”Äiti, tee siellä eduskunnassa semmoinen laki, ettei saa pelata yli kahta tuntia päivässä”, näin totesi yhdeksän vuotias poikani. Hän oli huolissaan siitä, että jotkut kaverit pelaavat ihan liikaa tietokoneella tai pelikoneilla, melkein koko päivän koulun jälkeen eivätkä tule ulos leikkimään. Nykyään lapset tosiaan ovat liian paljon sisällä ja istuvat tietokoneen tai pelikoneen äärellä tuntikausia. Samalla lasten ylipaino lisääntyy eivätkä lihakset harjaannu ulkona liikkumalla. Näitä lapsia uhkaavat aikuisena mm. tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. Mahtaakohan tällä olla yhteys myös nuorten lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin?

Lukutaito heikentynyt

Suuri huolenaihe on myös luku- ja kirjoitustaidon heikentyminen ja lukemisharrastuksen väheneminen. Vaikka suomalaisnuoret ovat hyviä lukijoita, on huolestuttavaa, että nuorten luku- ja kirjoitustaidon taso on laskenut ja erot koulutuksellisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta ovat kasvaneet. Myös kiinnostus lukemiseen on heikentynyt.  Lukutaito on kuitenkin tietoyhteiskunnan perustaito. Sen vuoksi jokaisella pitää olla riittävä lukutaito ja luku- ja kirjoitustaidossa havaittuja eroja täytyy kaventaa.

Lukuinto-ohjelma

Opetus- ja kulttuuriministeriön Lukuinto- ohjelma vahvistaa lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaitoa sekä edistää lukemisharrastusta. Ohjelmassa luodaan lasten ja nuorten monipuolista luku- ja kirjoitustaitoa kehittävä ja myönteistä lukemisen kulttuuria ylläpitävä toimintamalli, joka vakiinnutetaan koulujen ja yleisten kirjastojen arkityöhön. Ohjelman toimenpiteet kaventavat sukupuolesta ja sosioekonomisesta taustasta johtuvia eroja luku- ja kirjoitustaidossa, jolloin koulutuksellinen tasa-arvo paranee.

Osallistumisen edellytys

Monipuolinen luku- ja kirjoitustaito onkin edellytys täysipainoiselle osallistumiselle yhteiskuntaan. Luku- ja kirjoitustaito on väline oppimiseen ja tiedonhankintaan sekä itsensä ilmaisemiseen ja kulttuuriin osallistumiseen. Koulutusjärjestelmän ohella kirjastolaitoksella on keskeinen merkitys luku- ja kirjoitustaidon ylläpitämiselle ja kehittämiselle sekä lukuharrastuksen edistämiselle.

Ahmimisikää ei enää ole?

Muistan kuinka itse kolmasluokkalaisena aikoinaan olin niin sanotussa ahmimisiässä ja kirjastossa oli pakko käydä joka viikko hakemassa uusia kirjoja, vaikkapa Viisikkoja, Neiti etsiviä ja Tiinoja. Lauantai-aamut alkoivat peittoon kääriytyneenä kirjan ääressä puolille päivin. Nykylasten maailma on erilainen ja he hakevat elämän sisältöä kirjojen sijasta enemmänkin lähinnä tietokoneelta. Molempia kuitenkin tarvitaan eikä lukemista saa kokonaan unohtaa.

Lukuhetkiä vaalittava

Meidän aikuisten onkin tärkeää alkaa kiinnittää yhä enemmän huomiota lastemme lukemiseen. Koululta toivon lisää lukuläksyä, jotta lukutaito kehittyy ja innostamista lukemisen ihmeelliseen maailmaan läpi koko kouluvuosien. Me aikuiset voisimme kannustaa lapsiamme lukemiseen. Voisivatko lapset kotona tienata peliaikaa vaikkapa lukemalla kivaa kirjaa? Omalla esimerkillä on tärkeä merkitys, lukevan vanhemman lapsetkin lukevat helpommin. Myös yhteiset lukuhetket varhaislapsuudesta lähtien ovat tärkeitä. Lapselle kannattaa lukea vielä silloinkin, kun hän itse jo osaa lukea. Lukeminen on hyvä ja ihan ilmainen keino elämän laadun parantamiseksi ihan kaikenikäisillä. Siispä kipin kapin kirjastoon.