Vanhusten henkilöstömitoituslaki on vihdoin totta

Kirjoituksia

On hatunnoston paikka, että koronakriisistä huolimatta pitkään odotettu, merkittävä ja historiallinen parannus eli henkilöstömitoitusta laitoshoidossa ja palveluasumisen ympärivuorokautisessa vanhustenhoidossa koskeva laki on vihdoin hyväksytty eduskunnassa.

Laki astuu voimaan porrastetusti siten, että tämän vuoden lokakuusta alkaen mitoitus on 0,5, vuoden 2021 alusta 0,55 ja vuonna 2022 0,6 välitöntä hoitotyötä tekevää henkilöä asiakasta kohden. Henkilöstömitoituksen 0,7 taso saavutetaan huhtikuussa vuonna 2023.

Laki säädettiin, jotta iäkkäiden henkilöiden tehostettu ja pitkäaikainen laitoshoito voidaan toteuttaa laadukkaana eli sellaisena, että ikääntyvän mielekäs elämänlaatu mahdollistuu.

Sitova henkilöstömitoitus turvaa ennen kaikkea ikäihmisten perustuslaillista oikeutta välttämättömään huolenpitoon. Samalla tavoitellaan parempaa asiakas- ja potilasturvallisuutta.

Kun hoitajia saadaan lisää työvuoroon, mahdollistaa se paremmin hoitotyön tekemisen. Tämä vaikuttaa myönteisesti alan työoloihin, työturvallisuuteen ja mahdollisuuteen tehdä työtä ammattimaisesti ja eettisesti kestävällä tavalla.

Lakimuutos on siis tärkeä viesti myös alan työntekijöille ja heidän jaksamiselleen.

Työtä parempien vanhuspalveluiden puolesta tulee jatkaa määrätietoisesti.

On tärkeää käynnistää uudistamisen toinen vaihe kotiin vietävien palveluiden ja omaishoidon kehittämisellä. Tarvitsemme myös palveluasumiseen oikeudenmukaisen asiakasmaksu-uudistuksen. Vanhusten oikeus ulkoiluun tulisi myös turvata.

Jokainen ihminen ikään katsomatta on oikeutettu hyvään elämään. Henkilöstömitoituksen säätäminen lailla on iso harppaus kohti yhdenvertaisempaa, tasa-arvoisempaa ja inhimillisempää yhteiskuntaa.

Vanhustenhoidossa esiin nousseet epäkohdat ovat inhimillinen tragedia ja voimme nyt iloita siitä, että niiden poistamiseksi ja olojen parantamiseksi on vihdoin tehty konkreettisia toimia. Ikäihmisemme ansaitsevat tämän uudistuksen.

EEVA-JOHANNA ELORANTA

kansanedustaja (sd)

Julkaistu Turun Sanomissa