Hallitusohjelmassa todetaan, että oppivelvollisuusikä pitää nostaa 18 vuoteen. Uudistus tulisi voimaan vuonna 2021. Toisaalta, kun Uutissuomalainen vapun tienoilla kysyi asiaa, puolet suomalaisista sanoi, että uudistusta pitää lykätä koronakriisin vuoksi. Oppivelvollisuuden pidentäminen tarkoittaisi, että toisen asteen opinnot pitäisi muuttaa maksuttomiksi. Syynä on, että jos julkinen valta velvoittaa oppilaan käymään koulua, se ei voi vaatia oppilasta maksamaan tästä. Uudistuksen tarkkaa hintalappua ei tiedetä. Hallitus arvioi vuosi sitten, että se maksaisi 107 miljoonaa euroa. Kuntaliitto puolestaan laski huhtikuussa, että hinta nousisi 183 miljoonaan euroon. Poliittinen väittely asiasta tiivistyy kysymykseen, onko oppivelvollisuuden pidentämisestä hyötyä niin paljon, että uudistus kannattaa tehdä. Kannattajien mielestä koulupudokkaita autettaisiin uudistuksella, vastustajat eivät usko siihen. Nykypäivä kysyi kolmelta kansanedustajalta, mitä he asiasta ajattelevat. Esitimme heille nämä kysymykset: 1. Pitäisikö mielestäsi oppivelvollisuutta pidentää? Miksi? 2. Millä tavoin koronakriisi vaikuttaa tähän tavoitteeseen? Tulisiko tavoitetta muuttaa tai hylätä se kokonaan? 3. Voisiko perusopetusta parantaa jollain muulla tavoin kuin pidentämällä oppivelvollisuutta? Miten?
Timo Heinonen (kok.) katsoo, että oppivelvollisuuden pidentäminen maksaa liikaa hyötyihin nähden. 1. Pidän oppivelvollisuuden pidentämistä epätarkoituksenmukaisena. Se on kallis ja tehoton keino hoitaa sitä, mitä sillä pyritään hoitamaan. Loppupelissä kyse on koulupakosta ja itse opettajana ajattelen, että ei kannettu oppilas koulussa pysy. Ongelmia pitää taklata muilla keinoin. Julkisuudessa ei pidetä esillä sitä ongelmaa, että oppivelvollisuuden pidentäminen päättyisi sinä päivänä, kun nuori täyttää 18 vuotta. Velvollisuus ei kantaisi siihen asti, että nuori saisi ammattitutkinnon tai lukion loppuun. Se koskisi karkeasti ottaen vain ensimmäistä ja toista vuotta. 2. Kaikkia lisämenoja joudutaan arvioimaan uudelleen, ja on epävarmaa, että onko varaa edes kaikkeen siihen, mihin aiemmin on ollut. Syömävelka kasvaa rajusti niin valtakunnan kuin kuntien ja kaupunkienkin kohdalla. Hallitus joutuu arvioimaan, mihin rahat riittävät, koska sillä loputtomiin ei palveluita voida rahoittaa pelkällä lisävelalla. Jos rahaa olisi vaikka tämän pidennetyn oppivelvollisuuden hinnan verran – mikä siis nyt on täysin utopistista – käyttäisin sen varhaisen puuttumisen tehostamiseen, peruskoulun laadun parantamiseen eli perustaitojen varmistamiseen sekä ammatti- koulujen lisäopettajiin ja tukitoimiin. Varmistaisin toisen asteen opintoja kaikille korottamalla oppimateriaalilisää. 3. Kyllä voitaisiin. Ryhmäkokoja pitäisi perusopetuksessa tarkastella, samoin oppilashuoltopalveluiden saatavuutta.
Eeva-Johanna Eloranta (sd.) uskoo, että pidennetty oppivelvollisuus maksaa itsensä takaisin. 1. Oppivelvollisuutta tulee laajentaa, koska tällä hetkellä noin 16 prosenttia ikäluokasta jää ilman toisen asteen koulutusta. Tämä on harmillista, koska pelkällä peruskoulupohjalla vain reilut 40 prosenttia työllistyy. Tähän meillä ei kansakuntana ole varaa. Toisen asteen koulutuksen suorittaneista noin 70 prosenttia työllistyy. Uudistuksen ansiosta työllisyysaste tulee nousemaan noin neljä prosenttiyksikköä. Siihen nähden oppivelvollisuusuudistuksen kustannus, 129 miljoonaa euroa, on pieni. Oppivelvollisuuden pidennys vaikuttaakin positiivisesti sekä tuloihin että tuottavuuteen, ja se ehkäisee syrjäytymistä. 2. Tulevaisuuspanostukset oppivelvollisuuden laajentamiseksi ovat nyt aiempaakin tärkeämpiä. Viimeisen 30 vuoden aikana meiltä on hävinnyt 600 000 sellaista työpaikkaa, joihin riittää pelkkä peruskoulu. Koronaepidemian jälkeinen Suomi tarvitsee osaamista enemmän kuin koskaan. 3. Perusopetusta voidaan parantaa monella tapaa, esimerkiksi pienentämällä ryhmäkokoja, kasvattamalla kuraattorien ja psykologien määrää tai lisäämällä määrärahoja erityisesti niihin kouluihin, joissa on eniten haasteita. Pelkkä perusopetuksen parantaminen ei kuitenkaan auta. Tarvitaan toimia toisen asteen koulutuksessa, niin kuin nyt oppivelvollisuusuudistuksen myötä tehdään. Uudistuksen myötä jokaiselle nuorelle tulee yksilöllinen opintopolku toiselle asteelle ja sen mukana tukea ja ohjausta, jotta nuori myös saa opinnot päätökseen. Jos nuori haluaa syystä tai toisesta lopettaa aloittamansa opinnot, tulee hänelle löytää sitä ennen uusi opiskelupaikka. Nuoresta pidetään siis oppivelvollisuusuudistuksessa huolta eikä anneta yhdenkään nuoren pudota koulutuksesta oman onnensa nojaan.
Paula Risikko (kok.) sanoo, että uudistus ei hyödyttäisi niitä, jotka apua eniten tarvitsevat. 1. Hallituksen tavoite, että kaikilla olisi vähintään toisen asteen tutkinto, on kannatettava. Keino on kuitenkin väärä. Pakottamalla tätä ei saavuteta, koska jos ”kivijalka” ei ole kunnossa, toisella asteella tulee ongelmia. Huomioitava myös on, että toisen asteen koulutus kestää yleensä vähintään 19 ikävuoteen. Tämä olisi karhunpalvelus lapsille ja nuorille. Jo nyt peruskouluista valmistuu noin 6 000 lasta ja nuorta, joilta puuttuu perustaitoja eli luku-, kirjoitus- tai laskutaito. Myös mielen-terveys- ja neuropsykologiset ongelmat ovat valtavasti lisääntyneet. Lisäksi maassamme on noin 60 000 syrjäytynyttä tai sen uhan alla olevaa nuorta. Resursseja on pantava vaikuttavimpiin toimiin, kuten lasten ja nuorten varhaisiin vuosiin, varhaiskasvatukseen, esiopetukseen, peruskouluun ja nivelvaiheisiin, ja lisättävä ammatillisessa koulutuksessa lähiopetusta. Tätä mieltä on myös laaja asiantuntijoiden joukko. 2. Korona pahentaa lasten ja nuorten ongelmia. Se vaikuttaa kuntien ja koko maan taloudelliseen tilanteeseen katastrofaalisesti. Oppivelvollisuuden pidentäminen tarkoittaa maksutonta toista astetta. Miksi ihmeessä maksuttomuus kaikille? Tässä taloudellisessa tilanteessa se on edesvastuutonta. Vähävaraiset perheet apua tarvitsevat, satsataan heihin. 3. Kyllä. Perusopetusta on räätälöitävä enemmän oppijan mukaan: toinen oppii lukemalla, toinen tekemällä. Varhais-kasvatuksen laatua on parannettava ja kattavuutta lisättävä. Toisen asteen koulutuksessa on myös paljon kehittämismahdollisuuksia. Täsmätään toimet niihin, joilla on eri syistä vaikeuksia saavuttaa tavoite.
Juttusarjassa esitetään kansanedustajille ajankohtainen kysymys. tällä kertaa kysymyksiin vastasivat Timo Heinonen, Eeva-Johanna Eloranta ja Paula Risikko.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.