Poliitikot kaipaavat tutkijoiden näkemyksiä poliittiseen päätöksentekoon

Emeritaprofessori Päivi Antola kirjoitti Turun Sanomissa 25.9.2012 ansiokkaasti politiikan ja tutkimuksen vuoropuhelun tärkeydestä ja otti kirjoituksessaan esille tärkeän näkökulman. Hänen mukaansa tutkijoiden tulisi entistä tiiviimmin tutkimuksillaan nostaa esiin yhteiskunnallisia ilmiöitä poliittiseen keskusteluun. Tämä näkemys on poliitikkona helppo jakaa.

Asiantuntijat vain pönkittämässä poliitikkojen mielipiteitä?

Kirjoituksessa nostettiin esille kolme tärkeintä kohtaa, joista toisessa väitettiin seuraavaa: ”Kansanedustajat kutsuvat asiantuntijoita valiokuntaan pikemminkin löytääkseen tukea omalle poliittiselle näkemykselleen kuin kuullakseen uusinta tieteellistä tutkimusta.” Tämä näkemys on erittäin voimakas yleistys ja paikkansapitämätön. Päinvastoin valiokunnissa nimenomaan pohditaan, mitkä tahot milloinkin voisivat parhaiten ja laajimmin valottaa käsiteltävän asian eri puolia, jotta valiokunta voi muodostaa asiasta mahdollisimman laajan käsityksen.

Ruohonjuuritasokin on ensiarvoisen tärkeä

Tapana on, että valiokuntien asiantuntijakuulemiseen kutsutaan asiantuntijoita mahdollisimman laajasti alkaen ministeriön asiantuntijoista kuntien edustajiin, kolmannen sektorin eli erilaisten järjestöjen edustajiin eli asiantuntijoita aivan sieltä ruohonjuuritasolta asti.  Myös tutkijatahoa tai tiedemaailmaa kuullaan, mikäli käsiteltävästä asiasta on olemassa asiantuntemusta ja tutkimustietoa. Aina tutkimustietoa ei kuitenkaan ole olemassa ja kirjoittajan tavoin voikin toivoa, että yhteiskunnallista tutkimusta, koskien nimenomaan suomalaista ihmistä ja yhteiskuntaa olisi paljon enemmän, jotta sitä voitaisiin myös poliittisessa päätöksenteossa enemmän hyödyntää.

Avoimuutta on lisätty

Yhtenä esimerkkinä voisi kertoa kevään Rio+20 kokoukseen ja Suomen kantaan siihen liittyen käydyn käsittelyn ympäristövaliokunnassa. Tuolloin kuultavana oli tuon alan tutkimuksen huippuja mm. ilmastotutkimuksen alalta ja valiokunta totesi mielipiteenään olevan tärkeää, että myös tieteentekijät ja tiede olisivat mukana kansainvälisillä kestävää kehitystä koskevilla päätöksentekofoorumeilla. Valiokunnat myös järjestävät toisinaan niin sanottuja avoimia kokouksia, joissa yleensä juuri alan tutkijat esittävät näkemyksiään. Nämä ovat avoimia myös yleisölle lisäten päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja osallisuutta.

Politiikka on aina arvovalintojakin

Toinen asia sitten on, niin kuin kirjoittaja toteaa, että kansanedustajilla on oikeus myös kyseenalaistaa tieteellisen tiedon merkitys tai tehdä jopa kannan vastainen päätös. Näissä tapauksissa kyse on usein siitä, että käytäntöön perustuva ns. kenttätieto voi kertoa asiasta toista kuin tutkimus tai juuri käsiteltävästä asiasta ei ole tutkimustietoa.  Selvää myös on, että myös poliittiset arvovalinnat näkyvät päätöksissä ja näin tulee toki ollakin.