Kehysriihen jälkipuintia

Hallitusneuvotteluiden aikana kesällä 2011 en arvannut, kuten ei kukaan asiantuntijakaan, että kolme vuotta myöhemmin Suomi painisi näin vaikean taloustilanteen kanssa. Tilanne on kuitenkin vakava, eikä Suomi, eikä SDP, pääse vastuuta pakoon. Talous on hoidettava kuntoon.

Näillä taustoilla on selvää, ettei kehysriihestä voinut tulla ulos sellaista tulosta, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Sosialidemokraateilla oli kehyksille omat tavoitteensa. Tavoitteiden piti täyttää muutamia reunaehtoja: niiden täytyi olla uskottavia niin, että luottamus Suomen talouden kestokykyyn ja vakauteen ei vaarannu, niiden täytyi tukea talouden kasvua ja työllisyyttä ja niiden täytyi olla oikeudenmukaisia ja vähentää eriarvoisuutta. Tavoitteemme toteutuivat olosuhteisiin nähden hyvin.

Luottoluokitus säilyy

Hyvä uutinen kehyksistä on se, että tärkeä tavoite Suomen uskottavuuden säilymisestä luottoluokittajien silmissä säilyy. Itse asiassa tänään saimme asialle jo varmistuksen, luottoluokituksemme säilyy AAA:na. Kehyksissä jouduttiin olosuhteiden pakosta hakemaan uskottavuutta myös sellaisilla keinoilla, jotka ovat toisen tavoitteen eli kasvun ja työllisyyden kanssa ristiriidassa. Myös kolmas tavoite eriarvoisuuden vähentämistä kärsii edessä olevista leikkauksista. Hyvä kuitenkin on, että veroratkaisut ovat kokonaisuutena tuloeroja kaventavia. Arvonlisäveron korotukseltakin vältyttiin, mikä on hyvin tärkeä asia pienituloisten kannalta, sillä pienistä tuloista suhteellisen suuri osuus menee mm. ruokaan, jonka hinnassa alvin korotus olisi heti tuntunut.

On helppo sivusta kertoa, missä kohdin ratkaisut olisivat voineet olla parempia. Jos se olisi ollut vain sosialidemokraateista kiinni, moni asia olisi myös tehty toisin. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että pöydässä tarjolla oli pääasiassa vain paljon huonompia vaihtoehtoja.  Esimerkiksi lapsilisistä olisi haluttu leikata kaksinkertainen määrä, kun taas me olisimme olleet sitä mieltä että säästö olisi voitu toteuttaa korottamalla lapsilisiä ja tekemällä niistä veronalaista tuloa, mikä olisi samalla tasoittanut myös tuloeroja.

Veroratkaisu kaventaa tuloeroja

Voi pystypäin todetaa, että SDP:n oikeudenmukainen veropolitiikka jatkuu. Suurituloisten verotus kiristyy ja pienituloisten kevenee, mm. solidaarisuusverosta tehdään pysyvä. Työllisyys- ja kasvupaketti jäi julkisuudessa leikkausten jalkoihin. Paketti kuitenkin parantaa väyliä ja sillä rakennetaan kohtuuhintaisia asuntoja. Myös oppivelvollisuuden nosto toteutetaan. Sen positiiviset vaikutukset nuorten koulutukselle tulevat olemaan merkittävät. Nyt ensimmäinen vuosi peruskoulun jälkeen ammatillisessa koulussa tai lukiossa tulee kaikille velvoittavaksi.

Sote maaliin

Hallituspuolueet sopivat yhdessä oppositiopuolueiden kanssa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämismallista. Niin sanottu sote-uudistus turvaa suomalaisten keskeiset hyvinvointipalvelut tuleviksi vuosikymmeniksi. Sosialidemokraateille erityisen tärkeää uudistuksessa on ihmisten välinen tasa-arvo. Ei voi olla niin, että tulevaisuuden Suomessa ihmisen saama hoito ja palvelut riippuvat lompakon paksuudesta tai postinumerosta.

Nähtäväksi myös jää, kuinka vasemmistoliiton lähtö hallituksesta vaikuttaa hallitustyöskentelyyn. SDP:lle vasen laita on nyt auki. Toivon, että se antaa meille sisukkuutta jaksaa maaliin saakka.

Kommentit

  1. ”Hallitusneuvotteluiden aikana kesällä 2011 en arvannut, kuten ei kukaan asiantuntijakaan, että kolme vuotta myöhemmin Suomi painisi näin vaikean taloustilanteen kanssa.”

    SDP on kehittänyt mantran tästä aiheesta, ilmeisesti uskotte siihen. Viime kesänä juttelin Urpilaisen kanssa Turussa, sama hokema. Muistatte väärin, varmaan tarkoituksella, varoittavia sanoja tuli kyllä, mutta niitä ei uskottu. Lueskelen tässä esimerkiksi Raimo Sailaksen kolumnia ”Tosi kysymyksessä” päivältä 14.12.2010. Varoittelijat pyrittiin leimaamaan pessimisteiksi, jotka vahingoittavat valtiontaloutta.

    Lisäksi hallituksen taipaleesta ensimmäinen vuosi meni lähes täysin EU:n talousongelmien kanssa painimiseksi. Urpilainen kertoi tekevänsä työtä 16 tuntia päivässä, minä ihmettelin, onko sellainen enää tuloksellista, eikö olisi kannattanut ottaa kaksi valtiovarainministeria, joista toinen EU:ta varten. Urpilainen sanoi, että ehkä olisi kannattanut harkita.

    Tällä hetkellä hallitus ilmeisesti tekee oikeansuuntaisia toimenpiteitä, mutta mutta. Aivan liian myöhään ja liian pienin panoksin, kun rahat ovat loppu. Siksi pitää nyt käydä lapsiperheiden kukkarolla.

Jätä kommentti