Voiko talouskasvua olla loputtomiin

Olen pitkään ihmetellyt voiko talouskasvu tosiaan jatkua loputtomiin? Eikö missään kohtaa tule rajat vastaan? Eikö hyvinvointivaltiota voida turvata ihmisille sillä, että talous kasvaa vain ihan vähän tai pysyy edes samalla tasolla?

Degrowth-ajattelu

Vastauksena noihin pohdintoihin on viime päivien lehdissä  puhuttu mielenkiintoisesta degrowth-liikkeestä. Siinä kannatetaan hallittua luopumista länsimaisen kasvun tavoitteesta. Kyseessä on niin tuore ilmiö, ettei sille ole vielä edes kunnon suomennosta. Myötämäkitalous on yksi ehdotus nimeksi. Maassamme on kuitenkin olemassa jo oma verkostokin asian tiimoilta.

Maailma kilpailee itsensä hengiltä

Aika jännää on, että jo 1970-luvulla Rooman klubi varoitteli siitä, miten maailma kilpailee ja kuluttaa itsensä hengiltä. Tuolloin varoitus kuulosti varmaan aika utopistiselta, mutta näinhän nykypäivänä juuri tapahtuu. Henkinen loppuunpalaminen yleistyy koko ajan ja usein juuri siitä johtuva masennus on suurin työkyvyttömyyttä aiheuttava tekijä. Kukaan ei jaksa aina vain yrittää tehdä enemmän, paremmin, nopeammin ja tehokkaammin. Ei ole ihme, että jaksaminen loppuu.

Puhumattakaan sitten maapallon luonnonvarojen,  puhtaan ilman, veden ja luonnon häviämisestä ja loppumisesta. Jan Otto Andersson sanoi hyvin TS:n viikonloppuisessa artikkelissa, että talouskasvu ja kestävä kehitys eivät yksinkertaisesti sovi samaan yhtälöön.

Lisääntyvä kasvu riittää yhä harvemmille

Talouskasvu on jatkunut vuosikymmeniä ja lamaa on aina seurannut nousukausi. Siitä huolimatta kaikilla ei ole töitä, tuloerot lisääntyvät, köyhien määrä kasvaa. Miten tämä on mahdollista? Kasvua siis tapahtuu, mutta siitä riittää harvemmille. Tai siis yhä useammille siitä riittää enää niin vähän, että he putoavat köhyysrajan alapuolelle nk. Suomessa tapahtuu. Sekä ympäristö että ihmiset voivat huonosti.

Maltillista kasvua vai supistuvaa taloutta?

Kanadalaisen ympäristötaloustieteen professorin Peter Victorin mukaan (HS 26.9.2010)uudesta taloudesta on kaksi mallia, joista toinen sallisi maltillisen kasvun ja toisessa taloutta supistettaisiin. Hänen mielestään tärkeintä on talouden tasaus eikä vain talouskasvun lisääminen mahdollisimman paljon nk. nyt pyritään tekemään.  Supistuvassa taloudessa pitäisi investointeja siirtää yksityisistä julkisiin hyödykkeisiin, lyhentää työpäiviä ja lisätä vapaa-aikaa. Työttömyys ja sitä kautta köyhyys vähentyisi. Ihmiset voisivat paremmin, vaikkakin vähemmän varakkaina, koska kaikkien yhteisistä eikä vain yksityisistä tarpeistä pidettäsiin huolta.

Onni löytyy kiireettömyydestä

Voisiko supistuva tai tasattu talous olla parempi nykyistä? Voisivatko ihmiset oppia löytämään onnensa muualta kuin rahasta? Olisimmeko onnellisempia jos vain oppisimme olemaan yhdessä läheisten ihmisten kanssa kiireettömästi? Uskon vakaasti, että tästä voisi löytyä viisautta tämän sukupolven suuriin yhetiskunnallisiiin haasteisiin.

Kommentit

Jätä kommentti