17.2.2012 ELORANTA ESITTÄÄ USKONNONOPETUKSEN KORVAAMISTAUSKONTOTIEDON JA ETIIKAN OPPIAINEELLA

TIEDOTE 17.2.2012 /  Eeva-Johanna Eloranta esittää uskonnonopetuksen korvaamista uskontotiedon ja etiikan oppiaineella  

Kaikille yhteinen katsomusoppiaine uskontotieto edistämään lasten ja nuorten yhdenvertaisuutta ja suvaitsevaisuutta

Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd.) on jättänyt tänään hallitukselle toimenpidealoitteen nykyisen uskonnon oppiaineen korvaamisesta kaikille yhteisellä uskontotiedon ja etiikan oppiaineella. Aloitteen allekirjoittivat myös muut sivistysvaliokunnan sos. dem. jäsenet Tuula Peltonen, Anneli Kiljunen ja Pauliina Viitamies.

Vuonna 2003 uskonnonvapauslain uudistamisen yhteydessä oppilaiden oman tunnustuksen mukaisesta uskonnonopetuksesta siirryttiin oppilaiden oman uskonnon opetukseen. Samaan aikaan säädetyn perusopetuslain muutoksen mukaan perusopetuksen järjestäjän on järjestettävä oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnonopetusta.  Elämänkatsomustietoa voivat opiskella ainoastaan uskontokuntiin kuulumattomat oppilaat, sekä vähemmistöuskontoihin kuuluvat, mikäli heidän oman uskontonsa opetusta ei ole järjestetty.

Eloranta huomauttaa, että mikäli kunnan alueella on kolme samaan uskontokuntaan kuuluvaa oppilasta, on perusopetuksen järjestäjän järjestettävä heidän oman uskontonsa mukaista opetusta, jos oppilaiden vanhemmat tai huoltajat sitä vaativat. Tämä aiheuttaa varsin mittavia kustannuksia opetuksen järjestäjille, koostuen oppilaiden kuljetuksista mahdollisesti eri puolilla kuntaa tapahtuvaan oman uskonnon opetukseen sekä näiden opettajien palkkakuluista, mikä on huomionarvoinen seikka kannettaessa huolta kasvavista kuntatalouden ongelmista. Uskontojen moninaisuuden (esim. bahai, mandealaisuus, buddhalaisuus, jne.) yhä kasvaessa, kustannukset tulevat tulevaisuudessa yhä kasvamaan. Lisäksi voi perustellusti kysyä, missä määrin kuntien ja valtion tulee tukea eri uskontokuntien kasvatustehtävää.

Aloitettaan Eloranta perustelee sillä, että globalisaatio, kansainvälinen liikkuvuus ja vuorovaikutus lisääntyvät koko ajan. On tärkeää, että koulu tarjoaa oppilaille mahdollisuuden ymmärtää niin omaa kuin muitakin uskontoja ja elämänkatsomuksia suhteessa toisiinsa sekä suhteessa kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Myös oman uskon ymmärtäminen vaati katsomusten moninaisuuden ymmärtämistä ja mahdollisuutta tarkastella sitä suhteessa erilaisiin läheisiin ja kaukaisempiinkin maailmankatsomuksiin. Tämä on erityisen tärkeää myös lasten ja nuorten suvaitsevuuden kehittymisen näkökulmasta katsottuna, sanoo Eloranta. 

– Nykyistä järjestelmää ei voida enää tänä päivänä pitää tarkoituksenmukaisena. Peruskouluissa tulisi siirtyä kaikille uskontokunnasta riippumatta yhteiseen uskontotiedon ja etiikan oppiaineen opetukseen, jossa käsitellään laajasti eri maailmankatsomuksia ja uskontoja. Tähän uskontotiedon oppiaineeseen kuuluisi arvokasvatuksen ja etiikan osa-alueiden lisäksi eri uskonnot ja maailmankatsomukset, Eloranta esittää.

Elorannan mukaan kaikille yhteinen uskonnon ja etiikan opetus toisi mukanaan monenlaisia hyötyjä. Uudessa oppiaineessa olisi uskontokunnista riippumatta sama kohtelu kaikilla oppilailla, mikä edistäisi opetuksen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

 – Tällä hetkellähän kaikkien oppilaiden oman uskonnon opetusta ei voida edes järjestää. Nykytilanteessa myös paineet opetettavien uskontojen määrän lisäämiseen kasvavat jatkuvasti samalla ongelmat opettajien saatavuuden ja pätevyyden suhteen tulevat aiempaa vaikeammiksi, Eloranta huomauttaa.

Perusteluissaan Eloranta sanoo, että kaikille yhteinen oppiaine helpottaisi opetuksen sirpalemaisuutta ja työjärjestyksen laadintaa kouluissa, samoin opetussuunnitelmien laatiminen yksinkertaistuisi, kun tarvittaisiin vain yksi opetussuunnitelma. Samoin oppimateriaalikysymykset olisi helppo hoitaa koulukohtaisesti muiden oppiaineiden tavoin.

– Kaikille yhteinen uskonnon opetus voidaan järjestää oppilaan koulussa, kullekin vuosiluokalle erikseen tarkoituksenmukaisissa ryhmissä, tuoden selkeän parannuksen nykytilaan. Nykyiset opetusryhmät ovat joissakin uskonnoissa myös pedagogisesti toimimattomia, sillä oppilaita voi olla useilta luokka-asteilta. Katsomusainetta myös vaihdetaan hämmästyttävän usein, jopa moneen kertaan opetusjärjestelyjen mieluisuuden mukaan, vastoin järjestelmän tarkoitusta. Uskonnonopetus ei välttämättä aina toteuta täysin myöskään opetussuunnitelmaa. Myös valvonta, säätely ja kontrolli ovat haastavia, Eloranta linjaa.

Elorannan mukaan tärkeisiin kysymyksiin, kuten ihmisenä kasvamisen ja elämänhallinnan kysymyksien pohdintaan yhdessä koko luokan kanssa on nykyisin liian vähän mahdollisuuksia. Nykytilanteessa luokan oppilaat hajoavat erilleen kun käsitellään tärkeitä maailmankatsomuksellisia, kasvatuksellisia, moraalisia ja eettisiä kysymyksiä, vaikka niiden pohtiminen olisi hyvä tehdä koko luokan, kaikkien eri uskontokuntiin kuuluvien oppilaiden kanssa yhdessä kaikille yhteisen oppiaineen tunnilla.