppilaiden oman uskonnon opetukseen. Samaan aikaan säädetyn perusopetuslain muutoksen mukaan perusopetuksen järjestäjän on järjestettävä oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnonopetusta.  Elämänkatsomustietoa voivat opiskella ainoastaan uskontokuntiin kuulumattomat oppilaat, sekä vähemmistöuskontoihin kuuluvat, mikäli heidän oman uskontonsa opetusta ei ole järjestetty.

Eloranta huomauttaa, että mikäli kunnan alueella on kolme samaan uskontokuntaan kuuluvaa oppilasta, on perusopetuksen järjestäjän järjestettävä heidän oman uskontonsa mukaista opetusta, jos oppilaiden vanhemmat tai huoltajat sitä vaativat. Tämä aiheuttaa varsin mittavia kustannuksia opetuksen järjestäjille, koostuen oppilaiden kuljetuksista mahdollisesti eri puolilla kuntaa tapahtuvaan oman uskonnon opetukseen sekä näiden opettajien palkkakuluista, mikä on huomionarvoinen seikka kannettaessa huolta kasvavista kuntatalouden ongelmista. Uskontojen moninaisuuden (esim. bahai, mandealaisuus, buddhalaisuus, jne.) yhä kasvaessa, kustannukset tulevat tulevaisuudessa yhä kasvamaan. Lisäksi voi perustellusti kysyä, missä määrin kuntien ja valtion tulee tukea eri uskontokuntien kasvatustehtävää.

Aloitettaan Eloranta perustelee sillä, että globalisaatio, kansainvälinen liikkuvuus ja vuorovaikutus lisääntyvät koko ajan. On tärkeää, että koulu tarjoaa oppilaille mahdollisuuden ymmärtää niin omaa kuin muitakin uskontoja ja elämänkatsomuksia suhteessa toisiinsa sekä suhteessa kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Myös oman uskon ymmärtäminen vaati katsomusten moninaisuuden ymmärtämistä ja mahdollisuutta tarkastella sitä suhteessa erilaisiin läheisiin ja kaukaisempiinkin maailmankatsomuksiin. Tämä on erityisen tärkeää myös lasten ja nuorten suvaitsevuuden kehittymisen näkökulmasta katsottuna, sanoo Eloranta. 

– Nykyistä järjestelmää ei voida enää tänä päivänä pitää tarkoituksenmukaisena. Peruskouluissa tulisi siirtyä kaikille uskontokunnasta riippumatta yhteiseen uskontotiedon ja etiikan oppiaineen opetukseen, jossa käsitellään laajasti eri maailmankatsomuksia ja uskontoja. Tähän uskontotiedon oppiaineeseen kuuluisi arvokasvatuksen ja etiikan osa-alueiden lisäksi eri uskonnot ja maailmankatsomukset, Eloranta esittää.

Elorannan mukaan kaikille yhteinen uskonnon ja etiikan opetus toisi mukanaan monenlaisia hyötyjä. Uudessa oppiaineessa olisi uskontokunnista riippumatta sama kohtelu kaikilla oppilailla, mikä edistäisi opetuksen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

 – Tällä hetkellähän kaikkien oppilaiden oman uskonnon opetusta ei voida edes järjestää. Nykytilanteessa myös paineet opetettavien uskontojen määrän lisäämiseen kasvavat jatkuvasti samalla ongelmat opettajien saatavuuden ja pätevyyden suhteen tulevat aiempaa vaikeammiksi, Eloranta huomauttaa.

Perusteluissaan Eloranta sanoo, että kaikille yhteinen oppiaine helpottaisi opetuksen sirpalemaisuutta ja työjärjestyksen laadintaa kouluissa, samoin opetussuunnitelmien laatiminen yksinkertaistuisi, kun tarvittaisiin vain yksi opetussuunnitelma. Samoin oppimateriaalikysymykset olisi helppo hoitaa koulukohtaisesti muiden oppiaineiden tavoin.

– Kaikille yhteinen uskonnon opetus voidaan järjestää oppilaan koulussa, kullekin vuosiluokalle erikseen tarkoituksenmukaisissa ryhmissä, tuoden selkeän parannuksen nykytilaan. Nykyiset opetusryhmät ovat joissakin uskonnoissa myös pedagogisesti toimimattomia, sillä oppilaita voi olla useilta luokka-asteilta. Katsomusainetta myös vaihdetaan hämmästyttävän usein, jopa moneen kertaan opetusjärjestelyjen mieluisuuden mukaan, vastoin järjestelmän tarkoitusta. Uskonnonopetus ei välttämättä aina toteuta täysin myöskään opetussuunnitelmaa. Myös valvonta, säätely ja kontrolli ovat haastavia, Eloranta linjaa.

Elorannan mukaan tärkeisiin kysymyksiin, kuten ihmisenä kasvamisen ja elämänhallinnan kysymyksien pohdintaan yhdessä koko luokan kanssa on nykyisin liian vähän mahdollisuuksia. Nykytilanteessa luokan oppilaat hajoavat erilleen kun käsitellään tärkeitä maailmankatsomuksellisia, kasvatuksellisia, moraalisia ja eettisiä kysymyksiä, vaikka niiden pohtiminen olisi hyvä tehdä koko luokan, kaikkien eri uskontokuntiin kuuluvien oppilaiden kanssa yhdessä kaikille yhteisen oppiaineen tunnilla.

Turun ammattikorkeakoulun ylläpitäjänä Turun kaupunki on valmistellut yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun kanssa vastaehdotuksen opetus- ja kulttuuriministeriön antamaan ammattikorkeakoulun aloituspaikkaleikkauksia koskevaan esitykseen.

Vastaehdotuksen luovuttivat ministeri Gustafssonille tänään 15.2.2012 eduskunnassa Turun apulaiskaupunginjohtaja Jouko K. Lehmusto ja Turun ammattikorkeakoulun vararehtori Olli Mertanen yhdessä alueen kansanedustajan, sivistysvaliokunnan jäsenen Eeva-Johanna Elorannan kanssa.

Kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan mukaan ministeri Gustafsson suhtautui turkulaisten esitykseen erittäin positiivisesti ja kiitteli vastuullista lähestymistapaa. – Keskustelussa tuli esiin ministerin tyytyväisyys siitä, että Turun esityksessä on pitäydytty alkuperäisessä aloituspaikkojen vähennystavoitteessa.  Ministeri myös muistutti, että aloituspaikkoja on katsottava valtakunnallisesti, ja niin että päätökset palvelevat tulevaisuuden työvoimatarpeita. Ministeri myös totesi, että hyvä työ otetaan aina huomioon, iloitsi Eloranta. – Tapaamisen perusteella uskon, että meillä on hyvät mahdollisuudet oman ehdotuksemme menestymiseen, hän jatkaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön esityksessä Turun ammattikorkeakoulusta häviäisi 177 aloituspaikkaa, ja säästöä kertyisi noin 1,7 miljoonaa euroa vuodessa. Vastaehdotuksessa aloituspaikkojen vähennys on sama, mutta ne on kohdennettu eri tavoin. Säästöjä syntyisi saman verran kuin ministeriön esityksessäkin.

Turun vastaehdotuksessa korostetaan kulttuurin merkitystä alueelle ja siinä esitetään musiikkipedagogian sekä muotoilun koulutuksen säilymistä alueella. Muotoilun osalta korostettiin erityisesti sen merkitystä alueen kansallisesti merkittäville vientiyrityksille. Myös matkailu- ravintola- ja talousalan koulutuksen poikkeuksellisen suurta merkitystä alueelle painotettiin ja tämä koulutusala halutaankin säilyttää Turussa, tosin supistettuna ja sulautettuna liiketalouden koulutusohjelmaan. Vastaehdotuksessa nostettiin esiin Turun ammattikorkeakoulun vahvuusalat, ja tätä profilointia selkeytettiin vähentämällä koulutusalat seitsemästä neljään. Näin siirrytään hallitusohjelman ja ministeriön tavoitteiden mukaisesti laajempiin koulutusrakenteisiin. 

Turussa on myös otettu vakavasti ministeriön huomautus Turun ja Satakunnan ammattikorkeakoulujen yhteistyön riittämättömyydestä. Nyt työnjakoa pyritään parantamaan, ja yhteistyötä on jo tiivistetty.

Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd.) patistaa hallitusta pikaisesti lakimuutokseen, jolla kiristettäisiin lasten kanssa työskentelevän rikostaustan selvittämisestä annettua lakia. Lain piiriin olisi hänen mukaansa saatava myös vapaaehtois- ja yritystoiminta. Eloranta jätti asiasta hallitukselle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen perjantaina 10.2.2012

– Nykyisellään laissa on useita puutteita, jotka mahdollistavat myös seksuaalirikoksista aiemmin tuomitun pääsyn tekemisiin lasten ja nuorten kanssa. Edelleen liian usein viaton lapsi joutuu hyväksikäytetyksi sellaisen ihmisen toimesta johon lapsen tulisi voida luottaa., Eloranta sanoo.

Elorannan mukaan yhtenä ongelmana on se, että vain työsuhteeseen haettaessa hakijan on esitettävä ote rikosrekisteristään. Suomessa on kuitenkin valtavasti vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintaa, jossa ollaan läheisessä kontaktissa nimenomaan lapsiin. Kuitenkin mm. useimmat harrastus- ja urheiluseurat toimivat täysin vapaaehtoisten voimin.

- Tammikuussa esitetty Yle:n Silminnäkijä-ohjelma toi hyvin esiin lain puutteet esimerkkitapausten avulla. Esiin nousivat myös määrittelyongelmat, kuten minkälainen työ tehdään vuorovaikutuksessa alaikäisen kanssa, Eloranta huomauttaa.

Esimerkiksi Saarijärvellä tuomittiin koulun kiinteistönhoitaja vuosia jatkuneesta lasten hyväksikäytöstä viime vuonna. Tässäkään työsuhteessa ei tarvinnut taustaa tarkistaa koska henkilö ei ollut suoraan yhteydessä lapsiin; henkilö oli kunnan tilapalvelujen kautta palkattu työhön koulun kiinteistönhoitajaksi.

– Nyt tammikuussa 2012 myös lapsiasiavaltuutettu on vedonnut lain muuttamisen puolesta. Hänen mukaansa nykyinen laki ei riittävän hyvin estä seksuaalirikoksiin syyllistyneitä toimimasta lasten parissa. Siksi hallituksen olisi nyt pikaisesti puututtava asiaan, Eloranta esittää.  - Itse tein jo joulukuussa 2011 lakialoitteen,että kaikkien niiden henkilöiden, jotka asuvat tai oleskelevat säännöllisesti samoissa tiloissa, joissa alaikäisen kasvatus, opetus, hoito tai muu huolenpito tapahtuu, rikostausta voitaisiin selvittää.