Kodinomaista vai laitosmaista vanhuutta?

Julkaistu Turun Sanomissa joulukuussa

Viime päivinä vanhusten hoidosta on käyty kiivasta keskustelua, siihen osallistui myös U-M Helin ( TS 12.12.), joka kyseli kirjoituksessaan miksi vanhustenhoidosta säästetään?

Vanhustenhoidon painopisteen siirtäminen laitoshoidosta palveluasumiseen ja kotihoitoon on hallituksen tavoitteena. Kyse ei silti ole siitä, että vanhuksia alettaisiin siirtää vanhainkodeista takaisin omiin koteihinsa. Tarkoitus on, että pitkällä tähtäyksellä yhä useammat vanhukset voisivat elää kotonaan erilaisten tukipalveluiden avulla, erilaisissa palveluasunnoissa tai kodinomaisessa laitoshoidossa.

Liian monet vanhukset joutuvat elämään vuodepotilaina vuodeosastoilla tai vastaavissa laitoksissa vaikka vain hyvin harvan vaiva sitä vaatii. 85-vuotiaista muistisairaita on jo 35 %. Se ei vaadi vuodelepoa, mutta siitä huolimatta Suomessa makuutetaan muistisairaita sairaalassa keskimäärin 217 päivää per sairaalareissu, kun vastaava luku on Ruotsissa vain neljä päivää ja Norjassa vain päivä. Näissä etusijalle nousee kuntoutus eikä sairaalahoidon jatkaminen. Ikääntymisestä ei automaattisesti seuraa raihnaisuus. Toimintakykyisenä säilyy kun sekä lihakset että aivot pidetään vireänä. Kaksi kolmesta ikääntyneiden liikkumisen ongelmista johtuukin liikunnan puutteesta ja vain kolmasosalla on niihin joku lääketieteellinen syy. Liikkumattomuus heikentää lihasvoimaa ikääntyneillä kolme kertaa nopeammin kuin nuorilla, toimintakyky alenee ja monet muut terveysriskit uhkaavat.

Tarvitsemme suunnan muutoksen pois laitoksista kohti tuettua asumista, kunnollista kuntoutusta ja palveluasumista, silloin kun kotona ei avun turvinkaan enää pärjää. Kyse on ennen kaikkea oikeudesta inhimilliseen vanhuuteen. Toki kyse on rahastakin. Laitoksessa makuuttaminen maksaa yhteiskunnalle noin 190 euroa päivässä, ympärivuorokautisessa palveluasumisessa eli jalkeilla omissa vaatteissa elellen maksaa vain 130 euroa.

Tärkeintä on, että seniorikansalainen voisi nauttia toiveidensa ja kykyjensä mukaan monipuolisesta toiminnasta päivittäin: liikuntaa, ulkoilua, päivätansseja, käsillä tekemistä, iltapäiväkahveja ja seurustelua sekä tarvittavat saunat ja pesut tarpeeksi usein. Isot aidatut virikkeelliset pihat asuntoloiden ja hoitolaitosten pihalle tarvitaan silloin, kun asukkaina on muistisairaita. Näin toimintakykymme säilyy vanhanakin, emmekä tieten tahtoen hoida ketään petipotilaiksi ilman todellista syytä. Tekemistä tähän tavoitteeseen pääsemisessä vielä riittää ja epäkohtia ratkaistavaksi löytyy, mutta suunnan pitäisi olla selkeä. Ei laitosmaisuudelle ja kyllä kodinomaisuudelle.