Tiedote 17.11.2015
Sivistysvaliokunnan jäsenet, kansanedustajat Eeva-Johanna Eloranta (sd.) ja Jani Toivola (vihr.) ovat huolissaan soveltavan teatterin tulevaisuudesta ja ovat jättäneet hallitukselle aiheesta kirjallisen kysymyksen. Soveltavan teatterin tärkeästä merkityksestä huolimatta Metropolia Ammattikorkeakoulun teatteri-ilmaisun ohjaaja -linja lakkautetaan 2017. Se on ollut alan merkittävin, runsaslukuisin ja vahvimmin soveltavaan teatteriin ja yhteisöteatteriin profiloitunut koulutusohjelma Suomessa. Teatteri-ilmaisun koulutusohjelma on lopetettu myös Kokkolasta. Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun ammattimaiseen työskentelyyn soveltavan teatterin alueella on viimein alkanut avautua rahoituskanavia ja taiteenlajin tarjoamat mahdollisuudet on vihdoin alettu nähdä laajalti koko yhteiskunnassa.
– Soveltavan ja yhteisöllisen teatterin merkitys korostuu tänä päivänä, kun taiteen ja draaman keinoja käytetään yhä enemmän yhteiskunnan eri osa-alueilla. Yhteisöteatterin ammattilaisen osaamiseen kuuluu kyky verkottua yhteiskuntaan sekä reagoida ajankohtaisiin impulsseihin vuoropuhelussa eri yhteisöjen ja yleisön kanssa, Eloranta ja Toivola korostavat.
– Yhteisöteatteri on teatteria, joka tekee yhteisöstä, kuten esimerkiksi kaupunginosan omaishoitajista, yrityksen työntekijöistä tai vaikkapa tietyn kylän maanviljelijöistä taiteellisen prosessin toimijoita ja sisällöntuottajia. Tämä prosessi tekee yhteisön näkyväksi, antaa sille äänen, rakentaa sen identiteettiä sekä antaa mahdollisuuden kyseisen yhteisön sisäiselle keskustelulle ja osallisuudelle. Yhteisöllinen teatteritaide on kriittisen yhteiskuntateorian perillinen, aktiivinen osallistuja, voimauttava ja valtauttava toimija yhteiskunnan kaikilla sektoreilla, Eloranta painottaa.
– Soveltava- ja yhteisötaide ovat merkittävä osa tulevaisuuden taiteen kenttää. Näitä taiteen tekemisen muotoja on tuettava myös jatkossa. Se edistää sekä yksilöiden että kokonaisten yhteisöjen hyvinvointia. Yhteisötaide tulee nähdä omana itsenäisenä taidemuotona, joka työllistää huomattavissa määrin eri taiteenalojen ammattilaisia sekä edistää taiteilijuutta ja taiteen kehitystä. Olen saanut seurata hyvin läheltä sekä tanssin että teatterin puolella toteutettuja hankkeita ja nähnyt taiteen voimauttavia vaikutuksia niin nuorten, vammaisten, vanhusten kuin kokonaisten asuinyhteisöjen keskuudessa, Toivola kertoo.
Huolimatta noin 25 vuoden koulutushistoriasta ammattikoulu- ja ammattikorkeakoulutasolla, soveltavan teatterin käsitteistö on edelleen Suomessa vakiintumaton ja epäselvä. Asian korjaamiseksi alalle tarvitaan korkeatasoista koulutusta ja tutkimusta. Näiden tulisi sijaita Taideyliopistossa muiden esittävän taiteen koulutusohjelmien rinnalla. Maisteriohjelman keskeisenä sisältönä tulisi olla teatteritaiteen soveltavat menetelmät, kuten esimerkiksi brasilialaisen Augusto Boalin kehittämä forumteatteri. Tämän rinnalla tulisi vahvistaa taiteilijoiden yhteiskunnallista ja eettistä ymmärrystä esimerkiksi sosiologian ja sosiaalipolitiikan opintojen avulla. Myös tuotannollista koulutusta tarvittaisiin, jotta taiteen tekeminen yhteiskunnan erilaisilla rajapinnoilla, turvallisten teatteriorganisaatioiden ulkopuolella onnistuisi. Koulutusohjelman perustamiskustannukset eivät olisi kohtuuttomat sen tullessa osaksi jo olemassa olevaa organisaatiota. Sisäänottomäärä voisi olla erittäin maltillinen. Pyrkijät olisivat todennäköisesti jo teatteriammattilaisia, jotka kaipaavat lisäkoulutusta pärjätäkseen muuttuvilla ja kiristyvillä taidemarkkinoilla. Jatkotutkimus voisi tapahtua vaikkapa koulutusohjelmasta valmistuneiden voimin Teatterikorkeakoulun tutkimusyksikössä.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.