Fennoskandian kilpi

Suomessa on käynnissä kiihkeä kaivosteollisuuden kasvubuumi. On arvioitu malmien louhinnan yli kymmenkertaistuvan lähivuosien aikana. Suomeen voidaan perustaa jopa 20 uutta kaivosta, koska maan läpi kulkeva Fennoskandian kilpi on osoittautunut Euroopan merkittäväksi mineraalikeskittymäksi sisältäen nimenomaan uuden elektroniikkateollisuuden tarvitsemia metalleja. Meillä Suomessa on paljon olemassa olevaa tietämystä kallioperästämme ja koska Suomi on vakaa yhteiskunta, on meillä hyvä perusta kaivosteollisuuden kasvulle.

Kansainväliset kaivoksemme

Kaivostoiminnan omistus on meilläkin kansainvälistä. Malmioiden hyödyntäminen vaatii erittäin suuria taloudellisia investointeja ja näin ollen kaivosyhtiöiden rahoituksen hankinta on meilläkin kansainvälistä liiketoimintaa. Hyvä toki olisi, jos voisimme lisätä myös kotimaista omistusta kansallisissa luonnonvaroissamme ja saada aikaan kansallisen kaivosyhtiön niin, että voitot jäisivät Suomeen.

 Kaivosvero

Ennen kuin kaivos alkaa tuottaa yhtään mitään omistajilleen, vaatii se todella suuria taloudellisia panostuksia. Kun tuottoa sitten lopulta alkaa tulla, sitä tuleekin sitten varsin mukavasti, eikä ole kiva, että nuo tuotot valuvat kaikki pois Suomesta. Viime aikoina on puhuttu paljon kaivosverosta ja sellainen tosiaankin pitäisi saada meillä aikaan. Kaivosveroa voi alkaa kuitenkin periä vasta siinä kohtaa kun kaivos oikeasti alkaa tuottaa tulosta, muuten saattaa olla seurauksena ettemme saa investointeja Suomeen.

 Ympäristön suojelu tärkeintä

Kaikkein tärkein asia on kuitenkin ympäristö ja suojeleminen. Ympäristölakien ydinajatus on ehkäistä ennakolta ympäristön pilaaminen. Tähän pyritään kolmella eri keinolla: arvioimalla etukäteen hankkeiden vaikutuksia luontoon, noudattamalla lupamenettelyjä ja valvomalla alkanutta toimintaa. Talvivaaran kaivoksen osalta näyttää siltä, että näissä on ainakin osittain epäonnistuttu.

Aluehallintouudistus toi ongelmia 

Yhtenä syynä on viime hallituskaudella pikavauhdilla läpi viety aluehallintouudistus, jossa ympäristöhallinto jäi marginaaliseen asemaan kun ympäristökeskukset lakkautettiin ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristöasiat alettiin  käsitellä saman keskuksen sisällä. Herääkin kysymys voivatko ympäristöasiat näin olla aivan riippumattomia  taloudellisesta päätöksenteosta? Jälkiviisaus on viisauden lajeista imelin, mutta Talvivaaran tilannetta silmällä pitäen ympäristöhallinnon marginalisointi on konkretisoinut nämä pelot erittäin vakavalla tavalla.

Valvonta- ja lupamaksuja korotettava

Ongelmana on mm. se, että ympäristövalvonnan ja luvituksen maksut eivät ole läheskään kattavia eivätkä missään suhteessa investointien laajuuteen. Ongelma tuntuu erityisen kipeänä tässä taloudellisessa tilanteessa, joka tuntuu ympäristövalvonnassakin. Tällä hetkellä siis kaivosten valvonnan aiheuttama suuri työ maksatetaan veronmaksajilla. Lupa- ja valvonta asiat pitäisi muutenkin siirtää paikalliselta ja aluehallinnon tasolta ylemmäs, jotta voidaan turvata riippumattomuus ja tarvittava asiantuntemus vaikkapa kemiallisissa prosesseissa, jota tämä valvonta ja luvitus vaatii.

Ympäristölakeja tiukennettava

Onneksi ympäristövaliokuntakin jo vaati hallitusta tiukentamaan ympäristö- ja kaivoslakeja Talvivaaran kaltaisten tapahtumien estämiseksi. Talvivaaran tilanne on nostanut selkeästi esille tarpeen vahvistaa ympäristöhallintoa sekä varmistaa sen toiminnan riittävä rahoitus. Hallituksen pitääkin valmistella tarvittavat lainsäädäntömuutokset kaivosten turvallisuuden varmistamiseksi pikaisesti. Tahtotilaa tähän onneksi nyt löytyy.