Lasten kotihoidontukeako muutettava?

Hallituksen talousarvioesitys ja rakennepaketti pureutuvat hyvin työtä ja kasvua tukien valtiontalouden haasteisiin. Rakennepaketin kotihoidon tuen jakamista koskevaa uudistusajatusta tulee kuitenkin pohtia uudelleen, vaikka sen takana onkin kannatettava ajatus tasa-arvon lisäämisestä.

Päivähoidon kysyntä kasvaa

Kotihoidontuen myöntämisen perusteena on, ettei perheen alle 3-vuotias ole kunnan järjestämässä päivähoidossa. Lasta voi tällöin hoitaa jompikumpi vanhemmista tai muu hoitaja, esimerkiksi isovanhempi tai vaikkapa yksityinen päivähoidon tuottaja. Esityksen ehdotus kotihoidontuen jakamisesta puoliksi molempien vanhempien kesken tulisi toteutuessaan johtamaan päivähoidon kysynnän kasvuun ja sitä kautta myös kuntien kulujen kasvuun. Yhden alle 3-vuotiaan lapsen päivähoitopaikan nettokustannus on 1 250 euroa kuukaudessa. Kotihoidontuki on vain kolmasosa tuosta summasta. Päivähoitotarpeen lisääntyessä kasvavat myös kuntien investointitarpeet uusiin päiväkotirakennuksiin. Lisäksi tulevat lisääntyneiden infektioiden aiheuttamat kustannukset työstä poissaoloina ja terveydenhuoltokustannuksina, sillä päiväkotilapsethan sairastavat tuplasti kotona olevia enemmän. Puhumattakaan sen inhimillisistä kustannuksista. Myös lastentarhanopettajista on jo nyt kova pula varsinkin suurissa kaupungeissa.

Perheiden tilanne on erilainen

Vanhempien tasa-arvoinen hoitovastuu lapsista on hieno ajatus, mutta ei käytännössä ole mahdollinen läheskään kaikkien perheiden osalta. Perheen talouden kannalta valinta on usein mahdoton, jos palkkaerot vanhempien välillä ovat suuret, toinen vanhempi on vaikkapa yrittäjä, opiskelija tai yksinhuoltaja. Läheskään aina ei ole kyse äidin jäämisestä työmarkkinoiden ulkopuolelle kotihoidon takia, sillä perheiden tilanteet pikkulapsivaiheessa ovat moninaisia. Perheiden valinnanvapautta tulisikin edelleen kunnioittaa.

Omassa perheessäni on neljä lasta, joiden kaikkien varhaisvuosina olemme käyttäneet kotihoidontukea siten, että minä olen lasten äitinä pääosin heidän hoidostaan vastannut. Kyse on ollut arvovalinnasta, mutta samaan aikaan olen myös joko opiskellut tai ollut kotikaupunkini asioissa yhteiskunnallisesti aktiivinen, työtönkin olin jossain kohtaa. Perheemme kaksosten ollessa vuoden vanhat valittiin minut kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Tätä tehtävää en neljän lapsen äitinä ilman kotihoidontukea olisi voinut ottaa vastaan ja jäädä pois työstäni. Pienestä lastenhoitotarpeesta pystyivät meidän tilanteessamme eläköityneet isovanhemmat huolehtimaan ja samalla lasten suhteet isovanhempiin vahvistuivat. Perheiden tilanteet ovatkin hyvin moninaisia ja valinnanvapaus alle kolmevuotiaiden hoidossa tulisi säilyttää perheillä.

Työmarkkinakysymys

Kotihoidon tukeen puuttumisella joudutaan koskemaan samalla myös hoitovapaaseen liittyvään työntekijän asemaa koskevaan lainsäädäntöön, jonka mukaan työntekijällä on oikeus saada hoitovapaata lapsensa hoitamiseksi kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Tähän työntekijän oikeuteen kajoaminen on työmarkkinakysymys ja siten myös kolmikantakysymys, johon ilman työmarkkinaosapuolten kannanottoja ei voida puuttua.

Kotihoidon tuen jakamista tuleekin vielä tarkemmin pohtia ja kustannuksia selvittää, ettei tasa-arvopolitiikalle tässä suhteessa tule liian kovaa hintalappua. Tässä taloustilanteessa tulee päinvastoin etsiä uusia keinoja kuntien kustannustaakan vähentämiseksi.