Hyvän mielen yhteiskuntapolitiikkaa

26.03.2011 1:31

Jokaisena päivänä Suomessa jää 12 ihmistä työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia. 1980-luvun alussa jäi kolmisensataa suomalaista vuodessa työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia, mutta jo vuonna 2009 määrä oli kasvanut  4248:aan. Tällä hetkellä noin 38 000 suomalaista on tästä syystä työkyvyttömyyseläkkeellä. Muiden mielenterveyden sairauksien takia elääkkeelle jääminen ei ole tuossa ajassa lisääntynyt.

Kysymyksessä on siis suuren mittaluokan kansallinen kysymys, jolla on sekä kansataloudellisia että inhimilliseen hyvinvointiin liittyviä vaikutuksia. Meillä ei luulisi olevan varaa näin suuriin määriin työkyvyttömiä, puhumattakaan sen aiheuttamasta inhimillisestä kärsimyksestä. Mistä tämä johtuu? Mikä meidän suomalaisten olemisessa aiheuttaa masennusta?

Osittain syitä löytynee työelämästä. Työ on muuttunut epävarmemmaksi ja työ kiireisemmäksi. Työ vaatii ihmisen pääkopalta ja psyykeltä enemmän. Nykypäivänä, kun kun työuria halutaan kovasti pidentää on tärkeää kohdistaa katseet työhyvinvointiin.  Kun työelämän laatu on kunnossa, ihminen jaksaa ja ennen kaikkea viihtyy työssään paremmin ja samalla pidempään. Katseet tulee kohdistaa myös johtamisen laatuun, mutta samalla meihin kaikkiin ihmisiin. Oletko itse reilu, kannustava ja ymmärtävä esimies, pomo tai työkaveri?

Masennuksen yleistymisen ja pitkittymisen syynä on työelämän ongelmien lisäksi myös masennuksen hoitokäytännöt, jotka aiheuttavat turhaa työkyvyttömyyttä. Suomessa myönnetään masennuksen takia pidempiä sairaslomia kuin muualla maailmassa. Asiantuntijoiden mukaan pitkä työelämästä poissaolo pitkittää masennusoireita ja heikentää toipumista. Kun ihminen jää kotiin monet ihmissuhteet sekä rutiinit katkeavat, itsetunto heikkenee, taloustilannekin heikkenee ja monet kokevat häpeää. Työhön paluun kynnys kasvaa samalla. Jos työelämästä on masennuksen takia poissa 1-2- vuotta on todennäköisyys palata alle 50 %.

Parempi hoito olisi se että sairaslomajaksot olisivat lyhyempiä ja että osasairaspäivärahan käyttöä lisättäisiin. Moni jaksaisi olla työssä lyhempiä päiviä vaikka ei kokoaikatyötä masennuksen takia jaksaisikaan.

Myös psykoterapiaa pitäisi olla enemmän ja nopeammin tarjolla. Nykyään sitä saa vasta usean kuukauden sairastamisen jälkeen. Kansaivälisten hoitosuositusten mukaan terapia pitäisi aloittaa muutaman viikon sisällä. Nopeasti aloitettu psykoterapiua ehkäisisi masennuksen kroonistumista. Jos masennuksen hoitoon otettaisiin aktiivisempi asenne masennukseen johtavien työkyvyttömyyeläkkeiden määrä saataisiin asinatuntijoiden mukaan puolitettua.

Olin viime viikolla Mielenterveyden keskusliiton vaalipaneelissa Turussa ja siellä tuli esiin käsite  ”Hyvän mielen yhteiskuntapolitiikka”. Tällainen hyvän mielen politiikka tulisikin ottaa mukaan kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan oli sitten kyse päätöksenteosta, työelämästä tai vapaa-ajan toiminnoista. Miten voimme toimia yhteiskunnan jäseninä päätöksentekijöinä, työelämässä ja lähimmäisenä siten, että kaikkien suomalaisten hyvä mieli voisi toteutua ja vahvistua?

Teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan – Miten käy hyvinvointivaltion?

12.03.2011 23:00

Suomalainen hyvinvointivaltio on suurten haasteiden edessä. Suomesta ja erityisesti Varsinais-Suomesta on hävinnyt suuri määrä teollisia työpaikkoja kahden viimeisen vuosikymmenen aikana. Hyvinvointivaltion rakentaminen on pitkälti perustunut teollisuuteen ja teollisuuden työpaikkoihin. Teollisuus ja sen työntekijöiden veronmaksukyky ovat olleet varsin hyviä ja sen varaan on ollut hyvinvointia helppo rakentaa.

Teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan

Nyt olemme siirtyneet palveluyhteiskuntaan. Palvelualoilla ansiotaso on neljänneksen teollisuutta alempi. Myöskään palveluala ei maksa samalla tavalla veroja kuin teollisuus. Tästä seuraa väistämättä verotulojen väheneminen ja sitä kautta vaikeudet säilyttää hyvinvointiyhteiskunta kasvaa.

Palveluyhteiskunta tuottaa vähemmän jaettavaa

Teollinen yhteiskunta toimi pitkälti arkisin ja aamusta iltaan. Palveluyhteiskunnan oletetaan olevan aina auki. Aina pääsee kauppaan ja päiväkotien odotetaan toimivan vuorokaudet ympäri oli arki tai pyhä. Yhteiskunnan pyörittäminen vaatii yhä enemmän menoja, mutta uudenlainen yhteiskuntarakenne tuottaa vähemmän tuloja.

Hyvinvoinnin vaatimukset kasvavat 

Väestö ikääntyy lähivuosina. Yhä enemmän vaaditaan sosiaali- ja terveystoimelta uusia palveluja. Eräillä aluilla koko nuorisoikäluokka tulisi kouluttaa sosiaali- ja terveysalalle työvoiman kysynnän tyydyttämiseksi. Tämä ei tietenkään voi olla mahdollista. Suomalainen hyvinvointivaltio ei voi pysyä pystyssä vain sairaita ja vanhuksia hoitamalla.

 Hyvinvoinnin edellytykset voidaan säilyttää jos…

Hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi pitää työuria pidentää. Opiskelijoiden tulee päästä aiempaa nopeammin työelämään tutkintoja joustavoittamalla. Työttömyyskausia tulee lyhentää. Työuran loppupuolella työolosuhteita ja ihmisten jaksamista tulee kehittää siten, että työelämässä halutaan vapaaehtoisesti olla nykyistä kauemmin.

 Työ on parasta sosiaaliturvaa

Työ tuo hyvinvointia. Työ on parasta sosiaaliturvaa. Osaaminen tuo työtä. Osaaminen syntyy korkeatasoisessa suomalaisessa koulujärjestelmässä. Ja korkeatasoisena tämä järjestelmä pysyy riittävällä rahoituksella, mutta myös luovuudella, innovatiivisuudella ja vahvalla tulevaisuusnäkökulmalla.

Otsa hiessä sinun on leipäsi ansaitseman

09.02.2011 20:08

Otsikon lause on piirtynyt monen suomalaisen takaraivoon. Työelämän asenteet nousevat edelleen perisuomalaisesta tai luterilaisesta käsityksestä, että raataa pitää kunnolla leipänsä eteen. Lieneekö tämä asenne osittain syynä siihen, että niin monet joutuvat jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle paljon ennen sitä virallista eläkeikää. Suurimpana syynhän siihen ovat meillä uupuminen ja sitä kautta masennus.

 Lyhyempi työaika lisää tuottavuutta

Jokunen aika sitten ilmestyneessä OECD:n tilastoihin perustuneessa raportissa kävi ilmi, että korkeat työtuntimäärät eivät parannakaan tuottavuutta vaan päinvastoin tuottavuutta lisääkin työtuntien lyhentäminen. Näin toimien työntekijät ovat virkeämpiä ja virkeänä tehokkaampia.

 Suomalaiset paiskivat töitä yli EU -keskiarvon

Samainen raportti kertoo, että juuri suomalaiset paiskivat töitä reilusti yli EU-maiden keskimäärän. Suomessa me teemme 45 työpäivää eli noin 340 tuntia enemmän kuin hollantilaiset, jotka ovat tuon tilaston häntäpäässä. Myös saksalaiset, joita olemme tottuneet pitämään erityisen ahkerina luterilaisina, ovat myös hännillä. Kaikkein eniten töitä tehdään Kreikassa, Puolassa ja Tsekissä. Suomalaisia enemmän töitä paiskovat myös italialaiset ja portugalilaiset.

 Minkä ihmeen takia sitten meillä Suomessa jatkuvasti veuhdataan työurien pidentämisestä, jos tuottavuutta  pidentää paremminkin lyhyemmät työajat. Halutaan lopettaa tai vähentää varhaiselkeitä, osaaikaeläkkeitä tai vuorotteluvapaajärjestelmää eli sellaisia asioita, joilla työaikaa voidaan vähentää. Lyhyempi työaika toisi lisää vireyttä, tehoa, jaksamista ja viihtymistä. Usein voi ihan käytännön työelämässäkin, etenkin ns. tietotyössä, konkreettisesti todeta, että jos sinulla jostain syystä on vähemmän työtunteja jollekin päivälle, saat kuitenkin yhtä paljon valmista kuin pidempänäkin päivänä.

 Työaika iän tai elämäntilanteen mukaan

Työn teettämisessä pitäisi myös ottaa käyttöön ns. ikäjohtaminen eli se että työtehtävät määräytyvät kunnon ja jaksamisen mukaan ja ikään suhteutettaisiin myös työaika. Moni olisi halukas jatkamaan työelämässä pidempään, jos käytössä olisi kunnollisia kannustimia jatkaa pidempään vaikkapa pienemmällä tuntimäärällä. Toki palkka määräytyisi suhteessa tähän. Sama koskee pienten lasten vanhempia. Miksei heille voisi olla tarjolla lyhennettyä työpäivää? Käytännössä on tarjolla kaksi vaihtoehtoa joko täysillä töissä tai kokonaan kotona. Nykyäänhän pienten lasten isät tekevät kaikkein pisimpiä työpäiviä.

Ihan toinen juttu on vielä tämä työaikaproblematiikan suhde työttömien määrään. Miksi ihmeessä, jotkut joutuvat raatamaan niska limassa pitkiä päiviä, kun taas niin monet ovat kokonaan vailla työtä? Kaikki olisivat tyytyväisempiä ja kansantalous voisi paremmin, jos työtä jaettaisiin tasaisemmin useammalle, samalla nousisi tuottavuus – ainakin tutkimusten mukaan.

Porvarihallitus jättää vajetta 11 miljardia!

08.02.2011 20:38

Lueskelin juuri Eero Heinäluoman haastattelua 21.1. UP:stä, jossa hän kertoo porvarihallituksen jättävän jälkeensä 11 miljardin euron vajeen. Eerohan toimi valtiovarainministerinä ja hänen jättäessään ministerin tehtävät vuonna 2007 näytti valtion budjetti 3 miljardia ylijäämää. Nyt budjetti on 8 miljardia alijäämäinen ja näiden erotus siis jättimäiset 11 miljardia. Kun ottaa huomioon, että koko kansantaloutemme koko on 180 miljardia, on tuo vaje suorastaan ammottava! Ja milläs muulla vaje katetaan kuin ottamalla lisää velkaa.

Veronalennukset on katettu ottamalla lainaa

Heinäluoma laskeskelee samaisessa artikkelissa päättyvän vaalikauden veronalennusten kumulatiiviseksii arvoksi 9 miljardia euroa. Meidän porvarihallituksemme on siis rahoittanut jättimäiset veronalennuksensa lisämällä velanottoa! Velkaantuminen ei siis tosiaankaan ole johtunut pelkästään talouskriisistä.

Emu-raja velkaantumiselle on 60% BKT:stä, mutta meidän keskustapuolueemme mukaan velkaantumisasteen voisi kuulemma hyvin nostaa 70%:iin! Tämmöistä keskustelua heillä tosiaan käytiin puheenjohtajakisan aikana. Haluaako Kepu Suomesta uutta Irlantia?

Panoksia nyt työllistämiseen

Kyllä se vaan on niin, ettäveronalennusten tie on nyt käyty loppuun. Nyt pitää keskittyä työllisyysasteen nostoon. Kannattaa muistaa, että prosentin nousu työllisyysasteessa merkitsee kahden miljardin lisätuloja julkiseen talouteen. Nythän työllisyysasteemme on 67%. Jos saisimme sen 72 %:iin saisimme lisätuloja 10 miljardia lisää tuloa yhteisten asioiden hoitamiseen.

Pidemmät työurat työelämän laatua parantamalla

07.02.2011 23:35

Ihmisten uhkailu eläkeiän nostolla saisi jo loppua. Pian saattaa käydä niin, että ihmiset alkavat siirtyä ennenaikaiselle eläkkeelle pelkästään siitä pelosta, että eläkeikää nostetaan. On selvää, että Suomessa tarvitaan pidempiä työuria. Keinoksi tähän tulee keksiä jotain muuta kuin mekaaninen eläkeiän nosto.

Laatua työelämään

Ensimmäisenä keinona tulee tietysti työllisyysasteen nosto eli jos nyt ihan ensin saatasiin työttömät töihin. Lisää siis työllistämistoimia. Toiseksi on työelämän laadussa kehitettävää. On ihan tutkittu juttu, että ihmiset jaksavat työssä pidempään kun häntä ja hänen mielipidettään omasta työstään arvostetaan ja hän saa enemmän liikkumatilaa työssään. Yksi suuri työviihtyvyyttä lisäävä tekijä olisi se, että työaika voisi joustaa työntekijän tarpeiden mukaan (palkka toki myös joustaisi) eikä aina toisinpäin eli että työntekijä joustaa. Toki tueksi tarvitaan ennaltaehkäisevää työterveyshuoltoa, kuntoutusta ja hyvää johtamistakin.

Joustoja työntekijän tarpeiden mukaan

Ikääntyneetkin voisivat viihtyä pidempään työssä, jos työaika voisi joustaa jaksamisen mukaan työuran loppupäässä. Nyt ei ole oikeastaan muita vaihtoehtoja kuin täysillä töissä tai sitten kotona. Tämä koskee myös pienten lasten vanhempia. Nyt vaihtoehtona on kotihoidontuella kotona tai täysillä töissä. Missä ovat välimuodot?

Osatyökykyisille työpaikkoja

Suomessa on tällä hetkellä 257 .000 työkyvyttömyyseläkeläistä ja määrä kasvaa joka vuosi. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään Suomessa noin 52-vuotiaana ja tästä syystä keskimääräinen eläköitymisikä on todellisuudessa laskettua noin 60,4 vuotta korkeampi. Työkyvyttömyyseläkeläisistä 30.000 haluaisi tulla takaisin työhön, jos työpaikka löytyisi tai jos paluu takaisin työkyvyttömyyselääkkeelle esim. terveydentilan huonontuessa olisi taattu. Mutta ei se ole nykyään mahdollista. Pitäisi olla.

Miten meillä on varaa ylenkatsoa osatyökyvyttömien työpanosta? Osatyökyvyttömien työllistämiseksi voitaisiin antaa sopivia kannustimia tai porkkanoita yrityksille. Kun on olemassa osatyökyvyttömyyseläke niin miksei ole kannustimin luotu osa-aikatyöpaikkoja.

Opiskeluun pitää saada keskittyä

Kolmanneksi on tärkeää taata riittävän suuret opintotuet ja muut opintosiaaliset edut, jotta opikelun aikana ai tarvitse käydä töissä, vaan voi lukukausien aikana todellakin keskittyä opiskeluun ja valmistua nopeammin.

Monipuolisempia ja viihtyisämpiä koulupäiviä

30.12.2010 12:37

”Pitää opetella hyviä tapoja, pitää opetella hillitsemään itsensä”, näin jouduimme kaikki vielä vuonna 1974 opettelemaan ulkoa toisluokkalaisina, kukin yksitellen luokan edessä, kovasti jännittäen. Vanhempainilloissa kuulee usein todettavan, että koulu on nyt aivan erilainen kuin se oli meidän lapsuudessamme. Näinhän se onneksi onkin, suomalainen peruskoulu on loistava kansainvälisestikin verrattuna, vieläkin, vaikka viimeisimmissä vertailuissa sijoitus on pikkuisen alentunutkin.

 Tasa-arvoiset mahdollisuudet jokaisella

Perusopetusta ei pitäisikään nyt kovin jyrkästi muuttaa uuteen suuntaan, vaan kehittää sitä sen hyviä puolia vahvistaen. Kaikkein tärkeintä on säilyttää ja vahvistaa koulutuksellista tasa-arvoisuutta, koska se turvaa parhaiten jokaiselle lapselle taustasta riippumatta tasa-arvoiset tulevaisuuden mahdollisuudet. Tätä asiaa meidän tulee vaalia.

Henkistä hyvinvointia edistettävä

Tänä päivänä psyykkiset syyt, etenkin masennus ovat suurin työkyvyttömyyttä aiheuttava tekijä.  Jo lapsilla ja nuorillakin masennusta on alkanut hälyttävästi esiintyä. Näin ollen tulisi koulussakin panostaa enemmän henkiseen hyvinvointiin ja sitä lisäävään luovuuteen. Taito- ja taideaineiden määrää voisikin lisätä, koska se ruokkii lasten luovuutta kasvamaan. Luova ihminen löytää aikuisenakin parhaiten ratkaisuja ongelmatilanteisiin niin työssä kuin omassa elämässäänkin. 

Suomalaiset koulupäivät liian lyhyitä

Kaikkein tärkeintä onkin oppilaiden hyvinvointi ja sen lisääminen. Tätä varten tarvitsemme lailla säädetyt, riittävän pienet opetusryhmät. Pohdittavana asiana on myös suomalaisten koulupäivien lyhyys. Monissa maissa oppivelvollisuus alkaa jo 5-vuotiaana ja kaikilla oppilailla tuosta iästä lähtien koulupäivät kestävät klo 9-15. Oppivelvollisuusikää en olisi noin alas alentamassa, mutta tuossa koulupäivän pituudessa olisi harkittavaa. Oppimisen vaatimustason jatkuvasti kasvaessa, ei ole mahdollista sisällyttää kaikkea nyky-yhteiskunnassa tarvittavien tietojen ja taitojen opetusta nykyisiin viikkotuntimääriin. Pidempi koulupäivä voisi olla myös monipuolisempi ja ilmavampi, siihen mahtuisi lisää pohdiskelevuutta, parempaa kouluviihtyvyyttä, yhteisöllisyyttä, lisää taito- ja taideaineita, kiireettömyyttä ja henkistä hyvinvointiakin.

Tavoitteena tulee olla kaikille yhdenvertainen ja laadukas perusopetus, jossa jokainen oppija voi toimia omien oppimisedellytystensä mukaisesti. Myös valinnaisuutta voisi lisätä, mutta vasta 5.-6. luokilla ja yläkoulussa enemmänkin.

Eeva-Johanna Eloranta

Köyhyys syö mahdollisuuksien tasa-arvoa

16.11.2010 17:06

Vuosi 2010 on julistettu Euroopan unionissa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen teemavuodeksi. Tavoitteena on tunnustaa köyhyydessä elävien ja syrjäytyneiden oikeus ihmisarvoiseen elämään ja osallisuuteen. Kovin paljoa ei tämä teema ole tiedotusvälineissä ollut esillä, vaikka vuosi on lopuillaan.

Joka kuudes suomalainen on köyhä

Köyhyyden vastaisessa työssä on paljon työtä tehtävänä niin yksilötasolla kuin rakenteellisestikin. Erityisesti tarvitaan poliittista tahtoa muutokseen. Valitettavasti sitä ei kovasti ole ollut näköpiirissä. Tämän kertoo jo se seikka, että Suomen viisimijoonaisesta kansasta 900.000 ihmistä on köyhiä tai syrjäytymisvaarassa. Tämä tarkoittaa sitä, että joka kuudes suomalainen on köyhä!

Köyhyys määritellään niin, että ne ihmiset joiden nettotulot ovat alle 60 prosenttia keskimmäisen tulonsaajan tuloista. Suomessa tuo nettomediaanitulo on 1800€ eli köyhyysrajana on noin 1080€:n nettotulot. Viimeisten kymmenen vuoden aikana köyhyysrajan alapuolella elävien ihmisten määrä on lähes kaksinkertaistunut Suomessa!

Perusturvaetuudet jälkeenjääneitä

Köyhyyden kasvaminen 1990-luvun puolivälin jälkeen selittyy pääosin perusturvaetuuksiien jäämisellä jälkeen 20-30 prosenttia yleisestä tulokehityksestä. Suhteellinen köyhyys syö etenkin mahdollisuuksien tasa-arvoa. Seurauksena voi olla sosiaalista syrjäytymistä, jolla voi olla kauaskantoiset seuraukset etenkin lasten myöhemmälle kehitykselle. Kun suhteellinen köyhyys ja tuloerot kasvavat, on lapsilla yhä pidempi matka ponnisteltavana kohti keskimääräistä elintapaa.

Tätä matkaa onneksi lyhentää hyvässä kunnossa olevat yhteiskunnan palvelujärjestelmät esimerkiksi päivähoito, esikoulu ja koulu. Jos nämä edellytykset eivät ole kunnossa, lapsen edellytykset näyttävät huonolta. Suomessa nämä palvelujärjestelmät ovat toistaiseksi kunnossa ja vanhempien tulotaso ennustaa lasten tulevaa tulotasoa vain 10-20 prosenttia. Yhdysvalloissa tämä luku on peräti 50-60 prosenttia! Mahdollisuuksien tasa-arvoa tarjoavissa Suomessa ja Pohjoismaissa lasten ja nuorten omat kyvyt ja ponnistelut vaikuttavat paljon enemmän kuin monissa muissa maissa.

Köyhyyden perityminen Suomessa on toistaiseksi vähäistä

 Köyhyyden periytyminen on Suomessa vahäistä. Pienituloisten ja toimeentulotukea saavien perheiden lapsilla on kuitenkin kaksinkertainen riski päätyä samaan kohtaloon kuin muilla. Yhdysvalloissa riski on nelin tai jopa viisinkertainen. Huolestuttavilta kuulostavatkin aina silloin tällöin toistuvat puheet mm. koulutuksen maksullisuudesta ja Amerikan mallin ihailusta. Jo nyt on lukio- tai muiden opiskelukirjojen hankinta köyhän perheen nuorelle aika ylivoimainen tehtävä.

Paras lääke on köyhyyteen on hyvä työllisyys

Suhteellisen köyhyyden poistaminen ei toki ole helppoa. Köyhyyden poistamiseksi tulee olla mahdollisimman paljon maksajia suhteessa perusturvalla tai tulonsiirroilla eläviä kohden. Tämä tarkoittaa siis korkeaa työllisyysastetta ja mahdollisimman vähän ihmisiä työmarkkinoiden ulkopuolella. Järkevää on siis lisätä tukityöllistämistä toisin kuin nykyinen porvarihallitus tekee.

Erityisen tärkeää on poistaa nuorisotyöttömyys, jotta nuorten ihmisten ei tarvitsisi aloittaa aikuiselämäänsä lohduttomissa olosuhteissa. Sosialidemokraattien vaalilupaus nuorisotyöttömyyden nollatoleranssista taaten jokaisella nuorelle kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen joko työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikan onkin enemmän kuin paikallaan.

Verot köyhien maksettavaksi?

Nykyhallituksen linja tuntuu olevan se, että politiikan virheet maksatetaan pieni- ja keskituloisilla lähestymällä koko ajan tasaveromallia. Tästä kertovat mm. Kataisen puheet valtionverotuksen jäädyttämisestä, mikä johtaa kuntien verotuksen (tasavero)kiristymiseen. Lopputuloksena palkkaverotus kiristyy etenkin pieni- ja keskituloisilla.

Sosialidemokraatit eivät hyväksy kulkemista kohti tasaveromallia, vaan me haluamme lisätä progressiivisyyttä myös muuhun kuin ansiotulojen valtionverotukseen. Veronmaksukyvyn on ratkaistava ja hyvätuloisten on osallistuttava enstistä enemmän yhteisiin menoihin. Pääomien ja varallisuuden sekä suurten tulojen verottaminen on osa oikeudenmukaista verotusta.

Onko perusturvan jäädytys oikein?

Porvarihallituksen linja ei ole erityisen yhteiskuntavastuullinen. Tästä kertoo mm. SATA-komitean päätösten mukainen perusturvan ja työllisyysmäärärahojen jäädytys. Tuntuu, että he eivät halua vähentää köyhien määrää eikä helpottaa puutteessa elävien arkea.

Pelkäätkö vanhenemista?

29.10.2010 10:12

Tulevaisuuden kauhukuvassa makaat vanhana jossain vuodeosastolla, vaikkapa lonkkaleikkauksen jälkeen. Pitkän makaamisen jälkeen lihaksesi ovat surkastuneet, kukaan ei auta sinua pystyyn eikä kukaan ei auta sinua kuntoutumaan. Pari kertaa päivässä hoitajat käyvät sinut kääntämässä kumihanskat kädessä. Ruokaa saat, mutta jos et pysty tarpeeksi nopeasti nielemään jäät nälkäiseksi. Lääkkeitä saat moneenkin vaivaan, mutta lääkkeet eivät sovi yhteen vaan olet lääketokkurassa lähes koko ajan. Uni ei tule iltaisin ja unilääkkeillä sinut koetetaan saada nukkumaan, kunnes nekään eivät enää auta, mutta niitä on pakko syödä edelleen, sillä olet tullut niistä riippuvaiseksi. Kaiken kukkuraksi sinulle puhutaan kuin pääsi olisi täynnä sahanpurua.

Valitettavasti tämä ei ole pelkästään tulevaisuuden kauhukuva vaan monen seniorikansalaisen elämää tänä päivänä. Minä ainakin pelkään vanhenemista!

Sivistysvaltiossa huolehditaan vanhuksista

Voidaksemme kutsua maatamme sivistyvaltioksi tulee meidän huolehtia myös heikommistamme: lapsista, nuorista, sairaista, vammaisista ja vanhuksista kunnolla. Näin ei ole kuitenkaan tämän päivän Suomessa. Vanhustenhoidon tila on hyvin satunnainen paikasta riippuen. Monissa tapauksissa vanhuksista huolehditaan hyvin, mutta liian monissa tapauksissa resursseja, rahaa ja hoitajia,  ei ole tarpeeksi.

Resurssien puutteen lisäksi ongelmana on laatu. Tällä hetkellä lähinnä yleislääkärit hoitavat ikääntyneitä määräten mm. lääkkeitä yleislääketieteen pohjalta. Tämä aiheuttaa sen, että monilla ikääntyneillä on liian suuret lääkeannokset, toisiinsa yhteensopimattomia lääkkeitä ja paljon näistä syistä johtuvia ongelmia mm. sekavuutta. Myöskin kuntouttavaa ja aktiiviisuutta sekä omatoimisuutta lisävää hoito-otetta pitää tuntuvasti lisätä.

Tarvitsemmekin paljon lisää geriatrista osaamista eli nimenomaan ikääntyneiden terveydenhuoltoon liittyvää osaamista. Lääketieteen ja hoitoalan koulutusta pitää suunnata uudella tavalla. Tämä saattaa tuoda tulleessaan jopa säästöjä.

Omaishoidon tuesta subjektiivinen oikeus

Jokaiselle tulee taata aktiivinen, turvallinen ja ihmisarvoinen vanhuus sekä laadukkaat vanhuspalvelut. Inhimillistä ja hyvää hoitoa sekä hoivaa pitää olla saatavilla tarpeen mukaan. Omaishoidon tuesta on tehtävä subjektiivinen oikeus, jotta kaikille omaishoitajille saadaan tasavertaiset mahdollisuudet sen saamiseen kunnasta ja sen taloustilanteesta riippumatta. Tällä hetkellähän omaishoidon tuen saaminen vaihtelee todella paljon kunnittain.

Tarvitsemme vanhustenpalvelulain

Tällä hetkellä kunnat saavat vain suosituksia vanhusten hoitoa koskien ja valitettavasti pelkät suositukset eivät riitä niinkuin monissa tilanteissa on voitu huomata. Me tarvitsemme vanhustenhuoltolain, joka määrittelee selkeästi hoivatakuun samalla tavoin kuin päivähoitolaissa. Näin vanhukset saisivat subjektiivisen, jokaiselle kuuluvan oikeuden hoitoon ja hoivaan. Pelkät suositukset eivät enää riitä.

Tällä hetkellä valmistelussa on Ikälaki, mutta saa sitten nähdä tuleeko siitä mitään valmista, sillä ensimmäistä kertaa vanhustenhuoltolaki esiteltiin jo vuonna 1974 Kalevi Sorsan hallituksen aikana… Vaikeaa tuntuu olevan saada seniorikansalaisten asiasta päätöstä aikaan!

Peruspalvelut tulee tuottaa kunnan omissa tiloissa

08.10.2010 21:56

Aamulla meinasi kyllä mennä weetabixit väärään kurkkuun kuin luin TS:stä Turun uuden tilajohtajan Mikko Lehtisen näkemyksiä. Hänen mukaansa kaupungin tulisi ansaita enemmän rahaa omilla kiinteistöillään?????

Kaupungin tilatko yhtiölle?

Ajatuksena on perustaa Turun, lähikuntien ja YRITYSTEN kanssa yhtiö, jolle myytäsiin kaupungin kiinteistöjä, mm. kouluja, päiväkoteja jne.  Tämän jälkeen kunnat vuokraisivat tilat takaisin perustamaltaan yhtiöltä. On kuulemma paljon ostajaehdokkaita, jotka haluavat turvallisia sijoituskohteita, joissa on pitkäaikainen vuokralainen. Kukapa nyt ei hyvin lypsävää lehmää haluaisi lypsää.

Tämä tarkoittanee sitä, että vuokralaisina olevat mm. päiväkodit, koulut, terveyskeskukset, vanhainkodit jne. pistetään maksamaan lisää vuokraa? Muulla tavoin ei kai voi ansaita lisää kiinteistöillä. Eli siis siirretään rahaa toisesta rahapussista toiseen? Vai onko kyse siitä, että kiinteistöjen myynnistä saadut rahat voidaan sitten käyttää kunnan perustoimintoihin mm. tilavuokrien maksamisen muodossa. Entä sitten kun kaikki on myyty?

Peruspalvelut tulee tuottaa kunnan omissa tiloissa

On ymmärrettävää, että esim. Kupittaan teknologia-alueen tilat ovat edellä mainitun kaltaisen yhtiön omistamia, mutta että koulut tai päiväkodit! Itsestään selvänä periaatteena pitää olla, että kaupungin peruspalveluiden tuotantoon tarvittavat tilat ovat kaupungin itsensä omistamia. Näin voidaan turvata kohtuullinen vuokrataso, se ettei kukaan ala harrastaa kiinteistökeinottelua kuntalaisten perustarpeilla ja kuntalaisten verorahoilla. Kaupungin itsensä omistamissa tiloissa voidaan parhaiten myöskin turvata esim.  tilojen terveellisyys, se että sisäilman laatu on hyvä ja että tilat ovat tarkoituksenmukaiset.

Entäs sitten, jos omistaja haluaakin yhtäkkiä irtisanoa koulun toiminnan tiloistaan, minne silloin pannaan oppilaat? Tai jos koulunpito jossain koulutilassa ei enää ole tarkoituksenmukaista esim. oppilasmäärän vähentyessä tai tilojen huonon kunon takia. Siirretäänkö oppilaat muualle, mutta kaupungin/koulutoimen vuokranmaksu jatkuu vuosia, vuokrasopimus kun on todennäköisesti solmittu pitkällä vuokrasopimuksella, josta ei niin vaan irtauduta.

Kysyä voisi, että onko tilajohtaja itse myynyt sijoittajalle myös oman kotinsa ja ryhtynyt vuokralaiseksi, kun se niin järkevää tuntuu olevan. Kannattaisi ehkä näin alkuun keskittyä ensin siihen, että nostetaan kaupungin kiinteistöjen monin paikoin alhaista käyttöastetta ja luovutaan mm. kaupungin lukuisista tyhjillään olevista neliöistä.

Poistuuko kerjäläisten kurjuus kieltämällä?

07.10.2010 14:55

Sisäministeri Anne Holmlundin (kok) mukaan hallitus yrittää saada jo tällä hallituskaudella aikaan lain, joka kieltää kerjäämisen. Hänen mukaansa hankkeella on kiire, koska romanialaisten kerjääminen on saanut parin viime vuoden aikana rikollisia piirteitä: siihen saattaa liittyä ihmiskauppaa, ja osa romanialaisista on myös ryöstellyt. Suurin ongelma taitaa kuitenkin olla se, että ihmisten omatuntoa ja yltäkylläistä oloa kovasti häiritsee nähdä kerjäläisten edustama kurjuus. Suurten kauppakeskittymien tietämillä, joissa kerjäläisiä erityisesti näkee, kulkee myös suuretmäärät kulutushysteerisiä ihmisiä ostoksineen.  Ei ole kiva, että omaan tyytyväiseen oloon tulee särö.

Globaalissa maailmassa leviävät sekä hyvät että huonot asiat

Globalisoitunut maailma tuo hyötyjen mukana kuitenkin myös ikäviä puolia. Globaalisen hyvän levitessä leviää myös kurjuus. Julmalta tuntuu ajattelutapa, joka sallii vain meille itsellemme hyvien asioiden leviämisen rajojen ylitse.

Kukaan ei kerjää huvikseen

Sitä paitsi kurjuus ei poistu kieltämällä.  Eikä kukaan kerjää huvikseen. Luulisi, että ihmiskauppaankin olisi helpompaa puuttua julkisen kerjäämisen kohdalla kuin että se siirtyy jonnekin maan alle tai ikävämpiin muotoihin. Kiellon vaikutuksena saattaa olla myös kerjäämisen siirtyminen ovelta ovelle. Se nyt kai ei kuitenkaan ole toivottavaa.

Entäs lipaskerääjät?

Entä sitten tämä ns. hyväksyttävä kerjäys, erilaiset lipaskeräykset ja feissarit? Kielletäänkö sitten myös kerääminen sotainvalideille, entä SPR:n nälkäpäiväkeräykset? Eivätkö romanialaiset kerjäläiset tee kuitenkin vähän samaa, kerjäävät ruokarahaa nälkäisille lapsilleen. Tai sitten nämä feissarit, jotka yrittävät saada kadulla kulkevia ihmisiä yleishyödyllisten järjestöjen kuukausilahjoittajiksi. Feissarifirmathan tekevät tätä ihan maksua vastaan. Siis ihan järjestäytynyttä toimintaa…

1 2 3 4