Otsa hiessä sinun on leipäsi ansaitseman

Otsikon lause on piirtynyt monen suomalaisen takaraivoon. Työelämän asenteet nousevat edelleen perisuomalaisesta tai luterilaisesta käsityksestä, että raataa pitää kunnolla leipänsä eteen. Lieneekö tämä asenne osittain syynä siihen, että niin monet joutuvat jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle paljon ennen sitä virallista eläkeikää. Suurimpana syynhän siihen ovat meillä uupuminen ja sitä kautta masennus.

 Lyhyempi työaika lisää tuottavuutta

Jokunen aika sitten ilmestyneessä OECD:n tilastoihin perustuneessa raportissa kävi ilmi, että korkeat työtuntimäärät eivät parannakaan tuottavuutta vaan päinvastoin tuottavuutta lisääkin työtuntien lyhentäminen. Näin toimien työntekijät ovat virkeämpiä ja virkeänä tehokkaampia.

 Suomalaiset paiskivat töitä yli EU -keskiarvon

Samainen raportti kertoo, että juuri suomalaiset paiskivat töitä reilusti yli EU-maiden keskimäärän. Suomessa me teemme 45 työpäivää eli noin 340 tuntia enemmän kuin hollantilaiset, jotka ovat tuon tilaston häntäpäässä. Myös saksalaiset, joita olemme tottuneet pitämään erityisen ahkerina luterilaisina, ovat myös hännillä. Kaikkein eniten töitä tehdään Kreikassa, Puolassa ja Tsekissä. Suomalaisia enemmän töitä paiskovat myös italialaiset ja portugalilaiset.

 Minkä ihmeen takia sitten meillä Suomessa jatkuvasti veuhdataan työurien pidentämisestä, jos tuottavuutta  pidentää paremminkin lyhyemmät työajat. Halutaan lopettaa tai vähentää varhaiselkeitä, osaaikaeläkkeitä tai vuorotteluvapaajärjestelmää eli sellaisia asioita, joilla työaikaa voidaan vähentää. Lyhyempi työaika toisi lisää vireyttä, tehoa, jaksamista ja viihtymistä. Usein voi ihan käytännön työelämässäkin, etenkin ns. tietotyössä, konkreettisesti todeta, että jos sinulla jostain syystä on vähemmän työtunteja jollekin päivälle, saat kuitenkin yhtä paljon valmista kuin pidempänäkin päivänä.

 Työaika iän tai elämäntilanteen mukaan

Työn teettämisessä pitäisi myös ottaa käyttöön ns. ikäjohtaminen eli se että työtehtävät määräytyvät kunnon ja jaksamisen mukaan ja ikään suhteutettaisiin myös työaika. Moni olisi halukas jatkamaan työelämässä pidempään, jos käytössä olisi kunnollisia kannustimia jatkaa pidempään vaikkapa pienemmällä tuntimäärällä. Toki palkka määräytyisi suhteessa tähän. Sama koskee pienten lasten vanhempia. Miksei heille voisi olla tarjolla lyhennettyä työpäivää? Käytännössä on tarjolla kaksi vaihtoehtoa joko täysillä töissä tai kokonaan kotona. Nykyäänhän pienten lasten isät tekevät kaikkein pisimpiä työpäiviä.

Ihan toinen juttu on vielä tämä työaikaproblematiikan suhde työttömien määrään. Miksi ihmeessä, jotkut joutuvat raatamaan niska limassa pitkiä päiviä, kun taas niin monet ovat kokonaan vailla työtä? Kaikki olisivat tyytyväisempiä ja kansantalous voisi paremmin, jos työtä jaettaisiin tasaisemmin useammalle, samalla nousisi tuottavuus – ainakin tutkimusten mukaan.