Sisäilmapaja9

Etusivu,Kirjoituksia

Sisäilmapaja9, 15.11.2017 Porvoo

Arvoisat sisäilmapajan kuulijat,

Sisäilmaongelmat ovat jo vuosia puhuttaneet meitä suomalaisia. Aloitin itse valtuustotyöni vuonna 1997 jo 20 vuotta sitten Raisiossa ja muistan, kuinka silloin vielä kokemattomana valtuutettuna ehdotin ensimmäisessä valtuuston talousarviokäsittelyssä, että budjetissa työllisyysmäärärahoja käytettäisiin paljon puhuttaneisiin päiväkotien ja koulujen home- ja kosteusvaurioiden korjaamiseen. Sainkin silloin aloittelijan tuurilla koko valtuuston taakseni ja näin myös tehtiin. Raisiossa laadittiin tuolloin myös home- ja kosteusvaurioiden korjaussuunnitelma niin kuin monissa muissakin kunnissa. Ongelmasta ei silti ole päästy eroon, vaan olemme edelleen samojen ongelmien edessä kuin 1990-luvulla. Viime aikoina lehtikirjoittelu aiheesta on taas vilkastunut.

Suomessa on useita tuhansia huonosta sisäilmasta sairastuneita ja oireilevia. Vuosittain home- ja kosteusvaurioille altistuu jopa 800 000 ihmistä, joista 100 000-200 000 on lapsia ja nuoria. Joidenkin arvioiden mukaan mm. kolmasosassa kouluja ja päiväkoteja on sisäilmaongelmia. Korjausvelkaa arvioidaan olevan 5-8 mrd. euron edestä. Sairauskuluina sisäilmaongelmien arvioidaan maksavan jopa 1,6 mrd. euroa vuodessa, puhumattakaan sen inhimillisistä seurauksista.

Vasta valmistunut OAJ:n ja Turun yliopiston sisäilmaselvitys kertoo karua asiaa siitäkin huolimatta, että vastausprosentti kyselytutkimuksessa oli vain 25 eikä siten välttämättä anna koko kuvaa tilanteesta. Tutkimuksen lähes 5 000 vastaajasta 85 % ilmoitti, että omalla työpaikalla on sisäilmaongelma. Noin 40 %:lle vastaajista on aiheutunut terveydellistä haittaa sisäilmatekijöistä.

Moni on menettänyt terveytensä lisäksi myös hometaloksi paljastuneen kotinsa ja samalla koko omaisuutensa. Homealtistuminen ei sellaisenaan oikeuta edes sairauslomaan, koska kyseessä ei ole sairaus, vika tai vamma – on vain oire.  Käypä hoito- suosituksen mukaan ei ole löydetty selvää yhteyttä ihmisten sairausoireiden ja sisäilman mikrobien välillä. Tämä siitä huolimatta, että on tehty lukuisa joukko tutkimuksia, joissa on osoitettu selvä yhteys kosteusvaurioiden mikrobien ja erilaisten oireiden välillä. Homeiden, sädesienten ja kosteusvauriomikrobien terveyshaitoista on tutkimusnäyttöä 1950-luvulta asti.

Hyvät kuulijat,

Sisäilman aiheuttamien oireiden ja sairauksien diagnosointi on epäyhtenäistä ja potilaat joutuvat kiertämään useiden eri erikoisalojen poliklinikoilla. Sisäilmasairaiden tutkimus ja hoito tulee saattaa kunnolliselle tolalle perustamalla sisäilmapotilaiden tutkimista varten sisäilmapoliklinikoita tai paremminkin ympäristölääketieteen tutkimusyksiköitä. Sellaisen perustamiseksi olemme juuri tehneet talousarvioaloitteen eduskunnan sisäilmaryhmässä. Näissä erikoissairaanhoidon avohoitopoliklinikoissa olisi moniammatillinen tiimi sekä laboratorio, joka keskittyy sisäilmasta oireilevien kokonaisvaltaiseen tutkimukseen, diagnosoimiseen, hoitoon ja kuntoutukseen. Poliklinikan lääkärit konsultoisivat muiden erikoisalojen lääkäreitä. Poliklinikan toiminnalla saavutettaisiin jopa säästöjä, kun potilaiden hoitopolut yhtenäistyvät ja he välttyvät turhalta kiertelyltä erikoisalalta toiselle. Potilaskontakteja voitaisiin toteuttaa eri puolilta maata myös videoyhteyden avulla.

Tällä hetkellä yksittäisten lääkärien tutkimuskäytännöt vaihtelevat, koska suosituksia ei tunneta tai niitä ei noudateta. Tämä vaikeuttaa potilaiden asemaa ja oikeusturvaa sekä diagnostiikkaa. Koulutuksen tarve on suuri. Tietoa tarvitaan rakennusalan ohella lisää myös lääkäreille ja terveyden- ja työsuojeluviranomaisille. Kenenkään sairastuneen ei pitäisi enää joutua kokemaan sitä, että hoidoksi sisäilmaoireisiin määrätään terapiaa eli pois oppimista ajatusmalleista, jotka muka aiheuttavat sairauden oireita.

Tuntuu hämmentävältä, että julkisuudessa tietyt tahot pyrkivät vähättelemään homealtistuneiden oireilua ja sairastelua ja yrittävät luoda mielikuvaa, että kyseessä olisi lähinnä psyykkinen ongelma. Se on rankkaa ja masentavaa kuunneltavaa jo ennestään vaikeissa olosuhteissa homeongelmien kanssa kamppaileville ihmisille.

Asumisterveyteen liittyvistä ongelmista sairastunut putoaa yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle. Työpaikan sisäilmasta sairastunut ei voi käydä töissä, mutta ei saa sairaseläkettä, koska hänen katsotaan olevan ”työpaikkakyvytön” ei työkyvytön.

Nyt on korkea aika kansalliselle sisäilmaohjelmalle ja sen huolelliselle toteutukselle.

Valtioneuvoston kärkihanke Terveiden tilojen vuosikymmen on hyvä aloitus. Ongelmana siinä on, että se koskee kuitenkin vain julkista rakentamista. Siihen tulisi ottaa mukaan myös asuntorakentaminen ja pienrakentaminen.

Hyvät kuulijat,

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi ja rakentamisen ongelmavyyhdin purkamiseksi pitää ihan ensin ja ehdottomasti korjata vaurioituneet rakennukset. Urakka on suuri, mutta paljon kalliimmaksi tulee korjausten tekemättä jättäminen. Nopealla aikataululla ja kovalla kädellä on puututtava myös rakentamisen laatuun ja vastuukysymyksiin.

Kosteus- ja homevaurioituneiden rakennusten korjaamiseen tarvitaan selkeitä ajantasaistettuja oppaita ja lisää riittävästi koulutettua ammattikuntaa. Tällä tarkoitan nimenomaan täsmätietoa aiheesta, sillä yleistieto rakentamisesta ei tähän riitä.  Rakennusalalta pitäisi saada pois sellaiset toimijat, jotka käyttävät kyseenalaisia menetelmiä saneeraustyössään tai suorittavat työn hutiloidusti.

Yksi suuri ongelma koskee nykymuotoista asuntokaupan kuntotarkastustoimintaa. Suurin osa asuntokauppariidoista liittyy kaupan jälkeen paljastuneisiin kosteus- ja homevaurioihin. Siitä huolimatta tuntuu, ettei kuntotarkastuksissa yleisesti edes pyritä selvittämään kohteeseen jo syntyneitä kosteus- mikrobivaurioita. Välillä tuntuu, että onkohan taustalla ajatus, että kuntotarkastetusta kohteesta löydetyt homevauriot estäisivät kaupan synnyn.

Tarkastajat ovat usein kiinteistönvälittäjän valitsemia ja tarkastukset pääsääntöisesti liian pinnallisia. Rakenteita ei avata ja se kuitataan kuntotarkastusraportissa maininnalla lisätutkimustarpeista. Raporttien sisältö on ammattikieltä ja moniselkoista eikä se avaudu riittävän selvästi maallikolle.

Uudisrakentamisen laatuun on puututtava velvoittavan lainsäädännön avulla. Nykyisellään tahallisestakaan rakentamismääräysten vastaisesta rakentamisesta ei käytännössä tule mitään sanktioita.

(Kun rakennuslainsäädäntöä uudistettiin, hallituksen esityksessä 101/1998, 185§ asiaa perusteltiin näin: ” Rangaistusseuraamus olisi verrattain vähäinen. Rakentamisen taloudelliset hyödyt säännöksiä ja määräyksiä tahallisesti rikottaessa ovat kuitenkin sellaiset, ettei niitä rangaistusseuraamuksilla tai niiden uhkalla voitane tehokkaasti estää.” Perustelu on suorastaan käsittämätön ja sen voisi ajatella tarkoittavan lähinnä sitä, että vilpillisen toiminnan ollessa riittävän tuottoisaa, sitä ei kannata sanktioida.)

Vastuut rakentamisesta on maankäyttö- ja rakennuslaissa sälytetty rakennuttajalle itselleen, joka usein itse on maallikko ja jolla on kaikkein vähiten tietoa ja rakentamisen osaamista. Tuskin millään muulla alalla asiantuntematon asiakas kantaa itse vastuun työstä, jonka alan ammattilainen suorittaa.

Sama koskee myös rakentamisen laadunvalvontaa. Maankäyttö- ja rakennuslaki on vapauttanut myös valvontaviranomaisen lähes kokonaan vastuusta. Törkeänä rakennusvirheenä voidaan pitää sitä, jos rakennusvalvontaviranomainen ei ole vaatinut esimerkiksi vastaavan, ammattitaitoisen työnjohtajan asettamista.

Koska rangaistusseuraamuksia ei ole, rakentaja voi melko huoletta piilottaa viimeisteltyjen pintojen alle rakennusvirheitä. Huonosti toteutetut perustukset ja salaojat, puutteelliset vedeneristeet jne. ovat rakennusvirheitä, jotka yleensä tulevat ilmi vasta vuosien saatossa, kun rakennuksessa alkaa olla sisäilmaongelmia tai sen käyttäjät alkavat oireilla huonon sisäilman vuoksi. Tässä vaiheessa rakentajan muodollisetkaan vastuut eivät yleensä ole enää voimassa – usein itse rakentajakin voi jo olla teillä tietymättömillä. Muun muassa tällaisten tilanteiden varalle olisi kehitettävä myös vastuuvakuutusjärjestelmä. Tarvitsisimme myös rakennussuojarahaston, joka turvaisi asunnon tarvitsijan tilanteen häiriötilanteessa.

Hyvät kuulijat,

Kerroin tuossa alussa, kuinka teimme Raisiossa päiväkotien ja koulujen kosteusvaurioiden korjaussuunnitelman. Sellainen ei kuitenkaan riitä, vaan kaikkiin Suomen kuntiin olisi saatava kuntakohtainen kiinteistöstrategia, jonka perusteella koulut, päiväkodit ja muutkin kunnan kiinteistöt pidetään kunnossa ja peruskorjaukset ja muut huollot tehdään oikea-aikaisesti eikä vasta sitten, kun ongelmat ovat jo karua todellisuutta ja niiden korjaaminen kallista.

Ennaltaehkäisy on tärkeää. Rakennusten suunnittelu, rakentaminen, korjaus, huolto, ylläpito ja siivous pitää hoitaa niin, ettei ongelmia aiheudu. Ilmanvaihtoa pitää käyttää oikein eikä siivouksessa saa käyttää myrkyllisiä kemikaaleja. Ennakoiva kiinteistönhuolto tulee kunnille merkittävästi edullisemmaksi kuin jo vaurioituneiden rakenteiden korjaaminen tai uusiminen. Se tuo myös säästöjä terveydenhoitokuluihin ja vähentää homeongelmien aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä. Kuntien tulisi edellyttää lisäävän vuosittaiseen talousarvioon noin 3 % vuosittaisen määrärahan kunnan talousarviosta kiinteistökannan kunnossapitoa ja huoltoa varten. Usein tiukan talouden aikoina, ikävä kyllä, tingitään kunnissa juuri rakennusten kunnossapidosta ja huollosta. Näin ei saisi olla.

Ei ole sama minkälaisilla materiaaleilla uudet rakennukset rakennetaan tai korjaukset tehdään. Rakennustuoteteollisuuden käyttämien rakennus- ja sisustusmateriaalien turvallisuus ja terveellisyys tulisi selvittää ennen kuin niitä käytetään rakennuksissa.  Ihmisiä ei enää saa käyttää koekaniineina, kuten tähän asti on menetelty.  Testaamattomia rakennusaineita ja -materiaaleja on käytetty surutta rakennuksiin ja monissa tapauksissa altistettu samalla ihmisiä erilaisille myrkyille ja muille epäpuhtauksille. Olen kuullut, että jopa kokonaisia kerrostaloja on jouduttu evakuoimaan esimerkiksi myrkyllisten muovimattojen aiheuttamien oireiden takia. (Ainakin Lahdessa terveydensuojelu määräsi kaikki asunnot tyhjennettäväksi ja lattiat puhdistettaviksi epäpuhtauksista. Lattiat oli päällystetty Creomilla, jotta pinnoitteet pysyisivät kiinni.)

Rakennusteollisuudelta on edellytettävä eri materiaalien perustutkimusta ja uusista materiaaleista tulee ennen niiden käyttöön ottoa laatia Tukesille toimitettava käyttöturvallisuustiedote.  Myös se kuinka rakennustuote käyttäytyy elinkaaren loppupäässä ja miten se reagoi kosteuden kanssa, on selvitettävä. Rakennusmateriaalit eroavat toisistaan homehtumisherkkyydessä. Tiedetään myös, että tiettyjen rakennusmateriaalien toimiessa kosteusvauriomikrobien kasvualustana, mikrobit tuottavat erittäin myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita. Tästä johtuen esimerkiksi Ruotsissa gyproc-levyjen käyttö oli kiellettyä rakentamisessa vuodet 2008-2015. (Heinäkuun alusta lukien 2015 lähtien ei ole enää kiellettyä käyttää kartonkipäällysteisiä kipsilevyjä märkätiloissa kuten kylpy- ja suihkuhuoneissa. Byggkeramikrådet (BKR) kumosi silloin alan ohjeistukset, jotka olivat olleet voimassa vuodesta 2008. ”Muutos on aiheuttanut keskustelua mm. Ny Teknik -lehden artikelissa ja kritisoivia kannanottoja ”Länsförsäkringar’ien” ja ”Villaägarien taholta, jotka edelleen neuvovat olemaan käyttämättä kartonkipäällysteistä kipsiä. Heidän mielestään riski kosteusvaurioihin ja terveyttä haittaavaan homekasvustoon ovat niiden mielestä liian suuret.”)

On kasvava vaara olemassa, että asentaja, joka ottaa märkätilaurakan, yrittää keksiä kaikkia mahdollisuuksia voidakseen säästää työn materiaaliosuuksissa. Orgaaniset materiaalit eivät kuulu suihku- tai kylpyhuoneisiin, se tiedetään kaikesta kokemuksesta. Perhe, joka investoi asumiseensa, uudistuotantoon tai vanhempaan taloon, ei voi aavistaakaan, minkälainen hiipivä homekasvusto saattaa olla jo alkamassa, kun peitekerros on saanut vaurion, kertoo Torbjörn Pettersson.Samalla terveydensuojeluasetusta tulisi täydentää ja korjata VOC-yhdisteiden ja muiden haitta-aineiden osalta. Tällä hetkellä mm. haitta-aineita on rakennuksissa paljon ja niistä vastuun kantavat kiinteistön viimeiset omistajat. Esim. PAH-yhdisteistä kaikkein haihtuvimmalla ainesosalla kuten naftaleenilla on liian suuri pitoisuus, kun taas muut terveyttä haittaavat ainesosat kuten pyreenit, jäävät huomiotta. Korjausrakentamisessa yritetään tiivistää ja kapseloida erilaisia, jopa myrkyllisiäkin rakennusaineita rakenteiden sisälle. Tämä tulisi kieltää.

Hyvät sisäilmapajan osanottajat,

Hometalojen ostajien turvaa tulee kehittää eikä suinkaan huonontaa, kuten tällä hallituskaudella on ikävä kyllä käynyt. Valtion asunto- ja kehittämisrahaston korjausavustuksia terveyshaitan poistamiseksi vähitellen vähennettiin 1,5 miljoonaan euroon, kunnes se sitten lopetettiin kokonaan 1.1.2017 lähtien osana hallituksen säästötoimia.

Avustusten lopettamista perusteltiin muun muassa sillä, etteivät avustuksilla aikaansaatavat tulokset ja hakemuksiin käytetty työaika ole olleet järkevässä suhteessa toisiinsa. Väite on hämmästyttävä, eikä sen tueksi ole kyetty esittämään mitään selvitystä. Korjausavustukset terveyshaitan poistamiseksi oli suunnattu kaikkein vaikeimmissa olosuhteissa eläville perheille, joilla ei itsellään ollut enää muuta ulospääsyä homeloukustaan. Avustusten turvin voitiin pelastaa lukuisia perheitä takaisin normaalielämään. Monet syrjäytymis- ja sairastumiskierteet voitiin ehkäistä.

Kannattaa pitää mielessä, että THL:n edeltäjä Kansanterveyslaitos laski vuonna 2002, että yhden homeperäisen lapsen astman puhkeamisen estäminen säästää yhteiskunnan terveydenhoitokuluja 434 000 euroa ja aikuisen astma vastaavasti 200 000 euroa.

Homeongelmien kanssa kamppailevien ahdinko lisääntyi samanaikaisesti korjausavustusten poistamisen kanssa lakkauttamalla myös rakennusvalvontaviranomaisen opastus- ja neuvontavelvollisuus, joka poistui laista samaan aikaan kun ARA lakkautti terveyshaitta-avustuksen.

Valtion tukemaa lainaa on toki mahdollista saada hometalojen korjaukseen, mutta sen saamisen ehdot ovat kohtuuttomia. Hometalo ei kelpaa lainan vakuudeksi ja lainan saaminen edellyttää käytännössä monille jopa koko suvun omaisuuden panttaamista.

Terveyshaittakorjausavustusten avulla saatettiin lisäksi monissa tapauksissa löytää sellaisia ratkaisuja, joiden avulla voitiin välttää myös yhteiskunnalle kalliiksi tulevia oikeudenkäyntejä.

Kaikkien osapuolien kannalta rankkoja ja kalliita hometalo-oikeudenkäyntejä tulisi välttää viimeiseen asti. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista ja siksi olisi tärkeätä, että nämä oikeudenkäynnit toteutuisivat nopeutetulla aikataululla ja asioita olisi ratkaisemassa rakennusalaan perehtynyt ja erikoistunut tuomarikunta.

Oikeusjärjestelmämmekin tulisi tiedostaa, että näissä taisteluissa on kysymys ihmisten kodista, joka on välttämätön perusturva- ja tarve jokaiselle joka päivä. Oikeuskäsittelyjen venymisen aikana ihmisten fyysinen ja psyykkinen terveys vaarantuu tarpeettomasti ja kaiken lisäksi tuomioistuin käsittelyjen kulut ovat paisuneet kohtuuttoman suuriksi.

Varsinkin alempien oikeusasteiden päätökset perustuvat edelleenkin usein siihen, kumpi osapuoli on onnistunut hankkimaan vakuuttavampia asiantuntijatodistajia itselleen. Samasta asiasta voidaan oikeudelle esittää täysin päinvastaisiakin ”faktoja” riippuen siitä kumpaa osapuolta asiantuntija sattuu edustamaan. Siksi olisi tärkeätä, että asioista päättävät tuomarit omaisivat itse mahdollisimman hyvät perustiedot tästä montaa tieteenalaa sivuavasta ongelmavyyhdestä.

Monet ovat joutuneet homeloukkuun ostettuaan asumiskelvottoman talon, jonka vauriot on peitelty myyntitapahtuman ajaksi. Näin on tapahtunut myös kuntotarkastetuissa kohteissa. Tällaisten tilanteiden varalle tarvittaisiin toimivaa turvaamistoimenpidettä ehkäisemään, ettei myyjä tarkoituksellisesti hävittäisi omaisuuttaan välttääkseen korvauksien maksamisen. Takavarikko on käytännössä hankala toteuttaa, koska usein toiselta osapuolelta vaaditaan vastavakuus eikä hometalo välttämättä ole kelvollinen vakuus tässäkään yhteydessä.

Asunto-osakeyhtiöissä ja vuokra-asunnoissa kodin terveyshaitoista kärsivät jäävät usein vaikeaan tilanteeseen, jos taloyhtiö ei vapaaehtoisesti suostu korjaamaan vastuulleen kuuluvia rakenteita, joiden vauriot pilaavat sisäilman. Mitä kauemmin korjauksissa viivytellään, sitä todennäköisemmin asukkaiden terveys vaarantuu. Tällaisia tilanteita varten on olemassa terveydensuojelulain mukainen asunnontarkastusmenettely, jonka perusteella kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa taloyhtiön ryhtymään toimenpiteisiin.

Monissa kunnissa jonot asunnontarkastukseen ovat useiden kuukausien pituisia ja ennen kuin taloyhtiö lopulta velvoitetaan hoitamaan korjausvastuunsa, on saattanut kulua vuosia ja asukkaat ovat tarpeettomasti altistuneet pitkiä aikoja. Tältä osin eri kuntien asukkaat tulisi saada tasavertaiseksi ja liian pitkiin jonotusaikoihin olisi puututtava lainsäädännön keinoin.

Nykytilanteessa terveystarkastajat eivät puutu korjaustapaan, jolla asunnon terveyshaitta tulee poistaa, vaan se jätetään taloyhtiön omaan harkintaan ja kiusaus tehdä se halvalla ja liian pintapuolisesti on suuri. Tässäkin asiassa on nähtävissä kehitystarpeita. Terveydensuojelun ja kunnan rakennusvalvonnan tulisi tehdä yhteistyötä, jotta ongelmakohteissa käytettäisiin riittävän hyviä korjaustapoja, jottei jouduta vuosia kestäviin korjauskierteisiin eikä altisteta asukkaita tarpeettoman kauan.

Yhteiskunnan tulisi myös omalta osaltaan tukea terveyshaittaa aiheuttavissa omistusasunnoissa asuvien mahdollisuuksia hankkia itselleen evakkoasunto siksi aikaa, kunnes heidän kotinsa on saneerattu terveeksi. Näitä kahden asunnon loukkuun ilman omaa syytään joutuneita voitaisiin auttaa toimeentulotuen perusteella ottamalla huomioon molempien asuntojen asumiskulut niin kauan kuin ruokakunta välttämättä joutuu asumaan muualla kuin omassa asunnossaan ja mikäli perheellä ei ole siihen muutoin itse varaa. Homekotia ei tulisi laskea omaisuudeksi. Tämä sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2003 oppaassaan toimeentulotukilain soveltajille antama suositus, pitäisi muuttaa vallitsevaksi käytännöksi kaikissa kunnissa. Vastaavin periaattein myös asumistukijärjestelmässä tulisi ottaa huomioon kahden asunnon kustannukset näissä tilanteissa.

Hyvät kuulijat,

Olemme tekemisissä laajan ja moneen asiaan vaikuttavan ongelmavyyhdin kanssa, kun keskustelemme sisäilmaongelmista. Ongelmat ovat ratkaistavissa, kun niihin puututaan tarmokkaasti ja maltilla ja kun kukin yhteiskunnan toimija ja kansalainen tekee oman osuutensa, niin me eduskunnassa kuin te täällä sisäilmapajassa. Toivotan teille kaikille eduskunnan sisäilmaryhmän puolesta tarmokasta ja antoisaa sisäilmapajaa. Pidetään mielessä, että jokaisella on oikeus puhtaaseen sisäilmaan.