Miksi punainen pylväs ei nouse?

Kirjoituksia

Viimeaikaiset vaaligallupit ovat karua kertomaa. Punaisen pylvään pitäisi nousta. Mutta kun ei nouse. Onko sosialidemokraattinen liike matkalla kohti aatteellista syksyä? Ei, sillä Euroopan parlamentin vaaleissa sosialidemokraattinen ryhmä oli selvästi toiseksi suurin. Sosialidemokraattisella liikkeellä on paikkansa Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa.

 Suomi ajautui taloudellisiin vaikeuksiin vuonna 2008. Pienistä positiivisista uutisista huolimatta seitsemän laihaa vuotta ovat pian takana, työttömyys on kasvanut ja julkinen talous ajautunut suuriin vaikeuksiin. Säästämisestä, jota aiemmin pidettiin hyveenä, on tullut kirosana. Kuluttajien ostovoima heikkenee ja talous taantuu.

 Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettiin voimakkaasti 1950-luvulta lähtien. Lyhyessä ajassa tehtiin sosiaali-, terveys- ja koulutusaloilla suuria uudistuksia ja parannuksia. Sosialidemokraatit olivat näissä uudistuksissa aina mukana. Nyt rakennuspalikat ovat selvästi pienentyneet eikä samanlaisia uudistuksia voida tehdä. Yhteiskunnallisen uudistamisen osoittaminen on tiukoissa talousraameissa entistä vaikeampaa. Kun tulokset ovat odotuksia pienemmät, pettymys kasvaa.

 Puolueen kannatuksen hiipumisesta on syytetty kulloistakin puheenjohtajaa. Puolueen kasvot ovat kulloisenkin puheenjohtajan kasvot myös siksi, että hän on samalla puolueensa pääministerikandidaatti. Media henkilökohtaistaa asioita. Näkökulmaa pitäisikin laajentaa: olemmeko me kaikki kansanedustajat, valtuutetut ja lautakuntien jäsenet tehneet parhaamme puolueen tavoitteiden eteenpäin viemisessä niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti?

Päätöksenteko vaikuttaa eri puolueiden kannattajiin eri tavoin. Kokoomukselle julkisiin palveluihin tehtävät säästöt tuntuvat olevan mannaa, mutta saman päätöksen tekeminen sosialidemokraateille myrkkyä. Kompromissihallituksessa oleminen on ehkä hyväksi kansakunnalle, mutta ei yksittäiselle puolueelle, jonka puheenjohtajan harteilla on valtiovarainministerinä taloudellinen vastuu paitsi Suomen ja toisinaan myös koko maanosamme taloudesta.

 Poliittisen opposition toiminta ei tarjoa vaihtoehtoa. Keskusta vastustaa kaikkia menoleikkauksia ja kannattaa menolisäyksiä, mutta ei kerro, miten talous tasapainotetaan. Vasemmistoliitto ei ole koskaan osoittanutkaan taloudellista vastuuta ja epäselvää on, onko perussuomalaisista edelleenkään vastuunkantajiksi. Populistipuolueen on vaikea olla hallituspuolue.

 Sosialidemokratian muropaketti jää nyt liian herkästi marketin hyllyyn. Tuotetta pitää selkiyttää, tuoteselosteen on oltava selkeä ja ymmärrettävä sekä laadun vastattava odotuksia. Forssan ohjelma on lyhyempi kuin tämä kirjoitus. Siksi enemmän tekoja ja vähemmän laveaa julistamista.

 

Demokraatti 6.8.2014