”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.” Tähän presidentti Paasikiven mielilauseeseen viittasi eduskunnan puhemies Heinäluoma puheessaan presidentin virkaanastujaisissa. Tosiasioiden tunnustamisesta tulee tosiaan lähteä. SDP:n kannatus on laskenut huolestuttavasti ja vaikka eduskuntavaaleissa saimme torjuntavoiton, ei käy kieltäminen, että kannatus on ollut pitkään laskusuunnassa.
Ketä me edustamme?
Puolueemme on pitkään nojannut teollisuustyöväestöön, jonka määrä on vähentynyt. Me emme ole tarpeeksi pystyneet tavoittamaan palvelualoilla työskenteleviä ja uuttaa keskiluokkaa. Silloin kun meillä meni puolueena nykyistä paremmin, perustui yhteiskunta luokkaleireihin. Tällaista maailmaa ei kuitenkaan enää ole. Tähän liittyy suuri työelämän muutos, palkkatyöläiset eivät enää samaistu samalla tavalla työväkeen kuin ennen vaan nyt pienipalkkainenkin ihminen saattaa samaistua mieluummin keskiluokkaan. Meidän pitääkin tulevaisuudessa vähemmän korostaa äänestäjän yhteiskunnallista asemaa, tavallaan poistaa esteet puolueemme äänestämisen tieltä niin kuin Kokoomus on uutena työn puolueena tehnyt.
Mitä ovat meille tärkeät arvot?
Katseet pitää siis kohdistaa ymmällään olevaan keskiluokkaan, joka nyt liian usein äänestää oikeistoa kun se on osannut tehdä itsestään houkuttelevan näköisen. On selvää, että meille perinteiset tärkeät asiat pohjoismainen hyvinvointivaltio, ihmisoikeudet ja syrjäytymisen estäminen ovat edelleenkin tärkeitä, mutta nyt ne kuuluvat myös muiden puolueiden asialistoille. Vastakohtana oikeistolle ja muillekin puolueille meidän pitää tuoda esille ne oman aatteemme mukaiset oikeudenmukaisemmat arvot, jotka meidän politiikkaamme ohjaavat erotuksena vasemmistolaista kautta elävään oikeistoon. Nyt pitää miettiä mikä on se hyvä, jonka vain me voimme tuoda mukanamme politiikkaan. Mitkä ovat ne arvot, jotka ohjaavat meidän politiikkaamme.
Osattava innostaa, uskallettava uudistaa
Me tarvitsemme siis uuden ja innostavan asialistan, joka saa myös keskiluokan liikkeelle. Tärkeintä tässä on uudenlaisen, meidän oman näköisemme vaihtoehtoisen talouspolitiikan ja talousteorian luominen. Tarvitsemme sellaisen talouspolitiikan, joka juontaa juurensa oikeudenmukaisuudesta ja kohtuudesta nykyään yleisesti ja lähes ainoana totuutena hyväksytyn uusliberalistisen yksilökeskeisyyttä korostavan ajattelun sijaan. Tarvitsemme yhteisöllisyyttä ja selkeää vaihtoehtoa tarjoavaa talouspolitiikkaa. Kapitalismia emme voi kieltää, mutta meidän pitää saattaa se tiukempaan poliittiseen ohjaukseen. Solidaarisuusvero ja sijoittajien vastuu ovat oikeita askelia tähän suuntaan. Tähän liittyy myös hyvinvointivaltion uudistaminen 2000-luvulle, emme saa jämähtää paikoilleen vanhoihin asemiin siinäkään.
Haasteita riittää niin Suomessa kuin maailmallakin
Globalisaatio antaa mahdollisuuksia, mutta se pitää saattaa politiikan kontrolliin. Yhtenä ydinkysymyksenä talouteen liittyen onkin miettiä myös sitä mikä on meidän suhteemme globalisaatioon ja ratkaisumme sen ongelmiin, joiden seurauksena työpaikkoja valuu alhaisempien työvoimakustannusten maihin ja täällä kotimaassa siten, että työt annetaan yrityksille, jotka saattavat käyttää ulkomaista työvoimaa huonommin palkoin ja työehdoin. Tähän liittyy onnistumisemme myös globaalina liikkeenä Euroopassa ja koko maailmassa. Vain kansainvälisesti toimimalla saadaan aikaan todellisia muutoksia talouteen.
Kulutusta ja kasvua kyseenalaistetaan
Nykyään ihmiset määrittelevät itsensä yhä enemmän kulutuksen kautta. Millainen on kotisi, onko sinulla uusin kännykkä tai miten tuot esiin yksilöllisyyttäsi pukeutumisesi kautta. Kaikki ovat asioita jotka liittyvät kuluttamiseen. Jos et pysty pitämään kulutustasoasi yllä koet olevasi tai jopa joudut ikäänkuin yhteiskunnan ulkopuolelle, syrjäydyt.
Ajassa on kuitenkin nähtävissä paljon merkkejä aivan vastakkaisesta ajattelusta; puhutaan downshiftaamisesta, elämän muuttamisesta rauhallisemmaksi, oravanpyörästä pois hyppäämisestä. Kierrättäminen ja vihreät arvot ovat muotia ja kestävän kehityksen ajattelutapa yleistyy koko ajan. Monet nuoret suorastaan vastustavat ostamista ja haluavat pitää kulutuksensa mahdollisimman minimissä esim. 100 tavaraa ajattelussa, jossa pitää karsia omaisuutensa ihan minimiin, vain välttämättömimpään. Nämä ovat ajatuksia, jotka puhuttelevat yhä useampia ihmisiä työssäkäyvistä vähäosaisiin. Keskustelua on herättänyt myös talouspolitiikan degrowth-ajattelu eli keskustelu siitä tuleeko meidän todellakin aina pyrkiä talouskasvuun vai voisiko vähempikin riittää, kun jossain kohtaa kasvun rajat tulevat vastaan.
Näistä aineksista yhdistelemällä löytyvät uuden nousun mahdollisuudet aatteellemme. Kun tämä liitetään politiikan tekemiseen uusilla tavoilla mediaa, sosiaalista mediaa ja verkottumista paremmin hyödyntäen niin saamme kannatuksemme taas nousuun.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.