Tiedote 18.12.2018

Varhaiskasvatus on tulevaisuusinvestointi. Se parantaa tasa-arvoa ja oppimistuloksia ja ehkäisee syrjäytymistä. OECD:n mukaan yhden euron sijoitus varhaiskasvatukseen tuottaa jopa seitsemän euroa, enemmän kuin mikään muu koulutusinvestointi. Mikä tahansa varhaiskasvatus ei kuitenkaan tuota hyötyä saa aikaan, ainoastaan laadukas varhaiskasvatus. On hyvä, että uusi varhaiskasvatuslaki parantaa varhaiskasvatuksen aikuisten osaamistasoa lisäämällä etenkin pedagogista osaamista, mutta se ei yksin riitä.

– On ikävää, että tällä hallituskaudella varhaiskasvatuksen laatua on heikennetty suurentamalla ryhmäkokoa eli huonontamalla aikuisten ja lasten suhdelukua. Myös lasten oikeutta osallistua varhaiskasvatukseen on heikennetty eli niin sanottua subjektiivista oikeutta on rajattu. Tämä on aiheuttanut epätasa-arvoa eri kunnissa asuvien lasten välillä, kun heikennykset on toisaalla otettu käyttöön, mutta toisaalla ei, kansanedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen Eeva-Johanna Eloranta (sd.) toteaa.

Vaikka uudessa laissa oli paljon hyvää, sinne jäi myös paljon korjattavaa. Yksi ensisijaisista korjaustarpeista koskee lapsen tuen järjestämistä varhaiskasvatuksessa. Nykyinen laki säätää lapsen tuesta hyvin löyhästi.

Lain mukaan lapsen tarvitsemaan tukeen täytyy vastata yksilöllisesti lapsen etua ajatellen. Laki linjaa, että tuen tarpeen ilmetessä lapsella on oikeus saada kehityksensä ja hyvinvointinsa tueksi sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoimia ja palveluja. Kunnan käytettävissä on oltava varhaiskasvatuksessa esiintyvää tarvetta vastaavasti varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisessa päiväkodissa olisi oltava oma erityisopettaja.

– Lainsäädännön väljyys näkyy mm. kuntien tarjoamassa tuen valikossa. On kuntia, jossa tuen muodot ovat monipuoliset (mm. ryhmissä toimivat erityisopettajat, pienennetyt lapsiryhmät ja erityisryhmät) ja kuntia, joissa lapsen tuen toteutuminen on erityisopettajan konsultaatio. Lapsen tarvitsema tuki ja tuen toteutumisen muodot tulee turvata pikaisesti, Eloranta vaatii.

Rakenteellisia, lapsiryhmäkohtaisia tukitoimia on käytössä vain harvoilla lapsilla tai ei ollenkaan tuen mallista riippumatta. Rakenteelliset ratkaisut liittyvät käytettävissä oleviin resursseihin. Niitä ovat mm. lapsiryhmän koko, henkilöstön rakenne, määrä ja/tai erityisosaaminen. Erityisryhmät tai integroidut erityisryhmät ovat valtioneuvoston kyselyn perusteella tukitoimena melko harvinaisia kaikissa kunnissa.

– Tarvitsemme varhaiskasvatuslain päivityksen, jossa säädetään lapsen tuen toteutumisesta lainsäädännön tasolla. Varhaiskasvatuksessa tulee saada samalla tavoin kolmiportaista tukea, kuten perusopetuksessakin saadaan.  Tiedämme, että mitä varhemmin ja aikaisemmin ongelmiin puututaan, sitä helpommin ne voidaan korjata. Varhaiskasvatuksessa pienelle lapselle varhain annettu tuki on kaikkein vaikuttavinta ja helpottaa lapsen myöhempää koulutietä. Tämä uudistus ei voi olla kustannusneutraali, vaan sen toteutumiseen tulee varata tarvittavat resurssit, Eloranta painottaa.

Eloranta on tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.