Vuosikymmenien odottelun jälkeen saadaan heinäkuun alussa vihdoin voimaan kaivattu vanhuspalvelulaki, joka parantaa monin eri tavoin  jokaisen ikäihmisen asemaa.

Suurin osa ihmisistä asuu seniori-ikäisenäkin normaalisti kotona. Tärkeimmälle sijalle nousevatkin kotiin tuotavat palvelut. Lain mukaan iäkkään henkilön palvelujen tarpeeseen voidaan vastata pitkäaikaisella laitoshoidolla vain silloin, kun se on iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta perusteltua. Laitoshoitoa tulee toki saada, jos ihmisarvoinen elämä kotona ei ole mahdollista.

Palvelujen tavoitteena on lain mukaan, että iäkäs kokee elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja että hän voi ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta ja osallistua mielekkääseen hyvinvointia, terveyttä sekä toimintakykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan. Palvelut onkin toteutettava niin, että ne tukevat iäkkään hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä, itsenäistä suoriutumista ja osallisuutta ja ehkäisevät muuta palvelutarvetta.

Ikääntyneen oikeudet henkilökohtaisiin palveluihin

Toimintakyvyn tukeminen ja ennaltaehkäisy ovatkin ikääntyneiden kannalta avainasioita. Seuraava 90-vuotiaan Edla-rouvan lausahdus ikäihmisten kuntosalilta kiteyttääkin lain tavoitteen: ”Tässä minä punttia nostelen, jotta jaksan soppani keittää. Huushollini hoidan itse.” Ikääntyneen tuleekin saada oikeanlaisia palveluita ja apua niin paljon, että hän pystyy elämään kotona tai kodinomaisessa ympäristössä mahdollisimman pitkään. Apua ja ohjausta tarvitaan vaikkapa kuntosalilaitteiden käytössä, jotta toimintakyky säilyy. Tulee muistaa, että varmin tapa vanhentua ja saada erilaisia kremppoja, on olla liikkumatta!

Tässä vanhuslaissa on koko joukko muitakin uudistuksia. Lain mukaan jokaisen vanhuksen palvelutarve selvitetään ja hänelle laaditaan henkilökohtainen palvelusuunnitelma, jonka toteutumisesta vastaa iäkkään oma vastuutyöntekijä. Iäkkäälle myönnetyt palvelut tulee saada viimeistään kolmen kuukauden kuluessa, kiireelliset palvelut heti. Kunnilla tulee jatkossa olla riittävä määrä monipuolista asiantuntemusta mm. geriatrian ja gerontologian eli nimenomaan ikääntyneiden hoidossa, pitää tarjota monialaista kuntoutusta ja osaamista mm. turvallisesta lääkehoidosta. Olennaista on oikeanlainen osaaminen eikä pelkästään henkilökunnan määrä. Lisäksi kuntien viranomaisten on parannettava yhteistyötään ja tiedonkulkuaan niin, ettei yksikään palvelujen tarpeessa oleva vanhus jää niitä vaille. Pisteenä i:n päälle vanhusneuvostot tulee perustaa joka kuntaan. Vanhusneuvostoja tulee myös kuulla ikääntyneitä koskevien päätösten valmistelussa ja niille tulee mahdollistaa toimintaedellytykset.

Vanhuslaki lisää osallisuutta ja edistää yhteisöllisyyttä

Osallisuuden ajatus onkin läpileikkaavana teemana koko lakiehdotuksessa. Ikääntyneitä ja tarvittaessa heidän omaisiaan tulee kuulla sekä kunnan päätöksenteon yleisellä tasolla, mutta myös yksilötasolla, kun päätöksiä tarvittavista palveluista tehdään.

Yksi kaikkein hienoimmista asioista tässä lakiehdotuksessa on kirjaus siitä, että puolisoilla tulee olla mahdollisuus tulla hoidetuksi samassa paikassa. Liian paljon surullisia esimerkkejä onkin tänä päivänä siitä kun lähes koko elämän mittainen yhdessäelo on katkaistu ”viranomaisen toimesta” kun puolisot hoidetaan eri paikoissa.

Vaikka lakia arvostellaan kalliiksi, tulee se mitä todennäköisimmin pitkässä juoksussa säästämään kunnilta pitkän pennin. Vanhusten määrä kasvaa lähivuosina huomattavasti, ja nyt onkin korkea aika sijoittaa osa vanhustenhuoltoon suunnatuista rahoista ennaltaehkäisyyn; se sijoitus maksaa tulevaisuudessa itsensä monin verroin takaisin. Sitä paitsi ihan jokainen on ihmisarvoisen vanhuuden arvoinen.