Vain jos voittaisin lotossa

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamme on rakennettu kolmen kärjen varaan. Näistä yksi on korkea työllisyysaste, toinen laaja veropohja ja kolmas kattavat julkiset palvelut sekä sosiaaliturva. Jos yksi näistä kärjistä ei ole terävä, on koko rakennelma vaarassa romahtaa.

Tämän hetkinen 69 %:n työllisyysaste ei riitä pitämään yllä nykyistä hyvinvointia. Kärsimme kestävyysvajeesta eli valtion tulojen ja menojen epäsuhdasta. Nykyiset taloussuhdanteet eivät ole ainut ongelmamme, sillä olemme myös kolmoishaasteen edessä. Teollisuutemme kärsii rakennemuutoksesta, kilpailukykymme heikkenee ja väestö ikääntyy. Tarvitsemme kipeästi uutta kasvua ja lisää työtä, muuten meidät hukka perii. Valtion ensi vuoden talousarvio ja rakennepaketti tavoittelevat juuri näitä päämääriä – kasvua ja työtä. Jos saamme työllisyysastettamme nostettua yhdellä prosentilla, kilahtaa julkiseen talouteemme kaksi miljardia euroa eli tuplasti sen kuin joudumme nyt karsimaan kuntien tehtäviä.

Elämme viennistä

Teollisuutemme rakennemuutos on saanut aikaan sen, että monet teollisuuden työpaikat ovat karanneet ulkomaille. Saattaa olla, että emme saa niitä koskaan takaisin. Suomi kuitenkin elää viennistä. Siksi yrittäjyys, etenkin pienten ja aloittavien yritysten osalta tarvitseekin enemmän tukea varsinkin yrittäjyyden alkuvaiheen osalta, jotta yritys saadaan autettua kasvamaan.

Seitsemän oikein vai kaikki väärin?

Mietin kerran mitä tekisin, jos voittaisin lotossa. Sen tyypillisen ”maksaisin asuntolainat pois” lisäksi ajattelin ruveta yrittäjäksi, viemään eteenpäin omaa bisnesideaani. Uskaltaisin siis alkaa yrittäjäksi vain sellaisessa tilanteessa, jossa taloudellinen selusta on täysin turvattu! Monet ihmiset pelkäävät yrittäjyyden riskejä. Kuinka paljon yritteliäisyyttä jää tämän takia pelkän ajatuksen asteelle?

Yrittäjäksi ryhtyvän riskiä tulee vähentää. Monilla maamme 290 000 työttömästä on toteuttamiskelpoisia bisnesideoita. Onko työttömällä kuitenkaan oikeasti mahdollisuutta alkaa yrittäjäksi? Meillä voi toki saada starttirahaa, mutta jos yritys ei lähde kannattamaan joutuu odottamaan monta kuukautta ennen kuin voi päästä uudelleen sosiaaliturvan piiriin. Voisiko sosiaaliturva esim. työttömyyspäiväraha ulottua niin pitkälle, että yritys alkaa tuottaa ja elättää yrittäjän. Ruotsissa on käytössä malli, jossa kahden vuoden ajan voi saada työttömyysturvaa yrittäjyyden ohella ja mikäli yritystoiminta ei ole kannattavaa, voi jättäytyä takaisin työttömäksi. Voitaisiinko malli ottaa käyttöön meilläkin? Toisaalta Suomessa on jo nyt yhä enemmän erilaisia itsensä työllistäjiä, ammatinharjoittajia, freelancereita ja jopa pakkoyrittäjiä. Heidän tilanteensa on usein todella vaikea. Monissa tapauksissa heillä ei ole varaa maksaa itselleen riittävää eläkevakuutusta ja tavallisen sairausloman osuessa kohdalle ovat edessä lähes ylitsepääsemättömät taloudelliset ongelmat. Pienyrittäjät ja yksinyrittäjät pitää saada yhteiskunnan turvaverkon piiriin.

Kommentit

Jätä kommentti