Julkaistu Turun Sanomissa 21.04.2024

Koulurauha ja -turvallisuus huolestuttaa meitä kaikkia. Kouluampumisten taustalla oleviin tekijöihin tulee kiinnittää huomiota. On hätkähdyttävää, että kouluampumisten taustalta löytyy hämmästyttävän usein tekijän kokemaa kaltoinkohtelua, yksin jättämistä ja ulossulkemista.

Tutkimuksen (Leary, Kowalski & Smith, 2003) mukaan 15:stä amerikkalaisesta kouluampujasta 13 oli kokenut yhteisönsä torjuntaa, ulossulkemista tai muunlaista kaltoinkohtelua. Monen motiivina oli ollut nimenomaan se, että he kokivat muiden kohdelleen heitä epäreilusti, kaltoin, jättäneen yksin tai sulkeneen heidät kokonaan näkymättömyyteen. Sama tulos löytyy suomalaistutkimuksesta liittyen Jokelan kouluampumistapaukseen.

Ei riitä, että huolehdimme harrastuksista, kouluterveydenhuollosta, kuraattoreista, psykologeista tai mielenterveyspalveluista. Tärkeänä muutoksen avaimena on kasvattaa lapset ja nuoret sellaiseen yhteisöllisyyteen, jossa ketään ei jätetä ulkopuolelle tai yksin eikä ketään kiusata – niin kodeissa, päiväkodissa, koulussa kuin myöhemmin työyhteisöissä.

Ostrakismi eli yhteisöstä ulos sulkeminen aiheuttaa suurta inhimillistä kipua. Se aiheuttaa kipua ja uhkaa yhteenkuuluvuuden tunteelle, itsetunnolle ja merkityksellisyydelle.

Ostrakismi eli yhteisöstä ulos sulkeminen aiheuttaa suurta inhimillistä kipua.

Pitkittyessään se voi saada aikaan eristäytymistä, masentuneisuutta, keinottomuutta ja toivottomuutta. Viime kädessä se voi vaikuttaa jopa sisäiseen turvallisuuteemme, sillä yhteisöstä ulos suljettu on erityisen altis jopa radikalisoitumiseen ja ääritekoihin.

Kiusaamisen ja kouluväkivallan ehkäisemisen lisäksi erityinen huomio pitää kohdistaa ulos sulkemisen eli ostrakismin kitkemiseksi suomalaisesta yhteiskunnasta, eli yhteisöllisyyttä pitää vahvistaa.

Monia erilaisia toimia tarvitaan, mutta yhtenä keinona on esimerkiksi tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetuksen määrän lisääminen varhaiskasvatuksen ja koulujen opetussuunnitelmiin, jotta lapsista ja nuorista kasvaa toiset ihmiset huomioon ottavia, empaattisia aikuisia.

WHO:n selvityksen mukaan jo useat maat ovat laatineet kansallisen yksinäisyyden vähentämisen ja yhteisöllisyyden vahvistamisen toimenpideohjelman. Mukaan tarvitaan sekä yhteiskunnan yhteisiä toimia että yksilöiden toimijuuden vahvistamista yhteisöllisyyden lisäämiseksi.

Täällä Suomessa laadimme vastaavia suosituksia eduskunnan (epävirallisessa) ryhmässä yksinäisyyden ja ostrakismin vähentämiseksi Suomessa yhdessä keskeisten ministeriöiden, asiantuntijoiden ja muiden toimijoiden kanssa.

Toivon, että työryhmämme työ saadaan sen valmistuttua osaksi ihan virallisia toimintasuunnitelmia läpi suomalaisen yhteiskunnan niin, että yhteisöllisyyden vahvistuminen ja yksinäisyyden vähentyminen alkaa vähitellen näkyä jokaisen suomalaisen arjessa parempana hyvinvointina.

EEVA-JOHANNA ELORANTA

kansanedustaja (sd), eduskunnan ryhmän yksinäisyyden ja ostrakismin vähentämiseksi Suomessa toinen puheenjohtaja