Kulttuuri kuuluu kaikille

Julkaistu KULTA ry:n vierasblogina 1.10.2026

Kulttuuri ei ole harvojen harrastus eikä ylimääräinen menoerä, josta voidaan vaikeina aikoina huoletta tinkiä. Kirjat, musiikki, teatteri, museot, elokuvat, tapahtumat ja kirjastot ovat osa ihmisten arkea, hyvinvointia ja sivistystä. Kulttuuri tarjoaa elämyksiä, mutta auttaa myös ymmärtämään itseämme, toisiamme ja ympäröivää maailmaa. Siksi mahdollisuuden kulttuuriin pitää kuulua kaikille iästä, tuloista, kielitaustasta, toimintakyvystä tai asuinpaikasta riippumatta.

Tuleva hallituskausi ei tule olemaan helppo. Julkista taloutta joudutaan tasapainottamaan miljardiluokan toimilla. Juuri siksi on tärkeää miettiä tarkkaan, mistä säästetään ja mihin kannattaa investoida. Kulttuurin rahoitus on pieni osa valtion menoista, mutta luovilla aloilla ja tapahtumilla on paljon mahdollisuuksia synnyttää työtä, yritystoimintaa ja kasvua sekä hyvinvointia.

Luovan talouden osuus tuplattava

Luovassa taloudessa Suomella on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia. Tavoitteena pitää olla luovan talouden osuuden kaksinkertaistaminen bruttokansantuotteesta. Suomalaisten tekijöiden, yritysten ja tuotantojen kansainvälistymistä voidaan vauhdittaa vahvistamalla kulttuurivientiä ja sitä tukevia välineitä. Myös yleishyödyllisille toimijoille tehtävien lahjoitusten verovähennyksiä voitaisiin vahvistaa.

SDP:n pitkän aikavälin tavoitteena on nostaa kulttuurin rahoitus yhteen prosenttiin valtion budjetista. Tavoitetta voitaisiin edistää parlamentaarisesti yli puoluerajojen samaan tapaan kuin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanostuksissa on tehty. Samalla rahoituksesta pitäisi tehdä nykyistä ennakoitavampaa.

Kulttuurin oltava jokaisen saavutettavissa

Kasvusta puhuminen ei kuitenkaan saa peittää kulttuurin toista hyvin tärkeää tehtävää eli sitä, että kulttuuri kuuluu jokaiselle. Tarvitsemme kirjastoja, alueellisia taidelaitoksia ja muita saavutettavia palveluja eri puolilla Suomea. Myös hinnalla on merkitystä. Siksi pitkän tähtäimen tavoitteemme on alentaa lehtien, kirjojen, tallenteiden ja kulttuuritapahtumien pääsylippujen arvonlisäveroa. Kyse on sekä saavutettavuudesta että lukutaidon ja kotimaisen kulttuurin vahvistamisesta.

Erityisen tärkeää on, että lapset ja nuoret pääsevät kulttuurin pariin. Kulttuurin kaveriksi kasvetaan jo varhain. Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus sekä kokea taidetta että tehdä sitä itse riippumatta perheen varallisuudesta tai kotipaikasta. Taide- ja kulttuurikasvatuksen merkitys pitää tunnistaa koko koulutuspolulla.

Tekijöiden oikeuksia vahvistettava

Kulttuuria ei myöskään synny ilman tekijöitä. Taiteilijoiden ja muiden luovan työn ammattilaisten toimeentulossa on tunnistettava alan todellisuus: työ koostuu usein pätkistä, projekteista, apurahoista ja itsensä työllistämisestä. Työttömyys- ja sosiaaliturvan on toimittava myös tällaisessa työelämässä, ja apurahoja sekä tekijänoikeustuloja on kohdeltava oikeudenmukaisesti.

Samalla meidän on puolustettava tekijän oikeutta omaan työhönsä. Tekijänoikeuspiratismiin on puututtava nykyistä vahvemmin. Tekoälyn nopea kehitys tekee kysymyksestä entistä ajankohtaisemman. Lähtökohdan pitää olla selvä: tekijän tuotosten käyttäminen tekoälyn kouluttamiseen edellyttää tekijän lupaa ja oikeudenmukaista korvausta.

Kulttuuri on suomalaisuuden ydin

KulttuuKulttuuri ei ole harvojen harrastus eikä ylimääräinen menoerä, josta voidaan vaikeina aikoina huoletta tinkiä. Kirjat, musiikki, teatteri, museot, elokuvat, tapahtumat ja kirjastot ovat osa ihmisten arkea, hyvinvointia ja sivistystä. Kulttuuri tarjoaa elämyksiä, mutta auttaa myös ymmärtämään itseämme, toisiamme ja ympäröivää maailmaa. Siksi mahdollisuuden kulttuuriin pitää kuulua kaikille iästä, tuloista, kielitaustasta, toimintakyvystä tai asuinpaikasta riippumatta.

Tuleva hallituskausi ei tule olemaan helppo. Julkista taloutta joudutaan tasapainottamaan miljardiluokan toimilla. Juuri siksi on tärkeää miettiä tarkkaan, mistä säästetään ja mihin kannattaa investoida. Kulttuurin rahoitus on pieni osa valtion menoista, mutta luovilla aloilla ja tapahtumilla on paljon mahdollisuuksia synnyttää työtä, yritystoimintaa ja kasvua sekä hyvinvointia.

Luovan talouden osuus tuplattava

Luovassa taloudessa Suomella on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia. Tavoitteena pitää olla luovan talouden osuuden kaksinkertaistaminen bruttokansantuotteesta. Suomalaisten tekijöiden, yritysten ja tuotantojen kansainvälistymistä voidaan vauhdittaa vahvistamalla kulttuurivientiä ja sitä tukevia välineitä. Myös yleishyödyllisille toimijoille tehtävien lahjoitusten verovähennyksiä voitaisiin vahvistaa.

SDP:n pitkän aikavälin tavoitteena on nostaa kulttuurin rahoitus yhteen prosenttiin valtion budjetista. Tavoitetta voitaisiin edistää parlamentaarisesti yli puoluerajojen samaan tapaan kuin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanostuksissa on tehty. Samalla rahoituksesta pitäisi tehdä nykyistä ennakoitavampaa.

Kulttuurin oltava jokaisen saavutettavissa

Kasvusta puhuminen ei kuitenkaan saa peittää kulttuurin toista hyvin tärkeää tehtävää eli sitä, että kulttuuri kuuluu jokaiselle. Tarvitsemme kirjastoja, alueellisia taidelaitoksia ja muita saavutettavia palveluja eri puolilla Suomea. Myös hinnalla on merkitystä. Siksi pitkän tähtäimen tavoitteemme on alentaa lehtien, kirjojen, tallenteiden ja kulttuuritapahtumien pääsylippujen arvonlisäveroa. Kyse on sekä saavutettavuudesta että lukutaidon ja kotimaisen kulttuurin vahvistamisesta.

Erityisen tärkeää on, että lapset ja nuoret pääsevät kulttuurin pariin. Kulttuurin kaveriksi kasvetaan jo varhain. Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus sekä kokea taidetta että tehdä sitä itse riippumatta perheen varallisuudesta tai kotipaikasta. Taide- ja kulttuurikasvatuksen merkitys pitää tunnistaa koko koulutuspolulla.

Tekijöiden oikeuksia vahvistettava

Kulttuuria ei myöskään synny ilman tekijöitä. Taiteilijoiden ja muiden luovan työn ammattilaisten toimeentulossa on tunnistettava alan todellisuus: työ koostuu usein pätkistä, projekteista, apurahoista ja itsensä työllistämisestä. Työttömyys- ja sosiaaliturvan on toimittava myös tällaisessa työelämässä, ja apurahoja sekä tekijänoikeustuloja on kohdeltava oikeudenmukaisesti.

Samalla meidän on puolustettava tekijän oikeutta omaan työhönsä. Tekijänoikeuspiratismiin on puututtava nykyistä vahvemmin. Tekoälyn nopea kehitys tekee kysymyksestä entistä ajankohtaisemman. Lähtökohdan pitää olla selvä: tekijän tuotosten käyttäminen tekoälyn kouluttamiseen edellyttää tekijän lupaa ja oikeudenmukaista korvausta.

Kulttuuri on suomalaisuuden ydin

Kulttuuripolitiikka ei lopulta ole vain keskustelua kulttuurin määrärahoista. Se on koulutuspolitiikkaa, elinkeinopolitiikkaa, aluepolitiikkaa, hyvinvointipolitiikkaa ja ennen kaikkea sivistyspolitiikkaa.

Kulttuuri ei ole yhteiskunnan koriste. Se rakentaa sivistystä, luovuutta, yhteisöllisyyttä ja ihmisten välistä luottamusta. Samalla se voi luoda uutta työtä ja kestävää kasvua. Siksi kysymys ei ole siitä, onko meillä vaikeina aikoina varaa kulttuuriin. Kysymys on myös siitä, millaisen Suomen haluamme rakentaa tulevaisuudessa. Minusta sen pitää olla maa, jossa kulttuuri ja sivistys kuuluvat aidosti kaikille.

Eeva-Johanna Eloranta, kansanedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen, SDPripolitiikka ei lopulta ole vain keskustelua kulttuurin määrärahoista. Se on koulutuspolitiikkaa, elinkeinopolitiikkaa, aluepolitiikkaa, hyvinvointipolitiikkaa ja ennen kaikkea sivistyspolitiikkaa.

Kulttuuri ei ole yhteiskunnan koriste. Se rakentaa sivistystä, luovuutta, yhteisöllisyyttä ja ihmisten välistä luottamusta. Samalla se voi luoda uutta työtä ja kestävää kasvua. Siksi kysymys ei ole siitä, onko meillä vaikeina aikoina varaa kulttuuriin. Kysymys on myös siitä, millaisen Suomen haluamme rakentaa tulevaisuudessa. Minusta sen pitää olla maa, jossa kulttuuri ja sivistys kuuluvat aidosti kaikille.

Eeva-Johanna Eloranta, kansanedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen, SDP