Liika istuminen tekee sairaaksi

Julkaistu Demokraatissa 7.11.2013

Passiivinen elämäntapa on WHO:n mukaan neljänneksi merkittävin tekijä ennenaikaisiin kuolemiin. Istuessa kehon suurimmat lihakset jäävät käyttämättä ja tämä vaikuttaa mm. aineenvaihduntaan. Näin ollen diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit pääsevät iskemään. Vaikka kuntoilisi muutaman kerran viikossa, ei sekään auta, jos tekee istumatyötä ja vapaa-ajasta suuri osa kuluu television tai tietokoneen ääressä. Toimistotyössä tulisikin alkaa kokeilla seisomakokouksia ja säädettäviä työpöytiä, joissa töitä voisi tehdä myös seisten terveyttä lisäten.

Myös ikääntyneille liikunta on ensiarvoisen tärkeää. Jopa kaksi kolmesta ikääntyneen liikkumisongelmasta johtuu liikunnan puutteesta. Riittävä liikkuminen ennaltaehkäisee monia terveysongelmia ja pitää yllä toimintakykyä siten, että pystyy itse selviytymään päivittäisistä askareistaan. Vanhuuden ei tarvitse tarkoittaa raihnaisuutta. Omaan toimintakykyynsä voi vaikuttaa. Tähän tarvitsisimme kuitenkin lisää tukea myös yhteiskunnalta, vaikkapa jokaiseen kaupunginosaan ikäihmisten omat kuntosalit.

Huolestuttavinta liikkumaton elämäntapa on kuitenkin lasten ja nuorten kannalta. 1970-luvulta 2010-luvun alkuun tultaessa on nuorten jaksaminen vähentynyt. Nykynuoret ovat sairaampia ja huonommassa kunnossa. Teini-ikäisiltä löytyy jopa välilevyn pullistumia ja sepelvaltimotaudin ensioireita. Kaikkein haitallisinta nuorten terveydelle on ruutuaika eli kännykän, tietokoneen tai television ääressä vietetty aika. Tämä aiheuttaa etenkin selkäongelmia, nivelrikkoa ja sydämen laiskistumista. Kansainvälinen tavoite on ruutuajan pudottaminen kahteen tuntiin päivässä. Tekemistä siinä riittää, sillä Suomi on Euroopan johtavia ruutuaikamaita 4-5 tunnilla päivässä.

Meidän pitäisikin palauttaa lapset ja nuoret takaisin sinne 1970-luvulle, jolloin ruutuajan sijasta aikaa kulutettiin lihaksia, luustoa, sydäntä, verenkiertoa ja hermostoa vahvistavissa pihaleikeissä, vaikkapa ruutuhyppelyssä.

Turkulaisessa Pääskyvuoren koulussa huoli lasten liikkumattomuudesta on otettu kakkosluokilla tosissaan. Siellä lapsille on annettu mahdollisuus luonnolliseen liikehdintään siirtämällä pulpetit ja tuolit luokan seinille. Opetusta kuunnellaan lattialla jumppamatoilla ja tyynyillä istuen tai seisten. Tehtäviä tehdään välillä lattialla, välillä pulpetin ääressä ja välillä seisten korkeiden työtasojen ääressä. Näistä viimemainittu on suosituinta ja seisomavuoroja joudutaan jopa jakamaan. Käsialatunnilla ollaan pulpetin ääressä. Lapset ja opettajat ovat uuteen tapaan tyytyväisiä. Opettajien mukaan keskittyminenkin tunneilla on parantunut. Kannattaa ottaa mallia.