Kesäkuussa brittiläinen työväenpuolueen kansanedustaja Jo Cox surmattiin kadulle, hänen tavatessaan kansalaisia omassa vaalipiirissään. Ampujalla oli äärioikeistolaisia yhteyksiä. Surmateko oli poliittinen ja samalla isku demokratiaa vastaan. On vaikea uskoa, että näin voi tapahtua Länsi-Euroopassa. Kansanedustaja Cox oli pienten lasten äiti ja tehnyt työuransa samassa kansalaisjärjestössä kuin minäkin, Pelastakaa Lapsissa.
Demokratia on käännekohdassa. Ihmisten luottamus puoluevetoiseen edustukselliseen demokratiaan on heikentynyt. Puolueiden jäsenmärät ovat laskeneet ja toisaalta sosiaalinen media on tuonut uusia foorumeita ja lainalaisuuksia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Meidän poliitikkojenkin on nykyään kerrottava tekemisistämme ja ajatuksistamme somessa. Välillä tuntuu, että mahdollisimman suuri medianäkyvyys on se millä poliitikon arvo mitataan, sillä myös tiedotusvälineiden merkitys poliitikkojen ja kansalaisten välisenä linkkinä on korostunut. Tämä kaikki on kuitenkin jostain pois, sillä aikaa ei vuorokaudessa ole enempää kuin aiemminkaan. Välillä pelkään, että päätöksenteon syvyys on samalla katoamassa ja antamassa tilaa pintapuolisille näkemyksille.
Ihmisten äänestysintokin on romahtanut. Toisaalta kansalaiset tuntuvat toisinaan ajattelevan, että todellista vaikuttamista on kun tykätään ”kliktivisteinä” somessa erilaisista asioista tai allekirjoitetaan kansalaisadresseja. Samaan aikaan saatetaan jättää äänestämättä. Asiat kuitenkin edelleenkin päätetään demokraattisen päätöksenteon areenoilla kuntavaltuustoissa, eduskunnassa tai Euroopan parlamentissa. Demokratia tarvitsee toimiakseen kansalaisilta aktiivisuutta, kansalaisen äänen. Vaikka mikään puolue ei vastaisi täysin toiveisiin, ei voi vain vastustaa. Tulevaisuuden kannalta tämän ymmärtäminen on täysin olennaista.
Tämä meidän tulee opettaa myös lapsille ja nuorille ja siksi tarvitsemme demokratiakasvatusta kaikilla koulutusasteilla. Tämän vuoksi teen itse paljon vierailuja kouluihin ja oppilaitoksiin kertoakseni mitä demokratia käytännössä tarkoittaa. Jokaisella vierailulla kansanedustajan kyselytuntia pitäessäni muutama käsi nousee ylös, kun kysyn keitä kiinnostaa ruveta aikuisena kansanedustajaksi. Silloin tunnen onnistuneeni.
Ihmiskunta yritti monenlaisia järjestelmiä ennen kuin se löysi demokratian. Se on ensimmäinen järjestelmä, joka on tuonut hyvinvoinnin massoille. Se ei ole täydellinen, mutta se on paras vaihtoehto. Sitä pitää suojella. Se ei ole maailmassa itsestäänselvyys.
Turkulainen 22.6.2016
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.