Jokaisena päivänä Suomessa jää 12 ihmistä työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia. 1980-luvun alussa jäi kolmisensataa suomalaista vuodessa työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia, mutta jo vuonna 2009 määrä oli kasvanut 4248:aan. Tällä hetkellä noin 38 000 suomalaista on tästä syystä työkyvyttömyyseläkkeellä. Muiden mielenterveyden sairauksien takia elääkkeelle jääminen ei ole tuossa ajassa lisääntynyt.
Kysymyksessä on siis suuren mittaluokan kansallinen kysymys, jolla on sekä kansataloudellisia että inhimilliseen hyvinvointiin liittyviä vaikutuksia. Meillä ei luulisi olevan varaa näin suuriin määriin työkyvyttömiä, puhumattakaan sen aiheuttamasta inhimillisestä kärsimyksestä. Mistä tämä johtuu? Mikä meidän suomalaisten olemisessa aiheuttaa masennusta?
Osittain syitä löytynee työelämästä. Työ on muuttunut epävarmemmaksi ja työ kiireisemmäksi. Työ vaatii ihmisen pääkopalta ja psyykeltä enemmän. Nykypäivänä, kun kun työuria halutaan kovasti pidentää on tärkeää kohdistaa katseet työhyvinvointiin. Kun työelämän laatu on kunnossa, ihminen jaksaa ja ennen kaikkea viihtyy työssään paremmin ja samalla pidempään. Katseet tulee kohdistaa myös johtamisen laatuun, mutta samalla meihin kaikkiin ihmisiin. Oletko itse reilu, kannustava ja ymmärtävä esimies, pomo tai työkaveri?
Masennuksen yleistymisen ja pitkittymisen syynä on työelämän ongelmien lisäksi myös masennuksen hoitokäytännöt, jotka aiheuttavat turhaa työkyvyttömyyttä. Suomessa myönnetään masennuksen takia pidempiä sairaslomia kuin muualla maailmassa. Asiantuntijoiden mukaan pitkä työelämästä poissaolo pitkittää masennusoireita ja heikentää toipumista. Kun ihminen jää kotiin monet ihmissuhteet sekä rutiinit katkeavat, itsetunto heikkenee, taloustilannekin heikkenee ja monet kokevat häpeää. Työhön paluun kynnys kasvaa samalla. Jos työelämästä on masennuksen takia poissa 1-2- vuotta on todennäköisyys palata alle 50 %.
Parempi hoito olisi se että sairaslomajaksot olisivat lyhyempiä ja että osasairaspäivärahan käyttöä lisättäisiin. Moni jaksaisi olla työssä lyhempiä päiviä vaikka ei kokoaikatyötä masennuksen takia jaksaisikaan.
Myös psykoterapiaa pitäisi olla enemmän ja nopeammin tarjolla. Nykyään sitä saa vasta usean kuukauden sairastamisen jälkeen. Kansaivälisten hoitosuositusten mukaan terapia pitäisi aloittaa muutaman viikon sisällä. Nopeasti aloitettu psykoterapiua ehkäisisi masennuksen kroonistumista. Jos masennuksen hoitoon otettaisiin aktiivisempi asenne masennukseen johtavien työkyvyttömyyeläkkeiden määrä saataisiin asinatuntijoiden mukaan puolitettua.
Olin viime viikolla Mielenterveyden keskusliiton vaalipaneelissa Turussa ja siellä tuli esiin käsite ”Hyvän mielen yhteiskuntapolitiikka”. Tällainen hyvän mielen politiikka tulisikin ottaa mukaan kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan oli sitten kyse päätöksenteosta, työelämästä tai vapaa-ajan toiminnoista. Miten voimme toimia yhteiskunnan jäseninä päätöksentekijöinä, työelämässä ja lähimmäisenä siten, että kaikkien suomalaisten hyvä mieli voisi toteutua ja vahvistua?
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.