SDP:n Eloranta ja Kymäläinen ovat huolissaan hallituksen kotihoidontukiehdotuksen kustannuksista

Tiedote 20.9.2013

Hallituksen talousarvioesitys ja rakennepaketti pureutuvat hyvin työtä ja kasvua tukien valtiontalouden haasteisiin. Rakennepaketin kotihoidon tuen jakamista koskevaa uudistusajatusta tulee kuitenkin kansanedustajien Eeva-Johanna Elorannan ja Suna Kymäläisen mielestä pohtia uudelleen, vaikka sen takana onkin kannatettava ajatus tasa-arvon lisäämisestä.

He muistuttavat, että kotihoidon tukeen puuttumisella joudumme koskemaan samalla myös hoitovapaaseen liittyvään työntekijän asemaa koskevaan lainsäädäntöön, jonka mukaan ”Työntekijällä on oikeus saada hoitovapaata lapsensa tai muun hänen taloudessaan vakituisesti asuvan lapsen hoitamiseksi, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta”. Tähän työntekijän oikeuteen kajoaminen on työmarkkinakysymys ja siten myös kolmikantakysymys, johon ilman työmarkkinaosapuolten kannanottoja ei voida puuttua.

Kansanedustajat korostavat, että kotihoidontuen myöntämisen perusteena on, ettei perheen alle 3-vuotias ole kunnan järjestämässä päivähoidossa. Lasta voi tällöin hoitaa jompikumpi vanhemmista tai muu hoitaja, esimerkiksi isovanhempi tai vaikkapa yksityinen päivähoidon tuottaja. Esityksen ehdotus kotihoidontuen jakamisesta puoliksi molempien vanhempien kesken tulisi toteutuessaan johtamaan päivähoidon kysynnän kasvuun ja sitä kautta myös kuntien kulujen kasvuun. He muistuttavat, että yhden alle 3-vuotiaan lapsen päivähoitopaikan nettokustannus on 1 250 euroa kuukaudessa.  Kotihoidontuki on vain kolmasosa tuosta summasta. Päivähoitotarpeen lisääntyessä kasvavat myös kuntien investointitarpeet uusiin päiväkotirakennuksiin. Lisäksi tulevat lisääntyneiden infektioiden aiheuttamat kustannukset työstä poissaoloina ja terveydenhuoltokustannuksina, sillä päiväkotilapsethan sairastavat tuplasti kotona olevia enemmän. Myös lastentarhanopettajista on jo nyt kova pula varsinkin suurissa kaupungeissa.

Kansanedustajat Eloranta ja Kymäläinen katsovat, että vanhempien tasa-arvoinen hoitovastuu lapsista on hieno, mutta ei käytännössä ole mahdollinen läheskään kaikkien perheiden osalta. Perheen talouden kannalta valinta on usein mahdoton, jos palkkaerot vanhempien välillä ovat suuret, toinen vanhempi on vaikkapa yrittäjä, opiskelija tai yksinhuoltaja. Läheskään aina ei ole kyse äidin jäämisestä työmarkkinoiden ulkopuolelle kotihoidon takia, sillä perheiden tilanteet pikkulapsivaiheessa ovat moninaisia. Perheiden valinnanvapautta tulisikin edelleen kunnioittaa.

Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta toteaa oman perheensä kokemuksista seuraavaa:

– Omassa perheessäni on neljä lasta, joiden kaikkien varhaisvuosina on perheemme käyttänyt kotihoidontukea siten, että minä olen lasten äitinä pääosin heidän hoidostaan vastannut, Eloranta kertoo.

– Kyse on arvovalinnasta, mutta samaan aikaan olen myös joko opiskellut tai ollut kotikaupunkini asioissa yhteiskunnallisesti aktiivinen, työtönkin olin jossain kohtaa. Perheemme kaksosten ollessa vuoden vanhat valittiin minut kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Tätä tehtävää en neljän lapsen äitinä ilman kotihoidontukea olisi voinut ottaa vastaan ja jäädä pois työstäni, Eloranta muistuttaa.

– Pienestä lastenhoitotarpeesta pystyivät meidän tilanteessamme eläköityneet isovanhemmat huolehtimaan ja samalla lasten suhteet isovanhempiin vahvistuivat. Perheiden tilanteet ovatkin hyvin moninaisia ja valinnanvapaus alle kolmevuotiaiden hoidossa tulisi säilyttää perheillä, hän korostaa.

Kansanedustaja Suna Kymäläisellä on samanlaisia kokemuksia:

– Olen neljän lapsen äiti ja koko eduskuntauraa edeltävä työhistoriani on lapsityön parissa. Arvojemme mukaisesti lapset on hoidettu ensimmäisinä vuosina kotona kotihoidontuella, Kymäläinen toteaa.

– Näiden aikana olen suorittanut kolme yliopiston approbaturia sekä vetänyt MLL:n perhekahvilaa sekä ollut poliittisesti hyvin aktiivinen niin kunta- kuin puoluepolitiikan saralla. Olen myös mieheni työvuorojen niin salliessa tehnyt sijaisuuksia, enkä siten ollut kokonaan työelämän ulkopuolella, Kymäläinen alleviivaa.

– Mielestäni perheiden valintoja ei tule rajoittaa tai asetella vastakkain. Päiväkodin tätinä tiedän, että lapset saavat hyvää hoitoa, äitinä olen halunnut nauttia pienistä ihmeistäni ja vaikuttaa varhaiseen kiintymyssuhteeseen. Uskon tämän kantavan lapsiani ja perhettämme nykyisessä elämäntilanteessa. Perheiden valintoja ei saa kyseenalaistaa ja rajata, ei silloin kuin kyse on arvoista, Kymäläinen painottaa.

Kymäläinen ja Eloranta toteavatkin, että kotihoidon tuen jakamista tuleekin vielä tarkemmin pohtia ja kustannuksia selvittää, ettei hallituksen tasa-arvopolitiikalle tässä suhteessa tule liian kovaa hintalappua. He katsovat, että tässä taloustilanteessa tulee päinvastoin etsiä uusia keinoja kuntien kustannustaakan vähentämiseksi.

Lisätietoja: Eeva-Johanna Eloranta 050 52 32 309, Suna Kymäläinen 050 5120526