Työtä ja kasvua – oikeudenmukaisesti

Eduskunnan syysistuntokausi jatkuu totisissa merkeissä. Globaali finanssikriisi ja sen seurauksena talouden taantuma ovat jatkuneet tänä vuonna pahempina kuin uskoimme. Olemme samassa veneessä koko maailman kanssa halusimme tai emme. Bkt:mme on tänä vuonna supistunut. Olemme eläneet yli varojemme, ja kansantaloutemme on taantunut vuoden 2006 tasolle. Velan määrä on nousemassa lähes 100 miljardiin. Onneksi ensi vuodelle ennustetaan jo hienoista elpymistä ja reilun prosentin kasvua.

Hyvinvointi turvattava

Voidaksemme ylläpitää hyvinvointivaltiomme peruspalvelut ja tulonsiirrot tarvitsemme uutta kasvua ja lisää työtä, työllisyysasteen nostoa. On hyvä, että hallitus on valinnut näiden haasteiden voittamiseksi kultaisen keskitien: Pidetään kiinni velkasuhteen taittamisesta, mutta ei tieten tahtoen pahenneta taantumaa. Jatketaan työn ja kasvun vahvistamista. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että yritysten mahdollisuuksia kasvaa ja sitä kautta työllistää tuetaan.

Ensi vuoden talousarvio on siis työtä ja kasvua vahvistava budjetti, joka tasapainottaa valtiontaloutta oikeudenmukaisella tavalla. On myös hyvä, että tuleviin kriiseihin varaudutaan pankkiveron kaltaisilla ratkaisuilla, joilla samalla puolustetaan veronmaksajia.

Heikompiosaiset eivät saa joutua maksajiksi

Oikeudenmukaisuusteko on, että heikompiosaisia ei olla laittamassa kriisin maksajiksi. Tämä näkyy muun muassa siinä, että sosiaalietuuksien indeksikorotukset tehdään täysimääräisinä tai että opintotuki sidotaan ensi vuonna indeksiin. Erityisen tervetullut on osatyökykyisten työllistämiseen panostaminen tai se, että nuorisotakuuseen saadaan taas lisäpanostuksia, samoin koulutuksen saatavuuteen. Rakennepaketissa päätetty oppivelvollisuusiän nostaminen tukee hallituksen tavoitteita ja niitä nuoria, joita tämä koskee, erinomaisesti.

Suu on kuitenkin pidettävä säkkiä myöten. Näin ollen budjettiin sisältyy paljon kipeitäkin asioita, joista ikävimpiä ovat muun muassa opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuusindeksien jäädytykset, jotka aiheuttavat vaikeita säästöjä kunnissa.

Hyvä asia on työn ja perheen yhteensovittamista helpottava joustava hoitoraha, vaikka se toki lisää kuntien päivähoidon kustannuksia. On myös todella hyvä, että kotona olevien vanhempien lasten päivähoitoaikaa tullaan rajoittamaan puoleen päivään. Samalla, kun tässä toteutuu lapsen oikeus omaan perheeseen, pienenevät myös kuntien kulut.