Hyvän mielen yhteiskuntapolitiikkaa

Kirjoituksia

Hyvän mielen yhteiskuntapolitiikkaa

Julkaistu Uutispäivä Demarissa 15.6.2011

Mitä useammalla naisella ja miehellä on mahdollisuus tehdä työtä riittävän pitkän työuran aikana, sitä paremmin julkisen talouden tasapainoisesta kehityksestä pystytään huolehtimaan. Eläkeiän noston sijasta katseet tuleekin kohdistaa suureen joukkoon työelämän ulkopuolella olevia. Heistä monet ovat vajaatyökykyisiä, jotka haluaisivat ja pystyisivät tekemään työtä, vaikka osa-aikaisesti.

Tällä hetkellä noin 38 000 suomalaista on työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia. Vajaassa 30 vuodessa määrä on kasvanut vuotuisesta kolmesta sadasta yli neljään tuhanteen. Muiden mielenterveyden sairauksien takia lisäystä ei ole tapahtunut. Kysymyksessä on suuren mittaluokan kansallinen kysymys, jolla on sekä kansantaloudellisia että inhimilliseen hyvinvointiin liittyviä vaikutuksia. Meillä ei ole varaa näin suuriin määriin työkyvyttömiä, puhumattakaan siihen liittyvästä inhimillisestä kärsimyksestä.

Osittain syitä löytynee työelämästä. Työelämä on muuttunut epävarmemmaksi ja kiireisemmäksi vaatien ihmisen psyykeltä enemmän. Masennukseen sairastuvat eniten asiantuntija-ammattien naiset ja toiseksi eniten työntekijänaiset. Työelämän laadun ollessa kunnossa, ihminen jaksaa ja ennen kaikkea viihtyy työssään paremmin ja pidempään. Katseet tulee kohdistaa myös johtamisen laatuun, mutta samalla meihin kaikkiin. Olenko itse reilu, kannustava ja ymmärtävä esimies tai työkaveri? Luonko ympärilleni hyvinvointia ja hyvää mieltä?

Masennuksen yleistymisen ja pitkittymisen syynä ovat myös turhaa työkyvyttömyyttä aiheuttavat hoitokäytännöt. Suomessa myönnetään masennuksen takia pidempiä sairauslomia kuin muualla maailmassa. Pitkä työelämästä poissaolo pitkittää masennusoireita ja heikentää toipumista. Kotiin jäädessä monet ihmissuhteet sekä rutiinit katkeavat, itsetunto heikkenee, samoin taloustilanne. Samalla työhön paluun kynnys kasvaa, siten että 1-2 vuoden poissaolon jälkeen todennäköisyys palata on alle 50 %. Sairaslomajaksojen tulisi olla lyhyempiä ja osasairauspäivärahan käyttöä tulisi lisätä. Moni jaksaisi olla työssä lyhempiä päiviä vaikka ei kokoaikatyötä jaksaisikaan.

Myös psykoterapiaa pitäisi olla enemmän ja nopeammin tarjolla. Useimmissa tapauksissa sitä saa vasta monen kuukauden sairastamisen jälkeen. Kansainvälisten hoitosuositusten mukaan psykoterapia pitäisi aloittaa muutaman viikon sisällä, sillä nopeasti aloitettuna se ehkäisee masennuksen kroonistumista. Näin toimien aktiivisemmalla hoitoasenteella saataisiin asiantuntijoiden mukaan työkyvyttömyyseläkkeiden määrä puolitettua. Nyt tarvitaan hyvän mielen yhteiskuntapolitiikkaa.