Nuoren kesätyöansiot eivät kuulu vuokranmaksuun

Kirjoittaja:

Julkaistu:

Kategoria:

,

Kesälomat ja kesätyöt ovat loppuneet ja koulut taas alkaneet. Kesätyöpaikkojakin on ollut kohtuullisesti tarjolla. Monelle nuorelle ilo lisäansioista tai elämän ensimmäisestä omasta palkkapussista on kuitenkin lyhyt. Mikäli kesätyössä käyvän nuoren perhe elää toimeentulotuella, leikataan monissa kunnissa perheen toimeentulotuesta saman tien iso siivu pois lapsen työssäolokuukauden ajalta.

Turkukin käy palkkapussilla 

Esimerkiksi Turussa vähennys on lapsen perusosan verran, eli 10–17 vuotiaan kohdalla noin 250–300 euroa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lapsen katsotaan elättävän itse itsensä tuona kesätyökuukautena, vaikka muun perheen osalta ei elatusvelvollisuutta sentään katsota olevan. Miltä mahtaa nuoresta tuntua, kun vaikkapa kaupungin kesätöissä koko kuukauden työstä (725 euroa) jääkin tämän jälkeen vain reilut 400 euroa käytettäväksi koko vuoden tarpeisiin? 

Syrjäytymisriski kasvaa 

Vähävarainen nuori jää helposti kokonaan nuorten normaalin sosiaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle. On yleisesti todettu, että köyhyys, työttömyys ja toimeentulotukiasiakkuus periytyvät. Nykyisellä käytännöllä ei kuitenkaan kannusteta huono-osaisten perheiden nuoria töihin. Kesä on muutenkin otollista aikaa näiden perheiden lasten syrjäytymiselle. Mikä onkaan nuorelle parempi tapa oppia vastuullista rahankäyttöä ja työelämän pelisääntöjä kuin opetella työntekoa kesätöissä.

Tätä vähennyskäytäntöä toteuttavien kuntien, mm. Turun kaupungin, tulisi harkita toimeentulotuen maksuperusteita tarkemmin ja lopettaa viimeistään ensi kesäksi perheen toimeentulotuen vähentäminen perheen nuoren satunnaisten kesätyötulojen takia. Pienikin asia voi kääntää syrjäytymisvaarassa olevan nuoren tulevaisuuden suunnan.

2 vastausta artikkeliin “Nuoren kesätyöansiot eivät kuulu vuokranmaksuun”
  1. Ilkka avatar

    Mulle tuli mieleen taas oma lapsuus tästä sun surullisesta tarinasta.

    Me budjattiin Krunikassa sellasessa läävässä jossa oli kolme huonetta. Mörskässä koisas faija, mutsi, sen mutsi ja me viis kakaraa. Gummelilla oli oma huone ja me viis penskaa bunkattiin yhdes huonees. Mutsi ja faija narisutti gamlaa hetekaa olkkarissa. Tsöke oli niin snadi ettei sinne mahtunu ku kolme kerralla skruudaa mut joku sielläki välillä koisas lattialla ku makkaris oli jotain härdellii. Oli niinku muka omaa rauhaa. Kattia kans. Joku ravas veskissä koko ajan ja gummeli kyttäs et kuka siellä dallaa ku se ei saanu koskaan yöllä koisittuu ku sil oli reumasärkyjä.

    Silloin ei ollu sossua. Stadissa oli joku köyhäinhuoltolautakunta ja ne jelppi ja tsiikas irtolaisten ja puliukkojen perään. Tavallisista köyhistä huolehti tsyrkka ja frelssis. Frelssiksestä se meidän mutsikin toi meille gamloja kledjuja vaik ei se sitä kehdannu sanoo. Se sano, et sai yhdelt duunikaverilt. Sen duunikaveri skidejen kutita. No meikkä ei saanu koskaan mitään nyyaa kudetta koska mä olin kolmas. Mulle tuli kaikki broidien vanhat byysat ja rotsit. Mutisi sano et Ilkka nehän on sulle just sopivat ku noita reikii vähän parsitaan ja lahkeet käännetään. No ei niillä kulmilla muillakaan mitään nyyaa ollu, jos oli se kyllä siitä kärsi.

    No ku tuli vähä ikää lisää me alettiin broidien kanssa tekee duunii. Ei mitää kesäduunii vaa me oltiin duunis niinku aina ku ei oltu skolessa. Kaikki kelpas. Me hoidettiin Krunassa parin kukkabudjun tsupparihommat, lehtien skramalusta, mainosten deelaaminen. Mitä vaan. Mulla oli kaiken muun lisäksi homma fillarikorjaamossa ja sit kesällä mä olin köysipoika Nihtiksen botskissa. Fillareita fiksattiin yhdes klitsus ja mun duuni oli tvettaa fillarin ketjuja ja muita osia tärpätis tai petroolis. Kliffoin duuni oli tietyst tää botskijuttu Pohjoisrannan bryggalta sinne Nihtisaareen. Se botskin kuski oli tosi gamla gubbe. Sil oli niin bulit kulmakarvat et sen öögat oli jemmassa. Se oli joku Blomberg ja heitti huonost suomee. Sano et se oli joku Kap Hornin poosu. Ei se jengari mua ois tarvinu enkä mä mitää liksaakaan ees funtsinu. Mä vaan rupesin siin duunaa niiden köysien kans niin se hiffas et on mustaki jotain apuu. Ei aluks mitään bamlannu mut sit kysy et tuuks poika huomenna kans. Sit alko siitäki fyrkkaa tulee. Siit se oli paha et joskus myöhästy skolesta sillo kun oli Kaisun kansiksen iltavuorossa. Juma ku se Saarentaus välillä huito sillä kartakepillä perseelle.

    No. Ne meidän yhteiset liksat oli sit meidän omii. Me säästettiin kaikki. Ei ollu meidän huushollissa törsäreitä.
    Mut yksi asia oli meille kundeille aina klaari. Jokainen anto liksastaan ja säästöistään fyrkkaa mutsille ruokarahaa varten. Mutsi meidät elätti eikä sossu.

  2. Ilkka avatar

    Mulle tuli mieleen taas oma lapsuus tästä sun surullisesta tarinasta.

    Me budjattiin Krunikassa sellasessa läävässä jossa oli kolme huonetta. Mörskässä koisas faija, mutsi, sen mutsi ja me viis kakaraa. Gummelilla oli oma huone ja me viis penskaa bunkattiin yhdes huonees. Mutsi ja faija narisutti gamlaa hetekaa olkkarissa. Tsöke oli niin snadi ettei sinne mahtunu ku kolme kerralla skruudaa mut joku sielläki välillä koisas lattialla ku makkaris oli jotain härdellii. Oli niinku muka omaa rauhaa. Kattia kans. Joku ravas veskissä koko ajan ja gummeli kyttäs et kuka siellä dallaa ku se ei saanu koskaan yöllä koisittuu ku sil oli reumasärkyjä.

    Silloin ei ollu sossua. Stadissa oli joku köyhäinhuoltolautakunta ja ne jelppi ja tsiikas irtolaisten ja puliukkojen perään. Tavallisista köyhistä huolehti tsyrkka ja frelssis. Frelssiksestä se meidän mutsikin toi meille gamloja kledjuja vaik ei se sitä kehdannu sanoo. Se sano, et sai yhdelt duunikaverilt. Sen duunikaveri skidejen kutita. No meikkä ei saanu koskaan mitään nyyaa kudetta koska mä olin kolmas. Mulle tuli kaikki broidien vanhat byysat ja rotsit. Mutisi sano et Ilkka nehän on sulle just sopivat ku noita reikii vähän parsitaan ja lahkeet käännetään. No ei niillä kulmilla muillakaan mitään nyyaa ollu, jos oli se kyllä siitä kärsi.

    No ku tuli vähä ikää lisää me alettiin broidien kanssa tekee duunii. Ei mitää kesäduunii vaa me oltiin duunis niinku aina ku ei oltu skolessa. Kaikki kelpas. Me hoidettiin Krunassa parin kukkabudjun tsupparihommat, lehtien skramalusta, mainosten deelaaminen. Mitä vaan. Mulla oli kaiken muun lisäksi homma fillarikorjaamossa ja sit kesällä mä olin köysipoika Nihtiksen botskissa. Fillareita fiksattiin yhdes klitsus ja mun duuni oli tvettaa fillarin ketjuja ja muita osia tärpätis tai petroolis. Kliffoin duuni oli tietyst tää botskijuttu Pohjoisrannan bryggalta sinne Nihtisaareen. Se botskin kuski oli tosi gamla gubbe. Sil oli niin bulit kulmakarvat et sen öögat oli jemmassa. Se oli joku Blomberg ja heitti huonost suomee. Sano et se oli joku Kap Hornin poosu. Ei se jengari mua ois tarvinu enkä mä mitää liksaakaan ees funtsinu. Mä vaan rupesin siin duunaa niiden köysien kans niin se hiffas et on mustaki jotain apuu. Ei aluks mitään bamlannu mut sit kysy et tuuks poika huomenna kans. Sit alko siitäki fyrkkaa tulee. Siit se oli paha et joskus myöhästy skolesta sillo kun oli Kaisun kansiksen iltavuorossa. Juma ku se Saarentaus välillä huito sillä kartakepillä perseelle.

    No. Ne meidän yhteiset liksat oli sit meidän omii. Me säästettiin kaikki. Ei ollu meidän huushollissa törsäreitä.
    Mut yksi asia oli meille kundeille aina klaari. Jokainen anto liksastaan ja säästöistään fyrkkaa mutsille ruokarahaa varten. Mutsi meidät elätti eikä sossu.

Vastaa