Mistä löytyy SDP:n uusi nousu?

Kirjoituksia

Julkaistu Demokraatissa 5.3.2012

Silloin kun meillä meni puolueena nykyistä paremmin, perustui yhteiskunta luokkaleireihin. Tällaista maailmaa ei enää ole, sillä työelämä on muuttunut eivätkä palkkatyöläiset enää samaistu työväkeen vaan usein keskiluokkaan. Katseet pitää nyt kohdistaa ymmällään olevaan keskiluokkaan, joka liian usein äänestää kiinnostavaa oikeistoa, joka on pystynyt poistamaan äänestämisen luokkaesteet niin kuin vasemmistolaistunut Kokoomus uutena työn puolueena on tehnyt.

Meille perinteiset tärkeät asiat, pohjoismainen hyvinvointivaltio, ihmisoikeudet ja syrjäytymisen estäminen kuuluvat nyt muidenkin puolueiden asialistoille. Vastakohtana muille puolueille meidän pitää tuoda esille uusi ja innostava asialista, ne aatteemme mukaiset oikeudenmukaisemmat arvot ja vaihtoehdot, kaikki se hyvä, jotka vain me voimme tuoda politiikkaan. 

Tärkeintä on talouspolitiikan uudenlainen haltuunotto ja oman talousteorian luominen. Sen tulee juontaa juurensa oikeudenmukaisuudesta ja kohtuudesta nykyään lähes ainoana totuutena hyväksytyn uusliberalistisen ajattelun sijaan. Kapitalismia emme voi kieltää, mutta meidän pitää saattaa se tiukempaan poliittiseen ohjaukseen. Solidaarisuusvero, ylisuuriin palkkioihin puuttuminen ja sijoittajien vastuu ovat oikeita askelia tähän suuntaan.

Ydinkysymyksenä talouteen liittyen on miettiä mikä on suhteemme globalisaatioon ja ratkaisumme sen ongelmiin, joiden seurauksena työpaikkoja valuu alhaisempien työvoimakustannusten maihin ja kotimaassa työehtoja ja palkkoja polkeviin yrityksiin. Globalisaatio uhkineen ja mahdollisuuksineen pitää saattaa politiikan kontrolliin. Tässä meidän pitää onnistua kansainvälisesti globaalina liikkeenä koko maailmassa.  

Ihmisen elämää määrittelee yhä enemmän kulutus. Jos et pysty pitämään kulutustasoasi yllä koet olevasi tai joudut yhteiskunnan ulkopuolelle. Ajassa on silti nähtävissä paljon merkkejä aivan vastakkaisesta ajattelusta; puhutaan downshiftaamisesta, oravanpyörästä pois hyppäämisestä. Kierrättäminen, vihreät arvot ja kestävän kehityksen ajattelutapa yleistyvät ajan. Monet nuoret jopa vastustavat kuluttamista ja haluavat pitää sen minimissä esim. sata tavaraa ajattelussa. Talouspolitiikan degrowth-ajattelu vahvistuu eli tuleeko meidän aina pyrkiä talouskasvuun vai voisiko vähempikin riittää, kun jossain kohtaa kasvun rajat tulevat vastaan. Nämä ajatukset puhuttelevat yhä useampia ihmisiä työssäkäyvistä vähäosaisiin, nuorista vanhoihin ja ne tulee meidänkin omaksua.

Kun nämä ainekset yhdistellään ja liitetään politiikan tekemiseen uusilla tavoilla mediaa, sosiaalista mediaa ja verkottumista paremmin hyödyntäen, saamme kannatuksemme taas nousuun.