Koulutuspolitiikasta ja kulttuurista

Tässä muutamia hajamietteitä koulutuksesta – yleisön pyynnöstä

Minusta koulutuksessa tasa-arvo on tärkeintä eikä se tänä päivänä enää toteudu kunnolla. Tulevaisuudessa se toteutuu vielä huonommin,  kun esimerkiksi miettii peruskoulun jälkeistä koulutusta. Monen ihmisen korkean koulutuksen, on mahdollistanut nimenomaan hyvinvointiyhteiskunta, mutta pelkään että se ei enää tulevaisuudessa toimi. Koulutus periytyy ja se tarkoittaa sitä, että vanhempien koulutustausta ym. seikat ratkaisevat. Suomesta on tulossa pikku hiljaa luokkayhteiskunta. Yhtenä tärkeimmistä asioista, josta tuleekin pitää kiinni, on koulutuksen maksuttomuus. Syynä tähänkin se, että maksuton koulutus takaa parhaiten sen, että esim. korkeakouluopiskelu on mahdollista myös vähävaraisten perheiden nuorille.

Oikein kohdennetut opiskelupaikat

Koulutupolitiikan suhteen on tärkeää tarkastella  opiskelupaikkojen määriä siten, että nuorille pystyttäisiin myös takaamaan koulutusta vastaava työpaikka valmistumisen jälkeen. Mielestäni ei esim. ole reilua tavoitella itseisarvona korkeakoulutettujen suurta määrää jos meillä ei ole koulutusta vastaavaa työtä tarpeeksi tarjolla. Meillä on esim. noin tuhat tohtorin tutkinnon suorittanutta työttömänä! Toisaalta taas on aloja, joissa osaajista on pulaa esim. hoitoala.

Yliopistopolitiikka menee väärään suuntaan

Yliopistopolitikan suhteen en ollenkaan pidä siitä, että yliopistot on laitettu kerjäämään rahaa koulutuksensa järjestämiseksi. Rahan keruu ja hallinnolliset asiat vievät aivan liikaa resursseja yliopistojen perustehtävältä ja pelkään että se lopulta vaarantaa monien, esim. humanististen alojen perustutkimuksen. Ei hyvä ollenkaan. Toivottavasti saamme tähän muutosta aikaiseksi.

Yliopistolla meno ei nykyisen hallituksen aikana ole mennyt kuin huonompaan suuntaa – monella tavalla. Näin kertovat siellä työskentelevät ihmiset. Juuri perusopetuksen, etenkin humanistisen ylenkatsominen soveltavan tutkimuksen, ulkopuolisen rahoituksen ja trendialojen hypetyksessä on järjetöntä. Siihen lisättynä vielä todella
kapeat tutkinnot tarkoittaa sivistyksen alasajoa. Sen huomaa monissa asioissa. Yliopistoa johdetaan kuin yrityksiä ja ne heille annetut mittarit eivät sovellu siihen mitä siellä tehdään.  Toki tutkinnot ja opintopisteet sekä esimerkiksi julkaisut on helppoa ilmoittaa numeraalisesti, mutta ei niissä sisällölliset ja laadulliset seikat näy. Ja yhä hullumpaa on ehkä taas tulossa. Mikään ei ole niin varmaa kuin muutos – se on yliopistolla jokapäiväistä, vaikka tarvittaisiin työskentelyrauhaa.

Kulttuuria tarvitaan

Kulttuuripolitiikkaa ei myöskään pidä säästää hengiltä. Kulttuurin merkitys on hyvin tärkeä ihmisten henkisen hyvinvoinnin kannalta. Tärkeää on taata se, että myös ne pääsevät kulttuurin äärelle, jotka sinne eivät omin voimin kykene esim. lapset, joiden oma perhe kenties ei ymmärrä kultuurin tärkeyttä tai ei ole varaa siihen. Onneksi saamme Turussa nauttia tänä vuonna kulttuurista kunnolla. Toivottavasti jatkossakin.

Koulutuksellinen tasa-arvo on tärkeintä

Koulutuspolitiikassa  tärkeintä onkin, että jatkossakin taataan koulutuksellinen tasa-arvo kaikille lapsille ja nuorille. En esimerkiksi kannata valinnaisuuksien lisäämistä kovin varhaisessa vaiheessa peruskoulua. Tässä katkelma aiemmasta blogikirjoituksestani:

 ”Tasa-arvoiset mahdollisuudet jokaisella

 
 Perusopetusta ei pitäisikään nyt kovin jyrkästi muuttaa uuteen suuntaan, vaan kehittää sitä sen hyviä puolia vahvistaen. Kaikkein tärkeintä on säilyttää ja vahvistaa koulutuksellista tasa-arvoisuutta, koska se turvaa parhaiten jokaiselle lapselle taustasta riippumatta tasa-arvoiset tulevaisuuden mahdollisuudet. Tätä asiaa meidän tulee vaalia.
 Henkistä hyvinvointia edistettävä

 
 Tänä päivänä psyykkiset syyt, etenkin masennus ovat suurin työkyvyttömyyttä aiheuttava tekijä.  Jo lapsilla ja nuorillakin masennusta on alkanut hälyttävästi esiintyä. Näin ollen tulisi koulussakin panostaa enemmän henkiseen hyvinvointiin ja sitä lisäävään luovuuteen. Taito- ja taideaineiden määrää voisikin lisätä, koska se ruokkii lasten luovuutta kasvamaan. Luova ihminen löytää aikuisenakin parhaiten ratkaisuja ongelmatilanteisiin niin työssä kuin omassa elämässäänkin.
 Suomalaiset koulupäivät liian lyhyitä

 
Kaikkein tärkeintä onkin oppilaiden hyvinvointi ja sen lisääminen. Tätä varten tarvitsemme lailla säädetyt, riittävän pienet opetusryhmät. Pohdittavana asiana on myös suomalaisten koulupäivien lyhyys. Monissa maissa oppivelvollisuus alkaa jo 5-vuotiaana ja kaikilla oppilailla tuosta iästä lähtien koulupäivät kestävät klo 9-15. Oppivelvollisuusikää en olisi noin alas alentamassa, mutta tuossa koulupäivän pituudessa olisi harkittavaa. Oppimisen vaatimustason jatkuvasti kasvaessa, ei ole mahdollista sisällyttää kaikkea nyky-yhteiskunnassa tarvittavien tietojen ja taitojen opetusta nykyisiin viikkotuntimääriin. Pidempi koulupäivä voisi olla myös monipuolisempi ja ilmavampi, siihen mahtuisi lisää pohdiskelevuutta, parempaa kouluviihtyvyyttä, yhteisöllisyyttä, lisää taito- ja taideaineita, kiireettömyyttä ja henkistä hyvinvointiakin.
 Tavoitteena tulee olla kaikille yhdenvertainen ja laadukas perusopetus, jossa jokainen oppija voi toimia omien oppimisedellytystensä mukaisesti. Myös valinnaisuutta voisi lisätä, mutta vasta 5.-6. luokilla ja yläkoulussa enemmänkin.”