Kehityskeskusteluja kansanedustajille

Vaalien aikaan eräässä kulmakunnan lähiön tapahtumassa minun kanssani tuli juttelemaan äiti, jonka kuudesluokkalainen Eetu-poika (nimi muutettu) oli kertonut minun vierailustani heidän koulullaan ja vaatinut, että äidin ”pitää äänestää Eeva-Johannaa hänen puolestaan”.

Kouluille tekemäni vierailut ja niissä oppilaille pidetyt ”kansanedustajan kyselytunnit” ovat osa demokratiakasvatusta, jota haluan olla edistämässä. Niin voi oppilaille konkretisoida miten voi päästä päättäjäksi ja miten yhteiskunnallisiin asioihin vaikutetaan. Uskon, että kun demokratian perusajatuksen ymmärtää jo lapsena, niin silloin haluaa vaikuttaa myös aikuisena.

Tärkeä yhteiskunnallisen vaikuttamisen paikka onkin osallistua vaaleihin äänestämällä tai jopa olemalla itse ehdokkaana. Sitä on niin osallistuminen oman koulun oppilaskunnan hallituksen valintaan kuin myös aikanaan muihin vaaleihin, kuntavaaleista alkaen. Oppilaskuntatoiminta muuten tuki lakisääteiseksi ihan jokaiseen alakouluunkin viime eduskunnan toimesta.

Oli sitten kyse kansanedustajasta tai oppilaskunnan hallituksen jäsenestä on tärkeää ymmärtää, että valittu edustaja edustaa valitsijoitaan eikä itseään. Vuoropuhelu edustajan ja äänestäjien välillä onkin erityisen tärkeä osa demokratiaa. Aivan kuten presidentti Niinistö muistutti valtiopäivien avajaispuheessaan. ”Kansanedustajat ovat saaneet valtakirjansa kansalaisilta ja toimivaan työsuhteeseen kuuluu jatkuva keskustelu esimiehen ja alaisen välillä. Kansanedustajille saa ja pitää antaa palautetta ja vaativakin saa olla. Hyvän esimiehen palaute toki on asiallista ja rakentavaa.”

Kulmakunta 6.5.2015