Epäreilulta tuntuu, että eläkeläisiä pidetään nykyään yhteiskunnallisena rasitteena ja suurena syynä jopa kestävyysvajeeseemme. Sen lisäksi heidän syykseen laitetaan sosiaali- ja terveydenhuollon paisuvat kustannukset, huoltosuhteen heikkeneminen ja eläkepommi. Yritä siinä sitten nauttia ansaituista eläkevuosista.
Eläkeläiset eivät ole passiiviväestöä. Vaikka he eivät käy töissä, ovat he merkittävä yhteiskunnallinen voimavara. Monet osallistuvat erilaiseen vapaaehtoistyöhön ja hoitelevat lapsenlapsiaan. Verot ja maksut maksetaan muun väestön tapaan. Jopa 60 % omaishoitajista on eläkeläisiä. Jos he lopettaisivat tämän ”näkymättömän työpanoksensa”, aiheuttaisi se yhteiskunnalle 3,4 miljardin euron kustannukset lisääntyneenä laitos- ja muuna hoitona.
Yli 65-vuotiaiden osuus terveysmenoista on 46 % eli suurempi kuin muulla väestöllä, vaikka heidän väestöosuutensa on vain 20 %. Tämäkin näyttäytyy hieman toisessa valossa, kun asiaa tarkastelee lähemmin. Terveysmenoja ovat vanhusten kotihoito, omaishoito ja laitoshoito. Vanhusten hoivapalvelut luetaan siis terveysmenoihin. Niihin ei kuitenkaan lueta muiden väestöryhmien vastaavia hoivapalveluita eli päivähoitoa, lastensuojelua, päihdehuoltoa tai vammaispalveluita eikä edes äitiysneuvolaa. Vanhainkoti tai seniorineuvola kuitenkin luetaan terveysmenoihin. Ikään kuin vanhuus olisi sairaus!
Jos tilastoinnissa otettaisiin huomioon kaikkien ikäryhmien sosiaali- ja terveyspalvelut, niin yli 65-vuotiaiden osuus olisikin enää kolmasosa. Tulee muistaa, että yhteiskunnassa on myös monia muita palveluita, joita ikäihmiset eivät enää käytä. Näitä ovat esimerkiksi koulutuspalvelut. Kun nämäkin lasketaan mukaan, vastaa yli 65-vuotiaiden osuus yhteiskuntamme menoista tarkalleen heidän väestöosuuttaan. Siihen heillä on täysi oikeus. Eiköhän vihdoinkin lopeteta seniorikansalaistemme syyllistäminen julkisen talouden ongelmista.
Aamuset 27.3.2015
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.