Pelottavat yksityistämisen jäljet

Julkaistu Turkulaisessa 29.2.2012 

Kunnan tuottaessa itse hyvinvointipalvelut kuntalaisilleen, on niiden laatua helppoa valvoa.  Kunnallisten palveluiden ei myöskään tarvitse tuottaa omistajalleen voittoa, riittää että ne tuottavat hyvinvointia. Kuntia alettiin 1990-luvulla kannustaa ostopalveluihin väittäen, että yksityiset palvelut olisivat tehokkaampia. Alussa kaikki näyttikin hyvältä kun syntyi pieniä hoivapalveluyrityksiä. Nyt muutamat suuret monikansalliset yritykset ovat vallanneet hoitomarkkinat.   

Ruotsin vanhustenhoivapalveluissa kohistiin, kun eräs tutkimus kyseenalaisti yksityisten palvelujen tehokkuuden ja laadun julkiseen verrattuna. Vakavia laiminlyöntejä löytyi Carema-yhtiön vanhustenhoidossa, jossa alhaisten kustannusten saavuttamiseksi mm. vaipat piti punnita ja ruoasta sekä henkilökunnan määrästä tingittiin. 

Nopeasti kasvanut yksityinen hoito- ja hoivapalvelusektori tuottaa voittoa tuplasti muuhun verrattuna. Ruotsissa jo puolet suurimmista hyvinvointipalveluja tuottavista yrityksistä on riskipääomasijoittajien omistamia. Careman kahdessa vuodessa nelinkertaistunut satojen miljoonien kruunujen voitto valuu omistajien mukana veroparatiisimaihin. Syynä tähän on korkojen vähennysoikeus, joka mahdollistaa sen, että yhtiö voi maksaa veroja huomattavasti vähemmän kuin sen muuten pitäisi.  

Edellä mainitun Careman emoyhtiö Ambea sattuu olemaan myös suomalaisen Mehiläisen omistaja. Mehiläinen tuotti viime vuonna liikevoittoa lähes 35 M€, tilittäen sen ihan laillisesti Ambean kautta osakkeenomistajilleen. Veroja Mehiläinen maksoi Suomeen vain noin 10 % voitostaan. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että jopa pääosin verorahoin ostetut palvelut tulouttavat voittonsa veroparatiisiyhtiöiden omistajille. Epäreilulta tuntuu, että yritys voi verosuunnittelulla vähentää maksamiaan veroja voidakseen maksimoida omistajiensa voitot. 

Mikä sitten saa kunnat turvautumaan yksityisiin hyvinvointipalveluihin? Yhtenä syynä on pienimpien kuntien vaikeus rekrytoida osaavaa henkilökuntaa. Siksi niiden on lähes pakko turvautua yksityisiin palveluihin, mm. yksityisten firmojen keikkalääkäreihin tai hoivapalveluihin. Suuremmissa kunnissa kyetään nämä palvelut järjestämään omana tuotantona. Tässä siis ollaan samalla myös kuntaliitoskeskustelun ydinasioiden äärellä. Toisena syynä on joidenkin puolueiden ideologinen vimma mukamas parempien ja tehokkaampien yksityisten palveluiden lisäämiseen. Ihmettelen vaan, että kuka vielä voi näiden tosiasioiden äärellä huutaa yksityisten hyvinvointipalveluiden perään.