Silakkarysät liittyvät lapsuuteni kesämaisemaan – mökkirantamme tuntumassa Rymättylässä oli silakkarysiä ja sinne lähelle oli kiva soudella katsomaan kun hopeiset silakat hyppivät rysässä.
Vastaanotin Taivassalossa jo 39. kerran järjestetyn Silakrysäyksen julkilausuman 7.7.2012. Julkilausumassa kysytään:
”Suomen päättäjät ja kuluttajat: millaista kalaa haluatte tulevaisuudessa syödä? Haluatteko tuoretta, terveellistä ja kestävästi lähellä tuotettua luonnonkalaa? Vai tuhansien kilometrien päästä kuljetettua ja valtamerien hupenevilla kalavaroilla ruokittua kassikalaa?”
Ja kun kysytään niin vastataan: Kyllä, uskon suomalaisten haluavan syödä tuoretta, terveellistä ja kestävästi tuotettua luonnonkalaa tulevaisuudessakin. Voisiko nämä toiveet paremmin täyttää muu kuin terveellinen, lähellä pyydystetty ja valmistettu silakka? Rannikkokalastuksen kehittämisellä voidaan tuottaa kotimaista lähiruokaa pienellä hiilijalanjäljellä kuluttajille.
Kalatalouden saralla on menossa monia uudistuksia. Osa niistä lähtee kansallisista muutostarpeista ja osa liittyy Euroopan unionin lainsäädännön muutoksiin. Hallitusohjelma linjaa kalataloutta näin: ”Ammattikalastuksen taloudelliset toimintaedellytykset turvataan. Hallitus edistää kotimaisen kaupallisesti pyydetyn kalan kulutuksen kasvua.”
Omaa kalastuslakiamme ollaan parhaillaan uudistamassa tämän vaalikauden aikana sillä periaatteella, että kalavarat tuottavat kestävää hyvinvointia niin terveellisenä lähiruokana, alan työpaikkoina kuin hienoina vapaa-ajan elämyksinäkin. Uuden lain tavoitteena on nimenomaan kestävä kalastus, eli järjestää parhaaseen tietoon perustuen kalavarojen käyttö ja hoito ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Lisäksi halutaan turvata kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto, kalakantojen luontainen elinkierto ja myös kalavarojen ja samalla muun vesiluonnon monimuotoisuus.
Myös EU:ssa on käynnissä useita uudistuksia, jotka vaikuttavat meidän kansalliseen kalastuslakiimme. EU:n yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen on määrä tulla voimaan ensi vuoden alussa. Sen yleisenä tavoitteena on taata, että kalastustoiminnalla luodaan pitkäaikaiset kestävät ympäristöedellytykset. Ne ovat perusedellytys sellaisen taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän kalastusalan kehittymiselle, joka osaltaan parantaa elintarvikkeiden saatavuutta. Meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen on yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden kannalta politiikan peruspilari. Keskeisintä tässä ovat kalakantojen monivuotiset hoitosuunnitelmat, joiden avulla kalavarat pyritään saamaan kestävän enimmäistuoton mahdollistaville tasoille vuonna 2015.
EU:n yhteisessä kalastuspolitiikassa on pidetty tärkeänä pienimuotoisen rannikkokalastuksen suosimista etenkin sen positiivisten sosio-ekonomisten vaikutusten vuoksi. Meidän suomalaisten tulee kuitenkin pitää huolta siitä, että tavoitteen tueksi tulee riittävä määrä konkreettisia toimenpiteitä. Suomi onkin omissa kannanotoissaan korostanut pienimuotoisen kalastuksen merkitystä ja esittänyt sitä yhteisen kalastuspolitiikan erityisiin tavoitteisiin. Sitaatti valtioneuvoston kannasta: ”Pienimuotoinen kalastus on tärkeä, mutta haavoittuvainen osa kalastuselinkeinoa, jonka työllistävä vaikutus rannikkoalueelle on merkittävä. Lisäksi pienimuotoinen kalastus on usein perusta tuoreen lähikalan tarjonnalle.”
Myös valiokunta, siis maa- ja metsätalousvaliokunta, on omassa kannanotossaan korostanut, että erityisiin tavoitteisiin tulisi lisätä oma kohta säädellyn pienimuotoisen kalastuksen edistämisestä. Tätä kautta asetuksessa selkeästi määriteltyihin tavoitteisiin perustuen voitaisiin jatkossa esittää esimerkiksi rakennetukea koskeviin asetuksiin sisällytettäväksi paikallisten olosuhteiden kannalta tarpeellisia toimenpiteitä. Omassa EU:n yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevassa lausunnossa on valiokunta korostanut lisäksi, että rannikkokalastuksen kehittämisen yhteydessä tulee huolehtia merimetsojen ja harmaahylkeiden kantojen riittävästä sääntelystä ja haittojen tehokkaasta vähentämisestä, sekä tuesta haittojen estämiseen. Eli tumput suorana ei valtiovallan taholta ole seisty vaan on toimittu.
Merimetsojen kantojen huikea kasvu vuoden 1996 10 parista viime kesän 17 700 pariin on hankala asia, koska merimetso on luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettu eikä sitä saa tappaa. Tähän toki voi ympäristökeskus myöntää poikkeuksia tietyin perustein mm. silloin jos kyseessä on merkittävien vahinkojen estäminen. Onneksi merimetso käyttää ravinnokseen pääosin niitä lajeja, jotka eivät ole taloudellisesti merkittäviä, vain n. 2% sen puolen kilon päivittäisestä ravinnosta on silakkaa. Toinen asian onkin sitten tuo harmaahylje.
Ympäristövaliokunnassa olemme kevätkaudella käsitelleet lohenkalastuspolitiikkaa ja arvioineet Itämeren lohikantojen tilaa. Valitettavan harva taho on tuonut esiin huolen harmaahylkeistä ja merimetsoista, mutta muutamissa asiantuntijalausunnoissa on tämäkin tullut onneksi esille. Kalastusbiologian professori Kuikan mukaan uusimmat tutkimukset kertovat, että hyljekannan kasvulla näyttäisi olevan aiemmin uskottua suurempi vaikutus myös lohen eloonjääntiin. Lohen kannalta erityisen tärkeältä näyttää silakkakannan rooli, erityisesti lohen ravinnoksi käyvän nuoren silakan määrä. Silakkakantojen pienentyminen näyttäisi siis aiheuttavan myös lohikantojen pienentymistä. Silakalla on siis monella tavoin suuri merkitys Itämeren kalakantojen monimuotoisuudelle. Ja kun tähän yhtälöön lisätään se, että aikuinen harmaahylje syö 4-7 kiloa kalaa päivässä mm. lohta ja silakkaa niin huoli hyljekantojen voimakkaasta kasvusta silakkakannalle, on todellakin aiheellinen.
Maa- ja metsätalousministeriö antaa määräyksen suurimmista sallituista hylkeiden saalismääristä, jotka perustuvat riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvioihin hyljekantojen kestävästä verotuksesta. Ongelmana on, että myönnettyjen pyyntilupien käyttö on metsästyksen haasteellisuuden vuoksi jäänyt vajaaksi. Toki tukea saa hylkeen kestävien pyydysten kehittämiseen sekä hankkimiseen ja sietopalkkiotakin myönnetään. Suurten hyljekantojen aiheuttamien vaikutusten vähentämiseksi ministeriö harkitsee uusia toimenpiteitä, joilla tehostettaisiin hylkeiden metsästystä ja selvitettäisiin hylkeiden vaikutusta mm. lohimääriin.
Silakka on sekä saaliin määrällä että arvolla mitaten Suomen ammattikalastajien tärkein kohde. Omalta osaltani lupaan pitää silakanpyytäjien puolia päätöksenteossa. Meillä kotona on jääkaapissa lähes aina vähintäänkin sipulisilakkaa tai sinappisilakkaa – oma suosikkini tosin on marinoidut silakkapihvit. Minäkin toivon, että kala maistuu meille kaikille ja etenkin Silakrysäyksen kävijöille entistä paremmin. Kun syö kotimaista silakkaa on se samalla ympäristöteko, sillä lähellä tuotettuna, sillä on myös pieni hiilijalanjälki.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.