Kysymyksiä

EEVA-JOHANNA ELORANTA ESIVAALITENTISSÄ

Turkulainen Sdp:n eduskuntavaaliehdokas Eeva-Johanna Eloranta, 44 tuntee laajasti sosiaalisen kentän asiat ja ongelmat sekä monilapsisen perheen äitinä että kunnallispoliitikkona. Hän pyrkii eduskuntaan vakaalta pohjalta. Tässä on hänen vastauksiaan muutamiin kiperiin kysymyksiin.

Mikä on tämänhetkinen työtehtäväsi?

Tällä hetkellä työskentelen Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt ry:ssä suunnittelijana.

Miten resurssoimme julkiset palvelut kustannuspaineissa? On väläytetty valtionosuuksien pienentämistäkin.

Tärkeintä on työllisyys. Vain korkean työllisyysasteen kautta voi turvata laadukkaat hyvinvointipalvelut. Tästä syystä tuleekin kaikkia työllistämisen lisäämiseen tähtääviä toimia lisätä.
Yhtenä keinona on työurien pidentäminen, mutta ei niinkään loppupäästä eli eläkeikää nostamalla, vaan keskeltä, parantamalla työhyvinvointia. Meillä ei ole varaa nykyiseen määrään parhaassa työiässä olevia työkyvyttömyyseläkeläisiä. Työn pitää olla sellaista, että sen parissa on hyvä olla. Toisena keinona on nykyistä oikeudenmukaisempi verotus. Enemmän tienaavat maksavat enemmän. Näin julkisten palveluiden rahoitusta löytyy enemmän. Kunnilla on niin paljon lakisääteisiä tehtäviä, että en näe mahdollisuutta valtionosuuksien vähentämiseen.

Kirjoitat vaaliohjelmassasi: Oikeudenmukaisuutta lisättävä tulonjaossa ja verotuksessa. Miten?

Verotuksen painopistettä tulee siirtää työn verotuksesta omaisuuden ja sen tuoton verotukseen.
Me puhumme Suomesta progressiivisen verotuksen maana, mutta vain noin 10 prosenttia veroista kerätään tällä tavoin.
Esimerkiksi osingoista, sekä suurista että pienistä, perittävä vero on vain 28 prosenttia eli saman verran kun keskituloinen palkansaaja maksaa tulostaan.
Ensialkuun osinkotuloveroa tulisi korottaa ja saada se progressiiviseksi.
Enemmän tienaavat maksavat enemmän -periaate tulisi ulottaa laajemmalle. Köyhät ja pienipalkkaiset osallistuvat kaiken lisäksi meidän kaikkien yhteisiin menoihin yhä suuremmalla
osuudella tuloistaan ja lähestyvät rikkaiden veroastetta. Tärkeänä syynä tähän on tuloveron jatkuva keventäminen, sillä tulovero progressiivisena verona nimenomaan tasaisi tuloeroja. Välilliset verot ja maksut taas ovat kaikille samansuuruisia – perusteena ”reiluus”. Tämä ei ole oikeudenmukaista.

Ovatko tuloerot Suomessa koskaan kaventuneet vai onko niiden kasvuvauhti vain vaihdellut kulloisenkin politiikanteon mukaan?

Kyllä kai tuloerot ovat kaventuneet, jos tarkastellaan vaikkapa 1950-1970 lukuja. Merkitystä on viimeisen parinkymmenen vuoden kehityksellä. Tuloerot ovat kasvaneet voimakkaasti.
Rikkaimman kymmenyksen tulot ovat kasvaneet vuodesta 1990 kaksi kertaa nopeammin kuin toiseksi rikkaimman kymmenyksen.
Köyhyys on lisääntynyt. Tällä hetkellä maassamme asuu 900 000 köyhää eli noin joka kuudes suomalainen on köyhä. Köyhyys kasvoi erityisesti 1990-luvulla. Perusturvaetuudet jäivät 20-30 prosenttia jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Rikkaat ovat siis rikastuneet ja köyhät köyhtyneet yhä kiihtyvällä vauhdilla.
Erityisen ikävä on köyhässä perheessä elävien lasten määrä. Vuonna 1995 köyhyysrajan alapuolella oli 52 000, vuonna 2002 129 000 ja vuonna 2007 jo 151 000 lasta!
Lisäksi on paljon lapsiperheitä, jotka ovat juuri ja juuri köyhyysrajan yläpuolella. Voi vain kysyä minkälaiset ovat näiden lasten tulevaisuuden näkymät.

Onko väestön ikääntyminen niin dramaattinen kohtalonkysymys kuin väitetään? Eikö eläkepiikki ole suurten ikäluokkien myötä aikanaan ohimenevä ilmiö?

Suomessa väestön ikääntyminen tapahtuu jyrkimpänä ja teollisuusmaiden ensimmäisenä.
Ikääntyminen alkaa parhaillaan vaikuttaa. Työllisyys alkaa nopeasti supistua ja eläköityminen kiihtyä. Tätä on juuri nyt vaikea havaita suuren työttömyyden vuoksi, mutta kuntasektorilla kiihtyvä eläköityminen aihuttaa lähivuosina suuria ongelmia osaavan työvoiman saamisessa. Joidenkin laskelmien mukaan ikääntymisestä aiheutuvat seuraukset merkitsevät julkiselle taloudelle kahden, kolmen seuraavan vuosikymmenen aikana kustannuksia, jotka ovat 5 – 6 prosenttia
bruttokansantuotteesta. Toki ilmiö on ohimenevä, mutta aiheuttaa aikamoisia haasteita 20 – 30
vuotta. Kyllä sitä hyvällä syyllä voi hyvinvointiyhteiskuntamme kohtalonkysymykseksi väittää.

Mistä aiheutuu työssäkäyvien köyhien määrän kasvu?

Suurena syynä ovat epäsäännölliset työsuhteet ja vuokratyön lisääntyminen. Vuokratyöläiselle tarjotaan työtä usein vain ruuhka-aikoina. Vuokratyöläinen jää usein ilman palkallista äitiyslomaa ja vuosilomaa, lomaltapaluurahaa, sairausajan palkkaa, pekkaspäiviä, pyhäpäiväkorvauksia, palkanlisiä. Kun kyse on usein pienipalkkaisista aloista ja osa-aikaisesta työstä, on yhtälö valmis.

Kenen vastuulla on tehdä jotain pätkätöiden ja vuokratyön väärinkäytösten estämiseksi? Onko ay-liikkeellä mahdollista toimia asiassa?

Sinänsä vuokra- ja pätkätyöt eivät aina merkitse epätoivottavaa kehitystä – olen itsekin ihan lain mukaisessa ja perustellussa pätkätyösuhteessa – mutta perusteettomia ja työehdoiltaan laittomia pätkätöitä ei tule hyväksyä.
Yksi tapa työsuhdeturvan ja oikeuksien toteutumisen turvaamiseksi olisi työsuojeluviranomaisten valvonnan ja tarkastusten lisääminen.
Yksittäisen työntekijän on hyvin vaikeaa pyrkiä parantamaan työehtojaan, sillä työsuhde saattaa loppua hyvinkin nopeasti, jos osoittaa intoa oikeudenmukaisuuden ajamiseen. Tästä syystä
ammattiyhdistysliikkeelle pitäisikin myöntää oikeus puuttua selkeästi lain ja yleissitovien työehtojen vastaiseen toimintaan työmarkkinoilla ilman, että yksittäinen työntekijä joutuu silmätikuksi.

Mitä ratkaisua lasten päivähoidossa pidät parhaimpana ja pitäisikö hoidon perusteet ja tarve arvioida useammin?

Psykologiselta kannalta katsottuna riippuu lapsen iästä mikä on paras vaihtoehto. Tästä näkökulmasta kaikkein paras vaihtoehto olisi, että alle kolmivuotias saisi olla kotihoidossa. Mikäli tämä ei ole perheelle mahdollista, niin kodinomainen perhepäivähoito lienee toiseksi paras vaihtoehto.
Itse olen valinnut omille lapsilleni päiväkotihoidon silloin kun he ovat täyttäneet kolme vuotta, sillä mielestäni se tarjoaa tuon ikäisille enemmän mahdollisuuksia erilaiseen ryhmätoimintaan kuin perhepäivähoito. Isommassa ryhmässä tosin saattaa olla varsin meluisaa, eikä se ole hyväksi lapsille eikä hoitajillekaan. Tähän voisi auttaa lasten jakaminen enemmän pienryhmiin päiväkotipäivän aikana.
Kannatan subjektiivista oikeutta päivähoitoon, mutta tiettyjä rajoituksia siinä kyllä saisi olla.
En esimerkiksi voi hyväksyä kuin poikkeustapauksissa sitä, että usein viedään parivuotias lapsi päivähoitoon silloin kun perheeseen syntyy uusi vauva.
Käsittämätöntä on myös se, että on ihmisiä, jotka vievät lapsensa päivähoitoon päästäkseen itse etelänlomalle tai että saavat olla lomallaan rauhassa! Eräässä tapauksessa vaadittiin heti päivähoitopaikka, jotta äiti pääsee ratsastustunneille!

Mitä mieltä olisit lasten raadista omien asioidensa käsittelyssä? Mitä kysyisit?

On tärkeätä kuulla ihan pientenkin lasten mielipide heitä itseään koskevista asioista, ja näitä mielipiteitä tulee aikuisten ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon.
Ihan jo YK:n Lasten Oikeuksien Sopimuksenkin mukaan lasta tulee kuulla ja kuunnella itseään koskevissa asioissa. Nuorisovaltuustot antavat yhteiskunnan tasolla hyvän mahdollisuuden tähän.

Lapset kaipaavat säännöllisyyttä arkipäivään. Mitä lisäisit, mitä poistaisit?

Rajat ja säännöllisyys tuovat turvallisuutta lapsen elämään. Siihen kun lisää silloin tällöin mukavaa vaihtelua, niin ei muuta tarvita. Vanhemmat luulevat turhan usein, että lapset tarvitsevat jotain superelämyksiä, huvipuistoja sen semmoisia jatkuvasti.
Todellisuudessa ihan tavallinen ja säännöllinen kotielämä on lapsille kaikkein tärkeintä.
Erilaissa lapsille tehdyissä kyselyissä on todettu, että lapset kaipaavat eniten tavallista yhdessäoloa omien vanhempiensa kanssa.

Pitäisikö vanhusten hoitosysteemi vanhainkodeissa uudistaa ja miten?

Vanhustenhoitoa pitäisi todellakin uudistaa. Suomessa tarvitaan reippaasti lisää geriatrista osaamista, sillä ikääntyneiden hoito vaatii erikoistietoutta.
Tällä hetkellä mm. ikääntyneiden lääkitys on monissa tapauksissa pielessä:
lääkkeitä määrätään liian suurina annoksina, lääkkeet ovat yhteen sopimattomia keskenään ja näin ollen ikääntyneet saattavat olla pahassa lääketokkurassa. Toiseksi tarvitsemme kuntouttavan hoito-otteen, niin että mahdollisimman pian hoito-operaation jälkeen autetaan vanhusta kuntoutumaan ja vahvistetaan lihaskuntoa, että hän pystyisi olemaan omatoiminen.
Ihmisiä ei saa jättää sängyn pohjalle makaamaan, sillä lihaksisto surkastuu nopeasti. Yhdeksänkymppinenkin voi hyvällä ohjauksella treenata itselleen kunnon reisilihakset, että pystyy turvallisesti kulkemaan ja olemaan omatoiminen.
Kun on fyysisesti paremmassa kunnossa, on sitä myös henkisesti. Tähän puoleen panostaisin!

Ovatko työikäiset menettäneet uskonsa tulevaisuuteen?

Toivottavasti eivät ole menettäneet. Toivoa on aina ja tapoja vaikuttaa.
Hoivataanko hoivaa tarvitsemattomia? Jos, niin kerro esimerkki.
Minä en usko, että hoivataan ketään turhaan. Mieluumminkin toisinpäin. Hoivaa tarvitsevia ihmisiä, etenkin ikääntyneitä, jää liian paljon sitä vaille.

Miksi nuorilla on paljon mielenterveysongelmia? Onko vastauksena parempi ”syyni” vai onko väittämä tosi? Mikä olisi ratkaisusi?

Nuorilla todellakin taitaa olla enemmän mielenterveysongelmia, vaikka diagnosoinnin parantuminen on toki tietoisuutta niistä lisännyt.
Perheiden yhdessä oleminen ja nuorten itsensäkin keskinäinen yhdessä oleminen on vähentynyt television, tietokonepelien ja netin vaikutuksesta. Uskon, että siinä on yksi suuri syy – siis aidon ja oikean ihmiskontaktin puute.
Esimerkiksi monilla yläasteikäisillä ei ole yhtään hyvää ystävää.

Mitä virheitä sosialidemokraatit eivät saisi tehdä tulevalla vaalikaudella?

Tuloeroja ei saa päästää enää kasvamaan, mutta tähän meillä sosiaalidemokraateilla onkin selkeä vaihtoehto tarjolla eli se, että verotuksen painopistettä tulee siirtää työn verotuksesta omaisuuden ja sen tuoton verotukseen.

Oletko sitä mieltä, että kansalaisten passivoituminen on lisääntynyt?

Aktivoituminen on mielestäni lisääntynyt, ei passivoituminen. Aika paljon esim. kerätään adresseja erilaisten asioiden puolesta ja järjestään jopa pienimuotoisia mielenosoituksia.
Turussakin valtuustotalon edessä on monta kertaa vuodessa näitä, ja kyllä ne päätöksentekoon jonkin verran myös vaikuttavat.
Sosiaalinen media on myös lisännyt erilaista aktivismia – erilaisten asioiden puolesta luotuja Facebook-sivuja käydään kovasti ”tykkäämässä”. Hyvä esimerkki oli tämä: ”Matkustan Viking-laivoilla, jos uusi laiva tilataan Turun telakalta”, joka sai suuret joukot taakseen.
Toisaalta siis tämmöinen nettiaktiiviisuus eli ”kliktivismi” on kasvanut, mutta onko se sitten ihan todellista aktivismia, sitä mitä kansalaisjärjestöt tekevät, siitä en ole ihan vakuuttunut.

Ovatko puolueiden ohjelmat liian samanlaisia vai mistä luulet kannatuserojen pienuuden johtuvan?

Ongelmana on varmaankin se, että vaaleissa pelataan liikaa mainosten luomilla mielikuvilla. Tuntuu, että se puolue voittaa, jonka mainostoimisto on keksinyt parhaat mielikuvat ja hienoimmat mainokset.
Äänestäjän pitäisi päästä pintaa syvemmälle ja nähdä se, että reaalipolitiikassa kokoomus ajaa edelleenkin omistavan luokan etua, keskusta maata omistavan luokan etua, kun taas sosialidemokraatit ovat aina ajaneet tavallisen työssäkäyvän yksilön ja perheen asiaa sekä sitä, että myös heikoimmista pidetään huolta. Kutsutaanhan tätä Suomen sosiaalipolitiikkamalliakin sosiaalipolitiikka-tieteessä Sosialidemokraattiseksi hyvinvointiyhteiskuntamalliksi. Se kertoo jo aika paljon!

Moni äänestäjä on entistä epävarmempi siitä kenelle äänensä antaa. Miksi äänestysaktiivisuus on laskenut? Onko meillä liian hyvin?

Voi olla, että monet asiat ovat jo aika hyvällä mallilla. Ja toisaalta äänestäjän on vaikeata saada selville mitä kukin puolue ajaa (vrt. edellinen vastaus).
Tästä syystä monet sanovat, että on ihan sama ketä äänestää,
mutta näin ei kuitenkaan todellakaan ole. Aina kannattaa vaikuttaa äänestämällä ja myös omaan ehdokkaaseensa kannattaa vaikuttaa kertomalla itselleen tärkeistä asioista. Asiat muuttuvat, joskus hitaasti, mutta kumminkin.

Miksi sosialidemokraatit uuteen hallitukseen? Mitä itse siellä painottaisit eniten?

Sosialidemokraatit haluavat tulonjakoon ja verotukseen lisää oikeudenmukaisuutta. Meidän mielestämme oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa ei saa olla ylisuuria tuloeroja, vaan pikemminkin tuloerojen pitää kaventua.
Painopiste tulee siirtää työn verotuksesta omaisuuden ja sen tuoton verotukseen.
Tällä hetkellä ollaan Suomessa siirtymässä tasaveromalliin, koska vain 10 % verotuloista maksetaan progressiivisesti eli enemmän tienaavat enemmän -periaatteen mukaan.
Tähän me sosialidemokraatit haluamme muutosta. Itsestään selvää sosialidemokraateille on toki myös se, että hyvinvointipalvelujen pitää olla laadukkaita ja niiden tulee jatkossakin kuulua kaikille.
Itse painottaisin huolenpitoa lapsista ja nuorista,
ihmisarvoista vanhuutta ja sitä että jokainen saa riittävän taloudellisen turvan.

Mitkä puolueet Sdp:n ohella hallitukseen?

Katsotaan ensiksi mikä on kansan tahto. Tässä vaiheessa voisin kuitenkin sanoa, että jos Perussuomalaiset nostavat kannatustaan vaaleissa kuten ennustetaan, niin heidät pitäisi ilman muuta ottaa hallitukseen kantamaan vastuuta.

Sosialidemokratian saavutukset jo viime vuosisadalta alkaen ovat luoneet hyvinvointimme historian. Mainitse kolme mielestäsi tärkeintä.

Ajanmukaisten eläkejärjestelmien ja työttömyysturvan kehittäminen sekä kaikki kansalaiset kattava sairausvakuutus ovat luoneet tärkeän perustan. Näiden lisäksi kansanterveyslaki, laki peruskoulusta ja laki kunnallisesta päivähoidosta ovat ne, jotka antavat meille hyvinvoinnin edellytykset.

Lakiuudistuksia vai suostuttelua? Kummastakin esimerkki miten muuttaisit yhteiskuntaamme paremmaksi.

Tarvitsemme kipeästi vanhustenhuoltolain, joka määrittelee selkeästi hoivatakuun samalla tavoin kuin päivähoitolaissa.
Jos kunnat saavat vain suosituksia niin kuin nyt on, tiedetään että kaikki kunnat eivät niitä noudata, ja vanhusten hoito on hyvin vaihtelevaa kunnittain.
Haluaisin myös, että omaishoidon tuesta tulisi lakisääteinen subjektiivinen oikeus – tämä koskee niin ikääntyneitä omaisiaan hoitavia kuin esimerkiksi sairasta lastaan hoitavia vanhempia.

Mitä arvostat lähimmäisessäsi?

Rehellisyyttä. En voi sietää valehtelua.

Ketkä ovat yhteiskunnassamme edelleen unohdettuja?

Köyhät. On käsittämätöntä, että meillä on 6-7 % väestöstä köyhiä, muun muassa köyhiä lapsiperheitä on jo 150 000! Kaikkein eniten unohdettuja ovat asunnottomat.

Miten muuttaisit pätkä- ja vuokratyöläisten asemaa?

Lainsäädännöllä saadaan muutoksia aikaan vain, jos lainsäädännön toteutumista seurataan ja valvotaan.
Yksi vaihtoehto pätkä- ja vuokratyöläisten työsuhdeturvan ja oikeuksien toteutumisen turvaamiseksi onkin työsuojeluviranomaisten valvonnan ja tarkastusten lisääminen.
Ammattiyhdistysliikkeelle pitäisi myös myöntää oikeus puuttua selkeästi lain ja yleissitovien työehtosopimusten vastaiseen toimintaan työmarkkinoilla, ilman että yksittäinen työntekijä muuttuu asiassa silmätikuksi. Sinänsä vuokra- ja pätkätyöt eivät aina merkitse ongelmia ja epätoivottavaa kehitystä, mutta perusteettomia ja työehdoiltaan laittomia pätkätöitä ei tule hyväksyä. Itsekin olen tällä hetkellä pätkätyöläinen, mutta ihan lainmukaisin työehdoin mukavassa työpaikassa.

Ovatko kauppojen sunnuntain aukioloajat liian pitkiä?

Kyllä ne ovat mielestäni liian pitkiä. Kaupan sunnuntainen aukiolo vaikuttaa huonolla tavalla etenkin lapsiperheiden elämään.
Usein juuri pienten lasten äidit ovat siellä kassalla sunnuntait sekä arkisin pitkälle iltaan, ja näin perheen yhteinen aika vähenee. Jos olet yksinhuoltaja, on lasten hoidon järjestely hankalaa. Puhumattakaan siitä, että tämä aukiolo kannustaa perheitä siihen, että ostoskeskuksissa vietetään yhä enemmän vapaa-aikaa, mikä ei liene kovin hyvä tapa.

Mikä on mielestäsi paras kulttuuriharrastus? Mitä haluaisit harrastaa, jos aikaa olisi enemmän?

Nykyään puhutaan paljon henkisestä pahoinvoinnista, ja masennus on suurin työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus.
Kulttuurielämykset ehkäisisivät ennalta sekä henkistä pahoinvointia että masennusta. Itse luen mielelläni kirjoja, mutta kovin vähän sille jää nykyään aikaa. Iltasatuja toki luemme joka ilta, ja hyvä lastenkirjallisuus viihdyttää kyllä aikuistakin.
Pidän myös musiikista, ja etenkin lastenteatterissa tulee lasten kanssa käytyä.
Kiva, rentouttava ja mieleen painunut kulttuurikokemus meillä oli viime kesänä, kun menimme kahdestaan mieheni kanssa pitkästä aikaa DBTL-kaupunkifestivaaleille kuuntelemaan omasta nuoruudestamme tuttua Eppu Normaalia.

Miksi juuri Sinut valittaisiin eduskuntaan?

Neljän 6–17-vuotiaan lapsen äitinä tunnen hyvin mm. lapsiin ja nuoriin liittyviä asioita, ja seuraan tiiviisti yhteiskunnallista keskustelua myös ongelmista, jotka liittyvät esim. ikääntyneiden asemaan ja mielenterveyteen.
Erityisen hyvän näkökulman minulle antaa se, että minulla on 14 vuoden kokemus kunnallisesta päätöksenteosta kaupunginvaltuustossa (Raisio ja Turku), kaupunginhallituksessa (Raisio) ja monissa muissa kunnallisissa ja ylikunnallisissa päätöksentekoelimissä.
Tämä antaa hyvät valmiudet eduskunnan lainsäädäntö- ja talousarviotyöhön, sillä suomalaisessa yhteiskunnassa ihmisten hyvinvointipalvelut tuotetaan nimenomaan kunnissa.
Kuntien ja ihmisten arjen ongelmat minä todellakin tunnen.
Politiikkahan on nimenomaan meidän kaikkien yhteisten asioiden hoitamista, ei sen kummempaa.