Maalitaulujen maalaamisesta

Kirjoittaja:

Julkaistu:

Kategoria:

,

 

Mustana perjantaina 22.7. yhteiskunnallisesti aktiiviset demokraattiseen vaikuttamiseen uskovat norjalaiset nuoret joutuivat häikäilemättömän murhaajan uhreiksi. Teon motiivit lähtivät ahdasmielisestä ja suvaitsemattomasta keskustelusta, vihapuheesta, joka on vierasta ja pelottavaa kaikille, jotka kannattavat avointa, demokraattista ja suvaitsevaa yhteiskuntaa.

 Vihapuheet

Wikipedian mukaan vihapuheella tarkoitetaan sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuviha, muukalaisviha, antisemitismi tai muunlainen viha, joka perustuu suvaitsemattomuuteen. Myös Suomessa on huolestuttavasti lisääntynyt ahdasmielinen ja suvaitsematon ajattelu ja jopa suoranainen rasismi. Meidän kaikkien velvollisuus onkin puuttua näkyvästi ja määrätietoisesti tämän pienen vähemmistön toimintaan, joka ruokkii esimerkiksi muukalaisvihaa.

Avointa keskustelua

Suvaitsemattomuutta vähentää avoin keskustelu vastaavien ilmiöiden syistä ja seurauksista. Myös maahanmuutosta ja sen ongelmista tulee voida keskustella. Aika usein ennakkoluulojen syynä ovat tietämättömyys tai väärät käsitykset. Monet ennakkoluulot olisivatkin oikaistavissa oikealla tiedolla. Väärien tietojen antaminen ja niiden edelleen levittely onkin yksi vihapuheen lisääntymisen syy. Monet esimerkiksi virheellisesti luulevat, että maahanmuuttajat saavat enemmän toimeentulotukea kuin muut. Toinen yleinen virhekäsitys on, että maahanmuuttajat syyllistyvät kantaväestöä enemmän rikoksiin, vaikka rikollisuusprosentti todellisuudessa on sama maahanmuuttajien ja kantaväestön keskuudessa.

 Suomalaiset maastamuuttajat

Meidän suomalaisten tulee muistaa myös oma muuttoliikettä ja maastamuuttoa koskeva historiamme. 1800-luvun lopulta alkaneen muuttoliikkeen myötä Suomesta on muuttanut viimeisen 150 vuoden aikana noin miljoona ihmistä siirtolaisiksi ulkomaille. Mikäli nämä ihmiset eivät olisi muuttaneet ulkomaille, meitä Suomalaisia olisi nyt reilut 7 miljoonaa nykyisen 5,4 miljoonan sijasta. Tuota vajetta ovat korvanneet maahanmuuttajat, joiden tulo maahamme alkoi suuremmassa mittakaavassa 1990-luvulla. Ulkomailla syntyneitä on maassamme tällä hetkellä noin 255 000. Määrä on aika vähäinen verrattuna Suomesta pois muuttaneisiin.

 Sananvapaus ei ole herjaamista

Meillä on ja saa olla erilaisia näkemyksiä asioista. Ilman demokraattista ja avointa keskustelua yhteiskunnan kehitys jämähtää paikoilleen. Toisen ihmisen ihmisarvon kunnioittamisen pitää olla tämän keskustelun lähtökohta. Meidän kaikkien tulee perustuslain mukaisesti sitoutua ihmisarvon loukkaamattomuuteen ja tasa-arvoon. Ne, jotka kritisoivat koko vihapuhemääritelmää, vetoavat usein sananvapauteen. On kysyttävä, mitä tekemistä sananvapaudella on herjaamisen kanssa? Minusta sananvapauden ja herjaamisen välille ei nyt eikä tulevaisuudessa pidä vetää yhtäläisyysmerkkejä. Ainakin minulle sananvapaus merkitsee aivan muuta: mahdollisuutta vaikuttaa tärkeiksi kokemiini asioihin ja mahdollisuutta kritisoida yhteiskunnan epäkohtia. 

Maalitaulujen maalaaminen 

Suomalaisessa yhteiskunnassa kaikki ovat ainakin julkisesti sanoutuneet irti väkivallasta. Meillä on kuitenkin ihmisryhmiä, jotka maalaavat maalitauluja valmiiksi. Voivatko nämä ihmisryhmät olla olematta vastuussa, jos joku tämmöiseen maalitauluun ampuu?

 

4 vastausta artikkeliin “Maalitaulujen maalaamisesta”
  1. Avoin kysymys avatar

    Kaipaat avointa keskustelua, mutta sallitko itse sen?

  2. Avoin kysymys avatar

    Kaipaat avointa keskustelua, mutta sallitko itse sen?

  3. mwuori avatar

    Kirjoitat kollegasi Susanna Huovisen kanssa tärkeästä asiasta ja perusteiden osalta jaan käsityksenne. Lainaamanne Euroopan neuvoston määritelmä vihapuheesta on ihan käypä, joskaan ei erityisen yksiselitteinen. Hyvä lähtökohta se kuitenkin on. Vihapuheen osalta perimmäinen ongelma näyttää olevan siinä, että ihmiset kyllä ymmärtävät, mistä vihapuheessa on kyse, mutta osa ei ole ymmärtävinään ja vetoaa sananvapauteen. Mielestäni hyvä ohje on olla kirjoittamatta/puhumatta sellaisella tyylilajilla, jolla ei halua itsestään puhuttavan. Sananvapaus ei edellytä kenenkään herjaamista.

    Minunkin mielestäni avoin keskustelu on hyvä lääke niin suvaitsemattomuutta kuin ennakkoluuloja ja virheellisiä tietoja vastaan. Siksi kannattaakin olla tarkkana mitä kirjoittaa. Esimerkki omasta tekstistäsi: ” Toinen yleinen virhekäsitys on, että maahanmuuttajat syyllistyvät kantaväestöä enemmän rikoksiin, vaikka rikollisuusprosentti todellisuudessa on sama maahanmuuttajien ja kantaväestön keskuudessa.”

    En usko, että haluat antaa virheellistä tietoa, mutta väittämäsi ei kyllä pidä paikkaansa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2009 väkilukuun suhteutettuna Suomessa asuville ulkomaalaisille kertyi rangaistuksia tuomioista 1,6 ja rangaistusmääräyksistä 1,3 kertaa enemmän kuin suoma¬laisille (Tilastokeskus; Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset 2009). Tämä on faktaa, mutta ei tarkoita, että ulkomaalaiset olisivat 1,6 kertaa rikollisempia kuin suomalaiset. Tutkijat ovat sitä varmaan tehneetkin, mutta myös avoimessa keskustelussa kannattaisi vakavasti pohtia syitä tuohon lukuun. Kollegasi James Hirvisaari tuo verkossa esiin ajatuksiaan omalla tavallaan (http://jameshirvisaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26579-ravisteleva-rikostilasto). Kukin päätelköön itse, onko kyseessä avoin keskustelu vai ei.

    Se mitä kaipaan, on se avoin keskustelu tai edes keskustelu, josta kirjoitat. Kumpaakaan ei juuri löydy ainakaan demariblogista (demari.fi), joten voisimmeko lopultakin aloittaa sen. Olen kirjoittanut siitä aikaisemminkin (http://blogit.demari.fi/mwuori/2011/09/04/keskustelun-vaikeudesta/) ja totean taas kerran, että tämän ympäristön yksi silmiinpistävimpiä piirteitä on blogistien ennakkosensuuri. He haluavat valita keiden kanssa keskustelevat. Minulle se ei edusta edes keskustelua, avoimesta keskustelusta puhumattakaan. Sinulle ja Susannalle kyllä ojennan ruusun sen kunniaksi, että ette ole sortuneet ennakkosensuuriin. Toisen ruusun ojennan, kun lähdette todella keskustelemaan eli aloitusten lisäksi vastaatte myös saamiinne kommentteihin.

    Tähän soveltuu hyvin analogia toisesta aiheesta. Jo kuukausia ennen vaaleja palstoille ilmestyi kirjoituksia, joissa suorastaan kilpailtiin, kuka lyö pöytään suurimmat köyhyysluvut. Mitään ratkaisuja heillä ei asiaan ollut ja onneksi he häipyivät palstoilta vaalien mentyä. Käytän heistä nimitystä ”köyhien ystävät”. Seuraavien vaalien alla saamme taas ihailla heidän kirjoituksiaan. Onko tilanne avoimen keskustelun osalta sama? Vaaditaan kyllä avointa keskustelua, mutta ei sitten todellisuudessa lähdetä sitä käymään. Ovatko avoimen keskustelun vaatijat todellisuudessa vain avoimen keskustelun ystäviä?

  4. mwuori avatar

    Kirjoitat kollegasi Susanna Huovisen kanssa tärkeästä asiasta ja perusteiden osalta jaan käsityksenne. Lainaamanne Euroopan neuvoston määritelmä vihapuheesta on ihan käypä, joskaan ei erityisen yksiselitteinen. Hyvä lähtökohta se kuitenkin on. Vihapuheen osalta perimmäinen ongelma näyttää olevan siinä, että ihmiset kyllä ymmärtävät, mistä vihapuheessa on kyse, mutta osa ei ole ymmärtävinään ja vetoaa sananvapauteen. Mielestäni hyvä ohje on olla kirjoittamatta/puhumatta sellaisella tyylilajilla, jolla ei halua itsestään puhuttavan. Sananvapaus ei edellytä kenenkään herjaamista.

    Minunkin mielestäni avoin keskustelu on hyvä lääke niin suvaitsemattomuutta kuin ennakkoluuloja ja virheellisiä tietoja vastaan. Siksi kannattaakin olla tarkkana mitä kirjoittaa. Esimerkki omasta tekstistäsi: ” Toinen yleinen virhekäsitys on, että maahanmuuttajat syyllistyvät kantaväestöä enemmän rikoksiin, vaikka rikollisuusprosentti todellisuudessa on sama maahanmuuttajien ja kantaväestön keskuudessa.”

    En usko, että haluat antaa virheellistä tietoa, mutta väittämäsi ei kyllä pidä paikkaansa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2009 väkilukuun suhteutettuna Suomessa asuville ulkomaalaisille kertyi rangaistuksia tuomioista 1,6 ja rangaistusmääräyksistä 1,3 kertaa enemmän kuin suoma¬laisille (Tilastokeskus; Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset 2009). Tämä on faktaa, mutta ei tarkoita, että ulkomaalaiset olisivat 1,6 kertaa rikollisempia kuin suomalaiset. Tutkijat ovat sitä varmaan tehneetkin, mutta myös avoimessa keskustelussa kannattaisi vakavasti pohtia syitä tuohon lukuun. Kollegasi James Hirvisaari tuo verkossa esiin ajatuksiaan omalla tavallaan (http://jameshirvisaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26579-ravisteleva-rikostilasto). Kukin päätelköön itse, onko kyseessä avoin keskustelu vai ei.

    Se mitä kaipaan, on se avoin keskustelu tai edes keskustelu, josta kirjoitat. Kumpaakaan ei juuri löydy ainakaan demariblogista (demari.fi), joten voisimmeko lopultakin aloittaa sen. Olen kirjoittanut siitä aikaisemminkin (http://blogit.demari.fi/mwuori/2011/09/04/keskustelun-vaikeudesta/) ja totean taas kerran, että tämän ympäristön yksi silmiinpistävimpiä piirteitä on blogistien ennakkosensuuri. He haluavat valita keiden kanssa keskustelevat. Minulle se ei edusta edes keskustelua, avoimesta keskustelusta puhumattakaan. Sinulle ja Susannalle kyllä ojennan ruusun sen kunniaksi, että ette ole sortuneet ennakkosensuuriin. Toisen ruusun ojennan, kun lähdette todella keskustelemaan eli aloitusten lisäksi vastaatte myös saamiinne kommentteihin.

    Tähän soveltuu hyvin analogia toisesta aiheesta. Jo kuukausia ennen vaaleja palstoille ilmestyi kirjoituksia, joissa suorastaan kilpailtiin, kuka lyö pöytään suurimmat köyhyysluvut. Mitään ratkaisuja heillä ei asiaan ollut ja onneksi he häipyivät palstoilta vaalien mentyä. Käytän heistä nimitystä ”köyhien ystävät”. Seuraavien vaalien alla saamme taas ihailla heidän kirjoituksiaan. Onko tilanne avoimen keskustelun osalta sama? Vaaditaan kyllä avointa keskustelua, mutta ei sitten todellisuudessa lähdetä sitä käymään. Ovatko avoimen keskustelun vaatijat todellisuudessa vain avoimen keskustelun ystäviä?

Vastaa