Yhteiskuntatakuu ei toteudu erityistä tukea tarvitsevien nuorten osalta

Hallitusohjelman ja Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaan osana yhteiskuntatakuuta toteutetaan koulutustakuu. Näin ollen jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan jatkomahdollisuus lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin.

Aloituspaikkoja ei ole tarjolla tarpeeksi

Tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on maassamme kasvanut. Perusopetuksessa on valtakunnallisesti otettu käyttöön kolmiportaisen tuen malli, jossa oppilaille annetaan yleistä, tehostettua tai erityistä tukea tuen tarpeen mukaan. Tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden siirtyminen jatko-opintoihin asettaa uusia haasteita myös toisella asteella. Huolena onkin erityistä tukea tarvitsevien nuorten perusopetuksen jälkeisen koulutuspaikkojen vähäisyys ja toisaalta myös koulutusalojen vähäisyys. Opiskelupaikkojen määrä on vuositasolla joustamaton, kiinteä ja liian pieni siitä huolimatta, että opiskelijoiksi hakeutuvien määrä vaihtelee ikäluokittain huomattavasti. Erityistä tukea tarvitsevien perusopetuksen oppilaiden määrät ovat kotikunnittain löydettävissä Opetushallituksen ylläpitämästä tilastotietojen raportointipalvelu WERA:sta, jonka avulla kunakin vuonna toiselle asteelle tulevien oppilaiden määrät olisi helppo arvioida tarkasti. Opiskelupaikat olisikin ehdottomasti mitoitettava joka vuosi toiselle asteelle siirtyvien ikäluokan mukaan, jotta kukaan ei jäisi ilman kipeästi tarvitsemaansa jatko-opiskelupaikkaa.

Asuinpaikka eriarvoistaa

Toisen asteen ammatillisen ja valmentavan koulutuksen paikat ovat myös jakautuneet valtakunnallisesti epätasaisesti. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa koulutustakuun toteutuminen on erityisen vaikeaa erityistä tukea tarvitsevien nuorten kohdalla johtuen riittämättömistä jatko-opinto- ja kuntoutuspaikoista. Turku on maakunnan keskus, joka tarjoaa palveluja perusopetuksen osalta yli kymmenen ympäristökunnan erityistä tukea tarvitseville oppilaille. Tämän oppilasjoukon ongelmana ovat oppimisvaikeudet, neuropsykososiaaliset erityisvaikeudet mm., autismin kirjo, eriasteiset kehitysvammat ja – viivästymät. Hallitusohjelmaan kirjattu koulutustakuu ei toteudu riittävästi näiden oppilaiden osalta. Turussa kaikista erityisoppilaista joka vuosi viidennes jää ilman jatko-opiskelumahdollisuutta, laajaa tukea tarvitsevista oppilaista jopa puolet. Esimerkiksi Bovallius ammattiopiston valmentavaan ja kuntouttavaan opetukseen hakee vuosittain Turussa yli kaksinkertainen määrä, mitä voidaan ottaa vastaan. Näin ollen juuri eniten tukea tarvitsevat nuoret saattavat peruskoulun jälkeen pudota täysin tyhjän päälle. Monissa tapauksissa 11 vuoden aikana saavutetut tulokset ja panostukset erityisoppilaiden perusopetuksessa saattavat valua nopeastikin hukkaan, kun itsenäiseen elämään valmentavat taidot unohtuvat ja nuori saattaa lopulta jopa laitostua.

Suomessa on vain seitsemän ammatillista erityisoppilaitosta eri puolilla maata. Nämä tarjoavat opetusta erityisryhmille yleensä sisäoppilaitosperiaatteella. Kun erityisnuori saa tarvitsemansa jatkokoulutuspaikan, on hänen usein muutettava jo 15-vuotiaana toiselle paikkakunnalle, usein monen sadan kilometrin päähän kotoa vaikka samaan aikaan kannamme huolta lähikoulujen- ja lukioiden säilymisestä. Kohtuuttomalta tuntuu, että muutoinkin heikommassa asemassa oleva erityisnuori on koulutuspaikkojen osalta monessa suhteessa epätasa-arvoisessa asemassa tavallisen peruskoulun päättävään ikätoveriinsa verrattuna.

Yksikin välivuosi on liikaa

Ammatillisen koulutustarjonnan riittämättömyys erityisammattioppilaitoksissa onkin suuri ongelma maassamme. Erittäin suuri puute on työhön ja itsenäiseen elämään johtavasta koulutuksesta (Valmentava II), joka antaa valmiudet opiskelijalle sopivaan työtehtävään kouluttautumiseen. Opiskelijat, jotka pääsevät näihin koulutuksiin, ovat hyvin motivoituneita opiskelijoita, ja heillä on harvoin poissaoloja koulusta. He ovat myös tunnollisia työntekijöitä ja suorittavat heille opetetut työtehtävät hyvin. Valmentava II koulutukseen kuuluu myös vaikeimmin vammaisten, laajaa tukea tarvitsevien nuorten koulutus. Tällöin koulutuksen tavoitteena voi olla jo saavutetun elämän hallinnan ja toimintakyvyn ylläpitäminen. Tämä on tärkeä vaihe murrosikäisen nuoren elämässä ja voi vaikuttaa ratkaisevasti nuoren sijoittumiseen yhteiskunnassa.

Nuori saattaa päästä ammatillisiin opintoihin valmentavaan koulutukseen, mutta vuoden opiskelun jälkeen ammatillista koulutusta ei usein olekaan tarjolla. Valmentava koulutus on tärkeä kasvun ja uravalinnan tuki nuorelle, mistä kertoo myös runsas hakijamäärä koulutuksiin. Erityistä tukea tarvitsevien kuntoutukseen käytetään perusopetuksen aikana paljon aikaa ja rahaa, jotta he olisivat valmiita siirtymään toiselle asteelle saamaan itsenäisempää elämää varten oppia. Kun jatko-opiskelupaikka jää saamatta voi nuoren kunto taantua, nuori voi laitostua ja myöhemmin joudutaan kuntoutumisen kanssa tekemään paljon ylimääräistä työtä. Ne, jotka eivät koulutuspaikkaa saa heti peruskoulun jälkeen sijoittuvat joko kotikuntansa toimintakeskukseen tai johonkin muuhun yksikköön tai ”kotihoitoon” kun sijoituspaikka ei ole.

Inhimillistä kärsimystä ja rahan tuhlausta

Erityisnuorten oppivelvollisuus kestää 11 vuotta. Yhden erityislapsen kohdalla kustannukset oppivelvollisuuden suorittamisesta on noin 220 000 euroa. Kustannusten näkökulmasta on täysin käsittämätöntä, että joissain tapauksissa kaikki saavutetut tulokset on menetetty parissa vuodessa, mikäli nuori ei saa jatko-opinto- tai kuntoutusmahdollisuutta. Lisäksi hukkaan heitettyä elämää ja inhimillistä tuskaa ei voi millään rahalla mitata.

Hallituksen olisikin nyt varmistettava, että yhteiskuntatakuu toteutuu täysimääräisesti myös erityistä tukea tarvitsevien kohdalla. Näiden ryhmien opiskelupaikkojen riittävä tarjonta eri puolilla Suomea olisi varmistettava koulutusaloja ja aloituspaikkoja lisäämällä.  Olen jättänyt asiasta opetusministerille kirjallisen kysymyksen keväällä 2012.