Tiedote 17.3.2015

Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd.) järjestää seminaarin aiheesta to 19.3.2015 klo 17.30-20 Turun Työväentalolla, Eerikinkatu 30, 3. krs. Aihetta pohtivat Elorannan kanssa OTM, VTM Marjukka Hagström,  dosentti Dariusz Leszczynski, FT Mikko Ahonen ja OTT Henrik Elonheimo.

Langattoman teknologian myötä kännykät, älypuhelimet, läppärit, taulutietokoneet ja monet muut langattomat sovellukset ovat tulleet osaksi jokapäiväistä elämäämme. Langaton teknologia ja sen myötä radiotaajuinen sähkömagneettinen säteily lisääntyy ympärillämme koko ajan. Elinympäristöömme on päästetty luikertelemaan nykytiedon mukaan vähintään 2B-luokan karsinogeeni ilman, että siitä on käyty tarpeeksi julkista keskustelua. Olemme hurmaantuneet uuden langattoman teknologian tuomiin huikeisiin mahdollisuuksiin ja alamme Suomessa vasta hitaasti herätä sen riskeihin.

Euroopan neuvosto suositteli vuonna 2011, että jäsenvaltioiden tulisi ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin erityisesti lasten ja nuorten suojelemiseksi matkapuhelinten tuottamalta säteilyltä. Euroopan parlamentin vuonna 2009 antaman päätöslauselman mukaan matkapuhelinantenneja asennettaessa tulee erityisesti huolehtia siitä, että erityisherkät kohteet, kuten koulut ja päiväkodit eivät ole tarpeettoman lähellä matkapuhelintukiasemia, jotta altistumista sähkömagneettisille kentille voidaan rajoittaa.

Maailman terveysjärjestö (WHO) luokitteli tukiasemien lähettämän radiotaajuisen säteilyn vuonna 2011 mahdollisesti syöpävaaralliseksi, ja myös kotimainen Säteilyturvakeskus Stuk on suositellut lasten kännykänkäytön rajoittamista.  Stukin mukaan tukiasemista ei kuitenkaan ole vaaraa. Tämä käsitys perustuu nykyisiin raja-arvoihin, joita ei ole laadittu lapsia ja pitkäaikaista altistusta silmällä pitäen. Stuk itse ei juurikaan rajoita tukiasemien sijoittelua, eikä myöskään valvo niiden tehoa. Stuk on myös lopettanut oman radiotaajuisen säteilyn laboratorionsa, ja sen asiantuntemus tällä alueella ohenee.

Todellisuudessa matkapuhelinten kuuluvuus voitaisiin varmistaa varsin pienillä kenttävoimakkuuksilla ilman, että tukiasemia tarvitaan koulujen saatikka päiväkotien läheisyydessä tai asuinrakennusten seinissä tai katoilla. Turvallinen tapa olisi sijoittaa tukiasemat mastoihin ja noin 300 metrin päähän mm. päiväkodeista ja kouluista. Vastuullinen politiikka edellyttää pelisääntöjä tukiasemien sijoitteluun, ja että niistä pidetään kiinni.